Kurkistuksia kivijalasta

Uuden tien kulkija - hämmentynyt yrittäjä

Sunnuntai 26.10.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjyys herättää monenlaisia ajatuksia. Täällä kivijalassa puuhaillessani tulee pohdittua menneisyyttä ja nykyisyyttä, muun muassa. Mitä on tehnyt, mihin on luullut päätyvänsä, mihin ei päätynyt ja mistä itsensä löytääkään.

katukyltit

Ennen tätä kivijalkayrittäjyyttäni toimin viisitoista vuotta yrittäjänä aineettomien asioiden parissa. Työni oli myydä ajatuksiani ja niistä jalostettuja tekstejä, erilaisia viestintäpalveluja ja monenlaista tuotetta, jota ei aina kovin selkeästi pystynyt määrittelemään tuotteeksi. Kunnollista CV:täkään ei saanut aikaiseksi, kun ei siihen ollut mitään selkeitä tehtäviä kirjattavaksi.

Työni kulki aina mukanani, pään sisällä. Aineettomien asioiden ja aineettoman osaamisen myynti ja markkinointi tuntui ajoittain todella vaikealta. Ei ollut ojentaa asiakkaalle kuin vakuutteluja siitä, että ajatus kantaa. Toisaalta sellainen yrittäjyys oli helppoa: ei ollut tuotteiden painolastia, ei ontuvaa varastokirjanpitoa, ei rahoja kiinni materiassa, ei huolta siitä, saako sijoitettuja varoja koskaan takaisin. Kirjanpitokin oli lastenleikkiä nykyiseen verrattuna.

Nyt on erilaista. Olen ollut toisaalta ihastuksissani, toisaalta yllättynyt, miten erilaista yrittäjyys voi olla, ihan jo näiden kahden kokemani kautta. Olen tavallaan hypännyt äärilaidalta toiselle. Tämä aineettomuuden ja konkretian vastakkaisuus aiheuttaa minulle lähes päivittäin tunnevaihteluita paniikista huikeaan onnentunteeseen. Väillä hämmästelen ikään kuin sivullisena katsoen, mitä oikein on tapahtumassa ja miten suuren loikan olen tehnyt.

Konkreettisten tuotteiden myynti ja markkinointi on näkyvämpää – ei välttämättä helpompaa – ja sitä kautta perille menevämpää kuin aineettoman osaamisen myynti. On myös jotenkin enemmän yrittämisen tuntu, kun on fyysinen yritys, liiketila, jossa homma toimii. Työ on vuosien rajattomuuden jälkeen saanut rajat. On erikseen kotielämä ja työelämä. Toisaalta ajankäyttö on paljon joustamattomampaa kuin ennen. Olen joutunut totuttelemaan työaikoihin, minulle kummallista, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä täysin normaalia. Onneksi yksinyrittäjänä saan vaikuttaa ajankäyttöön kuitenkin melko joustavasti edelleen.

Suurin ero vanhaan on kuitenkin tuote. Tuotteet.

sininen_unelma_rannekoru

Yksi iso asia mihin väsyin entisessä elämässäni, oli juuri tuo tuotteiden aineettomuus, se ettei välillä oikein itsekään saanut kiinni siitä, mitä on myymässä tai valmistamassa. Ajatusprosessin pakottaminen käyntiin silloinkin kun se ei tuntunut hyvältä, tietopuuron jalostaminen päivästä toiseen, se sattui päähän. Asiakkaalle jonkin sellaisen myyminen, mitä ei ole vielä olemassa, muuttui ajan myötä rasittavaksi.

Ne olivat monessa suhteessa hienoja ja kiinnostavia vuosia, mutta nyt tuntuu hyvältä, kun on ojentaa asiakkaalle oikea, fyysinen, näkyvä tuote: tämä on sinulle sopiva. Ei tarvitse vakuuttaa, että hyvä siitä tulee, vaikka et vielä sitä näekään. Konkreettiset tavarat näkyvät, tuntuvat ja ovat sovitettavissa. 

Hämmästyin päivittäessäni verkkokauppaani, miten hurjan nopeasti kaikki on laajennut. Vielä hetki sitten elin tuota ajatuskauppiaan elämää, ja vielä hetki sitten käynnistelin tätä nykyistä kauppiasuraani pienesti ja varovasti rannekoruista aloittaen. Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua, verkkokaupassani on kaksitoista erilaista tuoteryhmää, pitkälti toistasataa tuotetta, joista suurin osa on omaa toteutusta, ja lisäksi tämä kivijalkamyymälä. Se on oikeasti häkellyttävää.

oma_sormus

Mitä kaikkea sitä elämässään voikaan tehdä. Tämänkin.

(Tämä on harjoitustyönä Kelloseppäkoulussa jalometallitunneilla alusta lähtien tekemäni hopeasormus)

 

 

 

Avainsanat: yrittäminen, yrittäjyys, kivijalka, tuotteet, myynti, markkinointi

Tervetuloa, maksavat asiakkaat!

Sunnuntai 5.10.2014 klo 15:36 - Pearly Parrot/Sirpa

Tervetuloa, maksavat asiakkaat. Tai sellaisiksi haluavat. Ne, jotka ovat päättäneet asioida maksamatta, menkää jonnekin muualle. Vaikka sinne h-alkuiseen paikkaan. 

Viime aikoina on ollut kivijalkarintamalta aika mediahiljaista. Se johtuu pitkälti tästä:

ikkunarikko

Kävi siis maksamattomia asiakkaita. Ja kyllä, noin pienestä kolosta lähti tavaroita. 

Onneksi vauriot ja vahingot jäivät aika pieniksi. Toisaalta ne jäivät sen verran pieniksi, että koituvat omaksi tappioksi, koska eivät ylitä vakuutusten omavastuuta. Ja ihan sama, onko kyseessä pieni vai iso vahinko, mikä hirveä määrä ylimääräistä vaivaa tuollaisesta koituu: poliisiasiointi, vakuutusasiointi, korjausten järjestäminen, siivous, uudelleen somistus, ja vaikka mitä muuta. Monen monta tuntia lisätyötä.

Eipä siis ole paljoa huvittanut päivittää kuvia tai sanoja. Vähän hiljaiseksi vetää, pienikin tunkeutuminen. Ja varovaiseksi. On harmillista, että tuollaisten hyypiöiden takia en voi enää pitää ikkunassa näkyvillä tuotteita siinä laajuudessa kuin haluaisin. Olen myös miettinyt, että facebook, joka on mitä upein markkinointikanava, tuo myös omat riskinsä turvallisuudelle. Sääli, jos maksavia asiakkaita palvelevaa toimintaa ja tiedotusta joutuu supistamaan kriminaalien takia.

Tässä kohdassa nyt tiedoksi kaikille MAKSAMATTOMILLE: ei kannata. Turvatoimia, vartiointia, hälytysjärjestelmiä ja kameravalvontaa on tehostettu nyt siinä määrin, että ÄLKÄÄ YRITTÄKÖ. DON’T TRY IT. SERIOUSLY.

Lisäksi on käynyt muunlaisiakin maksamattomia. Vielä siivoilin lasinsiruja lattialta ja odotin ikkunankorjaajaa, kun jo ovesta tunki ensin yksi täti rahaa ruinaamaan, koska oli niin suuri tarve. Ja eipä aikaakaan, kun seuraavat postikortinmyyjät saapuivat. Ikään kuin meikäläisen rahavarat ja avustushalukkuus jotenkin lisääntyisivät, kun omaisuus rikotaan ja viedään.

Mielelläni autan hädänalaisia, ja yksityiselämässä olen mukana tukemassa useaakin avustus- ympäristö-, päihdekuntoutus- ja katastrofikohdetta. Mutta tuossa tilanteessa ei oikein pystynyt suhtautumaan kovin myötäsukaisesti. Varsinkin, kun tämä ei nyt varsinaisesti ole kovin tuottoisa työsarka muutoinkaan.

Tein tässä kuun vaihteen kassa-analyysin. Ihanan vilkkaan ja hengeltään positiivisen elokuun jälkeen syyskuu on ollut sekä henkisesti että taloudellisesti aivan kamala. Arvaattekos, paljonko oli kuun myynti? Ajattelin kertoa sen tässä ihan julkisesti. Viisisataaneljäkymmentäkuusi euroa. Repikää siitä, varkaat ja rahanpyytäjät, kiitos vain lisäkuluista.

Kuun aikana minua ilahdutti peräti kaksitoista maksavaa asiakasta. Tosin sama suuntaus on isommillakin kello- ja jalometallialan liikkeillä. Hiljaista on lähes joka kaupassa. Ja kulut sen sijaan… monikertaiset tuohon massiiviseen tulovirtaan nähden.

Nämä ajat… tiesin tämän oikein hyvin jo kauppiaaksi ryhtyessäni. Koko ajan olen naureskellut, että koruliikkeen pitäminen on luultavasti maailman kallein harrastus heti purjehtimisen jälkeen.

Tästä ei voi muuta kuin lähteä ylöspäin. Ja uskon vakaasti, että loppuvuotta kohden tilanne paranee. Tulossa on isänpäivä ja joulu, ja luulenpa, että kivijalan kulmillakin tarvitaan molempia lahjoja.

Sen lisäksi, uskon vakaasti tähän pikku kivijalkaani. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä...

Positiivista – siis todella hykerryttävää – kaikessa on se, että parhaiten myyvät tuotteet ovat alusta asti olleet omat helmikoruni, siis Pearly Parrot -helmikorut! Se jos mikä antaa uskoa siihen, että teen jotain, mikä kiinnostaa ja millä on mahdollisuuksia.

multicolor_karpalo_yks.kohta

Piti jo kiireesti alkaa tehdä oikein urakkatyönä lisää koruja, kun huomasin myyneeni lähes kaikki valmiit vaihtoehdot. Melkein jouduin myymään eräälle asiakkaalle ei-oota, kun tietyn värisävyn nauhat olivat päässeet loppumaan. Onneksi löytyi kuitenkin vielä yksi sopiva.

pearly_orrella

Nämäkin nauhat, joita Pearly tässä vahtii, tuskin ehtivät esille, kun olivat jo ostettu.

Ja nyt on taas muitakin värivaihtoehtoja tarjolla, keltaista, vihreää, kullanväristä, vaaleaa, tummaa, ja erityisesti syksyisiä kauniita ruskean sävyjä.

punainen_vallatonruskean_savyja

 

Sellainen haave tässä on kivijalasta kurkkiessani noussut mieleen, että olisipa ihanaa, jos jokainen Pearly Parrotin facebook-tykkääjä (noin 600) tekisi yhden ostoksen kaupassani tai verkkokaupassani. Vaikka jouluksi. Se vasta olisi jotain se :)

Jatketaan syksyä eteenpäin ja katsotaan, mitä se tullessaan.

-----------

Avainsanat: asiakkaat, raha, tulot, kulut, myynti, tuotteet, kivijalka, helmet,

Tarvitseeko kivijalka verkkoetsivän?

Perjantai 15.8.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

(Päivitetty 16.8)

No onpa ollut joulu ja juhannus yhtäaikaa tällä viikolla, sellaista huisketta ja iloista työn touhua! Aika mukavaa muuten.

Eilen kauppa näytti hetken tältä :) Tuli kaikkea uutta kivaa. Tunsin itseni ihan Oikeaksi Kauppiaaksi :D

korut_purettavana

pakkilaatikko

laukkujenpurku

Kivijalan taloyhtiössä on ollut pitkä ja raskas putkiremontti, josta minä 

en luojan kiitos päässyt osalliseksi, vaan tulin kulmille vasta nauttimaan raadannan hedelmistä eli astuin valmiiseen tupaan. Mutta nyt on menossa lopputarkastukset. Eikös joka päivä ovesta lappaa ukkoa kuin pipoa kuka mitäkin tarkastamaan. Yleensä kivijalan ovi pidetään lukossa ja avataan napista, mutta kun oli noita hellepäiviä, ovi oli usein auki. Eräänäkin päivänä joku tyyppi ponkaisi sisään, etten ehtinyt edes henkeä vetäisemään, ja kertoi tarkastavansa takahuoneesta jonkun jutun. Ei henkilökorttia, ei työasua, josta olisin voinut päätellä, että hyyppä on virallisella asialla. Jos myisin jäätelöä, nuo poukkoilut sietäisi, mutta kun on puoti täynnä koruja ja kelloja, alkaa hiljakseen rasittaa, kun ei ikinä tiedä, onko jokainen hiestynyt ukko oikealla asialla.

No tänään kävi siinä sähkötarkastajia, joille valitin, että yksi pistorasia ei toimi. Eipä mitään, miehet painoivat seinäkatkaisijasta, niin johan toimi. En olisi kyllä itse ikinä keksinyt, että pistorasialla on oma katkaisija. Toisella puolella huoneistoa.

Kivijalan ovi on muutenkin käynyt tasaiseen tahtiin, vaikka eivät tietenkään kaikki sisääntulijat ostoksia tee. Sehän olisi jo lottovoiton veroinen onnenpotku :) Monilla on kysyttävää kellojen tai korujen huollosta tai korjauksista, ja monet kyselevät jotain sellaista, mitä minulla ei ole myynnissä. Ilahduttavan monet ovat viime aikoina kyselleet myös tilaustöitä helmistä - ja tilanneetkin.

Mielestäni kaikki ovat asiakkaita, myös he jotka eivät osta. Voin neuvoa lähimmän kellosepän, joka korjaa seinäkelloja, tai nettisivun, jolta löytyy tietoa aivan tietynlaisista kelloista. Neuvon ja autan mielelläni. Ehkäpä he sitten muistavat hyvällä ja tulevat jonain

loiste_korvikset

päivänä asioimaan niiden palvelujen tiimoilta, joita minun kivijalkani pystyy tarjoamaan.

uudet_pikkulaukut

Tässä järjestelyn ja työnteon ohessa olen vastaillut myös kaikenlaisiin puheluihin. Yrittäjälle yritetään myydä ihan kaikkea. Kalentereita, koulutusta, printtereitä, kirjanpitoa. Erilaisia hakupalveluita kauppaavat ovat jo arkipäiväistynyt vitsaus, mutta välillä osuu kohdalle oikein myynti-ideoiden helmiä. Kuten verkkoetsiväpalvelu. Se kuulemma jäljittää joidenkin avainsanojen avulla internetistä, mitä yrityksestäni siellä kirjoitetaan. Myyntiargumenttina oli, että "jos vaikka kirjoitetaan jotain ilkeää". Ja hinta oli... Ei kiitos. Uskon pärjääväni erinomaisesti ilman verkkoetsiväpalvelua. Vaikka toisaalta. Puhelun jälkeen tuli kyllä vähän vainoharhainen olo. Jospa se verkkoetsivämyyjä tiesi kivijalastani jotain, mitä minä en tiedä?

Kävinkin sitten jälkeen päin tutkailemassa netissä tästä Verkkoetsivästä. Ja kappas, silkkaa huijaustahan tällainen palvelu vaikuttaa olevan, ainakin mitä monet siihen "langenneet" kirjoittavat. Samanlaista rahojen huijausta kuin muutama vuosi sitten oli näitä kalliita hakupalvelujen kauppaamisia yrittäjille. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei se ole hullu joka myy vaan se joka ostaa :D

Tässä on muuten kivijalan miehinen vitriini ;)
miestuotteet

No sitten kävi niin, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, että mainonta toimii. Laitoin ilmoituksen paikallislehteen, että nyt kello koulutielle, ja ajattelin, että jospa saisin nuo lasten kellot tuosta myytyä. Ohhoh. Ne nimittäin menivät jo. Ei ihan kaikki sentään, mutta etenkin tyttöjen ihanat pinkit ja punaiset... Ja lisää onkin vähän vaikeampi tilata. On ihan lastenkelloruuhka maahantuojalla. Ehkä ensi viikolla. Tai seuraavalla... Ajatelkaa, lapset käyttävät taas oikeita kelloja! Aikaa ei katsokakaan kännykästä! Ja ajan oikeaa katsomista ja kellon tuntemista opetellaan. Mistäs muusta sen oppisi kuin kunnon kellosta?

Tällaista meillä taas kivijalassa ;)

mauve_korvikset_ja_granaatit

Ai niin, nämä tein tänään. Mauven väriset soikeat helmet ja pikkuiruisia granaatteja.

Aika namit :)

Jotta en ihan vain kulutushömppää puhu, ensi kerralla pitääkin muistaa kertoa, miten helmenviljelyllä pyritään estämään muun muassa ryöstökalastusta ja parantamaan ihmisten elinoloja.

Sitä ennen kivijalassa tehdään vähän töitä ja vietetään Taiteiden yötä ensi viikolla.

---------

Avainsanat: Verkkoetsivä, uudet tuotteet, kellot, korut, remontti, sähkömies, mainonta

Totta ja tarua helmistä - Hyvällä tuotteella on hyvä tarina taustalla

Tiistai 24.6.2014 klo 9:57 - Pearly Parrot/Sirpa

Olen useammalta kävijältä saanut kuulla, kuinka sielua ravitseva ja terapeuttinen pieni putiikkini on. Tällaiset maireat kehut tietysti ilahduttavat suuresti! Itse olen varma, että putiikin hyvä henki on helmien luomaa.Roikkuvat_lila-hopeat

 Helmet ovat luultavasti maailman vanhimpia jalokiviä. Niitä on käytetty arvokkaissa koruissa jo tuhansia vuosia sitten, kauan ennen kuin timantit ja muut jalokivet yleistyivät. Helmiä pidettiin jo kauan sitten suuressa arvossa, sillä ne olivat läpeensä kauniita ja hohtavia jo simpukasta otettaessa. Niitä ei tarvinnut käsitellä, kuten muita jalokiviä. Ilmeisesti Kiinassa myös hyväksyttiin helmet verojen maksuun jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Liikkeessäni on monenlaisia helmiä. Erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä. Siellä on myös kuvia helmistä. Helmet luovat tilaan sellaisen esteettisen ja sädehtivän hengen, jota harvoin muuten kohtaa. Minulle henkilökohtaisesti helmien käsittely ja korujen valmistus on terapiaa ja joka ikinen kerta hyvin voimaannuttava kokemus.  Helmien hohde tuntuu tulevan jostain salaperäisestä sisäisestä lähteestä. Ne ovat jollain tapaa hyvin puhuttelevia.

Merivesihelmet_kulta_yks.kohta

Helmiin liittyy myös kauniita tarinoita. Hyvällä tuotteella on aina jotain kerrottavaa, jokin sanoma. Hyvällä tuotteella on sen verran luonnetta, että siitä voi kertoa tarinoita, että se jopa luo itse omat tarinansa. Helmistä onkin tarinoita tuhansien vuosien takaa.

Yhteen kiehtovaan sellaiseen tutustuin juuri, kun luin Jung Changin kirjoittaman kirjan Kiinan viimeinen keisarinna. Sen mukaan, kun keisari, keisarinna tai muu hallitsijasukuun kuuluva kuoli, tämän suuhun asetettiin hovin traditioiden mukaan hienoin saatavissa oleva helmi saattamaan vainaja seuraavaan maailmaan.

Kaunista.

Kirjan mukaan Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) käytti juhlatilaisuuksissa upeaa helmiviittaa, joka kuvien perusteella on kuin kaunista pitsiä. Myös hänen päähineessään oli tietty määrä sekä pyöreitä että soikeita, suuria helmiä.

Opiskelin viime syksynä Kelloseppäkoulussa (mahtava paikka, jota en väsy kehumasta!). Oppimateriaaleista löytyi lisää helmitaruja. Tässä niistä muutama.

Helmien syntyprosessi oli ennen aikaan ihmisille melkoinen mysteeri. Kaikkein varhaisimmat teoriat – joihin aivan totta uskottiin – väittivät, että helmi syntyy simpukan sisään joutuneesta kastepisarasta. Tai että simpukat nousivat merestä ja vaelsivat niitylle, jossa ne imivät kastepisaran itseensä. Sittemmin tajuttiin, että simpukat vain olla möllöttelevät meren pohjassa pystymättä liikkumaan yhtään mihinkään, joten kastepisarateoria oli hylättävä.

Hurjan kaunis kertomus on peräisin 1200-luvulta:

”Pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen mereen. Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi: ”Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.” Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi.”

Yhden legendan mukaan helmi muodostuikin simpukan munasta, joka oli joutunut harhateille! Vasta 1760-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné muodosti teorian, jonka mukaan helmi saa alkunsa simpukan sisään joutuneesta pienestä ärsykehipusta. Sehän se totuus helmen synnystä on: simpukka kehittää helmiäiskerroksen sisuksiinsa joutuneen ärsykkeen ympärille. – Uskomatonta muuten, että nykyisin suurimmat helmienviljelyyn käytettävät makeanvedensimpukat pystyvät kasvattamaan jopa 80 helmeä samanaikaisesti sisällään!

Minusta nuo kauniit kaste- ja vesipisarateoriat ovat kuitenkin sangen viehättäviä. 

Oliivinvarinen_kaulanauha_yks.kohta

Kesälomalla aamukasteisella nurmella kävelijä voi mielessään nauttia ympäröivästä helmiaarteesta. Eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti…

Hyvää kesää ja kastepisaroiden hohdetta! 

Kivijalasta kurkkija pitää nyt pienen tauon :)

--------

Avainsanat: Helmet, tarut, tarinat, jalokivet, helmenviljely, korut, tuotteet, historia

No mikä siinä oikein maksaa?

Torstai 5.6.2014 klo 22:41 - Pearly Parrot/Sirpa

Kun on tällainen pikkuyrittäjä, itsensä pomo ja alainen, on todella helppo toteuttaa ideoita. Eipä tarvita massiivisia neuvotteluja tai ideariihiä, ei vääntöä pomon kanssa, että kannattaako jotain tehdä, eikä alaisten motivointia toteuttamaan pomon kuningasajatuksia.

open_kyltti

Tämä tuli taas todistettua, kun aloitin pienimuotoiset koruillat, joissa opetan osallistujille helminauhan peruspunontaa, he tekevät rannekorut valitsemistaan helmistä ja kaiken ahkeroinnin päälle syödään yhteinen iltapala viinilasillisen ääressä. Mukava aloitus vaikka illanvietolle kaupungilla. Tällä idealla annoin mennä, kysymättä sen enempää pomolta kuin alaisiltakaan. Olin itseni kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, avoimin mielin.

Ja voi että oli mukavaa, niin opettajalla kuin tuntumani mukaan myös oppilailla! Ideani vähän rennommasta ja persoonallisesta opintotuokiosta myi itsensä. Taas saatiin maailmaan uusia helmiharrastajia. Ja ensi viikolla jatkuu.

Illan kuluessa ajatukset ja puheet lentelivät aiheesta toiseen. Yhtenä asiana sivuttiin hinnoittelua, joka muutenkin pyörii aika vinhaan tällaisen pikkuyrittäjän takaraivossa. Mikä on oikea hinta millekin tuotteelle tai palvelulle?

alennus.jpgVälillä tuntuu, että olen kuin kaneja hatusta vetävä taikuri. Joskus hatusta tulee menestykseen johtava hintalappu, joskus sieltä lennähtää jotain, mitä taikuri pitää itse onnistuneena, mutta yleisö ei voi käsittää, mistä on kysymys. Joillekin neljäkymppiä on kallis, joillekin halpa. Siihen eivät auta mitkään hinnoitteluteoriat. Katelaskelmat ja tuottoprosentit ovat hienoja, mutta varsinkin pikkuputiikeilta usein odotetaan hinnassa vastaantuloa, suunnilleen sydänverellä myydään. Tai pitäisi.

Monta kertaa olen joutunut selittämään, miksi käsintehdyt, punotut helmikorut maksavat sen mitä maksavat. Helmet ovat jalokiviä. Niitä ei vain voi myydä kahdellakympillä, ei millään. Lisäksi työhön käytetään huimasti aikaa ja taitoa. Eiliset kurssilaiseni totesivatkin hetken solmintaan perehdyttyään, että kummasti siinä avautuu käsityön arvo ja oppii ymmärtämään hintoja, kun itse kokee työn vaativuuden.

Soikeat_helmet_yks.kohta

Mutta on toisenlaisiakin asiakkaita. Eräs ihana naapuruston täti katseli taannoin valikoimiani ja totesi kalleimmistakin, noin kolmensadan euron helminauhoistani, että ”miten ne voivat maksaa noin vähän”. Hmm. Olisiko hän ostanut, jos hinta olisi ollut vaikka yli tonnin? Olisiko tuote ollut vakuuttavampi sillä hinnalla?

talokuva

Hinnoittelu on mystinen laji. Erityisesti täältä kivijalasta katsottuna.

 

 

 

  

Avainsanat: Hinnat, hinnoittelu, helmet, korutyö, yrittäminen, kauppa, tuotteet, helmenpunonta