Kurkistuksia kivijalasta

Onpa ollut vuosi!

Tiistai 16.12.2014 klo 22:56 - Pearly Parrot/Sirpa

joulusomistus1

Joulu ja vuoden loppu ovat aivan ovella.

Muutama myyntipäivä jäljellä. Vaikka ihan vielä ei ole täyttä vuotta täynnä tällä pienellä koruyritykselläni, aika lähellä synttäriä jo mennään. Pearly Parrothan starttasi kuta kuinkin viime tammikuun alussa. Aluksi vain verkkokauppana ja sitten maaliskuusta eteenpäin myös kivijalassa.

Onpa ollut vuosi! En kyllä vielä vuoden 2013 lopulla olisi voinut kuvitellakaan olevani nyt tässä. Olen saanut luoda konseptin, jota ei aiemmin ole ollut olemassa, kauniit tuotteet, työskennellä sen kaiken kauniin keskellä, oppia joka päivä uutta, kehittyä tekijänä. olen tavannut fantastisia ihmisiä, saanut kokea huikeita onnistumisen tunteita. Kohdannut harmeja, rahanmenetystä ja selvinnyt jopa murrosta. Yrittänyt, erehtynyt, yrittänyt uudelleen. 

Jos jotain vuoden aikana olen oppinut, niin sen, että juuri mikään ei tässä hommassa mene kuten on aluksi suunnitellut. Sellaiset pikkuiset asiat kuten budjetti, markkinointisuunnittelu tai sisäänostopäätökset ovat osoittautuneet melko liikkuviksi elementeiksi. Myös alkuperäiset ajatelmat korujen valmistamisesta ja kaupaksi saamisesta ovat kokeneet melkoista ravistelua kuukausien kuluessa. Pettymyksiä, huolta, epäuskoa, epätoivoa. Toivoa, järjetöntä optimismia, uusia kokeiluja. Melkoista vuoristorataa tämän junan businesvaunussa.

Palkitsevinta on kuitenkin ollut, että koko ajan, enemmän ja enemmän, hiljalleen, omaa suunnitteluani ja tuotantoani olevat helmikorut herättävät kasvavaa kiinnostusta, olen saanut tehdä tuotteita, jotka ovat juuri sitä, mitä asiakkaat ovat etsineet, olen saanut positiivista palautetta ja pystynyt ilahduttamaan asiakkaita voimalla tarjota heille juuri sellaisen tuotteen, jota he eivät ole muualta löytäneet. Eli se mitä alunperin lähdin kokeilemaan ja tekemään, toimii!

Vaikka vielä on pitkä matka siihen, että tästä työstä on oikeasti elinkeinoksi, ja vastoinkäymisiä putkahtelee eteen tuon tuosta, olen edelleen aivan järjettömän iloinen, että uskalsin ottaa askelen uudelle uralle ja ulos vanhasta mukavuuspiiristä. 

Mukavin tunnelmin ja paljon oppineena, edelleen luottavaisena mutta varmasti harkitsevampana odottelen jo uutta vuotta. 

Toivotan teille kaikille rauhallista ja kaunista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta. Nähdään kivijalassa!

joulusomistus2

Avainsanat: Yrittäjä, uranvaihto, kivijalka, koruliike, korut, helmikorut, muoti, markkinointi

Lomalla sen näin - Kivijalassa ollaan ajan hermoilla ;)

Tiistai 22.7.2014 klo 22:13 - Pearly Parrot/Sirpa

Tällaisena pikkukauppiaana sitä on aina välillä vähän ihmeissään, onko kivijalkaan osannut valita oikeat tuotteet ja tajuaako trendit. Toisaalta käsityöläisyrittäjänä  tekee paljolti omaa juttuaan, ja helmikorut ovat jokseenkin ajattomia. Vaikka kyllä niissäkin on muodilla vaikutuksensa.

newyork

Sen huomasin lomaillessani mm. New Yorkissa taannoin. Ensinnäkin, helmikorut, niin oikeat kuin parin dollarin rihkamat, ovat isoa muotia. Ja mitä näyttävämpää, sen suositumpaa. 

huurre_setti

pinkki_huurre_kaula

Ilokseni näin useammassa kaulassa tällaisista isoista, epäsäännöllisistä helmistä tehtyjä koruja. Kun ensimmäinen tämän kaltainen luomus käveli vastaan, olin lähes pudottaa silmät katuun. 

”Hei, ihan kuin minun tekemä!” Enpä voinut 

välttyä makealta onnistumisen tunteelta, minullahan on tuollaisia kivijalassa!

laukut_yhteiskuva

Vastaava onnistumisen tunne tuli, kun näin miten suosittuja klassiset Chanel 2.55 –laukun malliset käsilaukut tikkauksineen ja ketjuhihnoineen olivat. Erilaisia muunnelmia tuli jatkuvasti vastaan kadulla, ja mallin mukaisia laukkuja myytiin monessa, monessa muotiliikkeessä. Kas, kivijalkaankin on tätä muodin helmeä otettu myyntiin jo aikaisin keväällä, italialaisena laatuvarianttina! Ajan hermoilla mennään…

festina_mrk_teras

Kolmas touch down koitti, kun havainnoin suuren maailman kellomuotia. Isoja, näyttäviä kelloja, todella paljon. Eipä ollut harvinaista, että jopa tämänkaltainen miesten kello komeili naisen ranteessa.

Myös vastaavanlaisia kuin nämä alemmat kellot bongasin monta!

naisten_festinat_ruusu_ja_ruskea

Kirjoitin aiemmassa blogissa hinnoittelun vaikeudesta, vähän kuin olisin kaneja hatusta vetävä taikuri. Sama tunne on näissä muodin ja kysynnän ennustamisasioissa. Ne ovat ehkä vieläkin vaikeampia ”taikatemppuja”. Maailman tuulien haistelu loi tällaiseen uuteen yrittäjään mukavasti pientä lisävarmuutta.

Että ainakin näissä kohdin kivijalassa on osattu haistella maailman muoti oikein. Olen siitä aivan erityisen iloinen. Tarjolla on varmasti oikeita ja kiinnostavia tuotteita. Katse alkaakin helteistä huolimatta jo kääntyä kohti syksyä, kohti uusia asiakkaita ja kohti kaikenlaisia uusia ideoita, joita kivijalassa syntyy kuin itsestään!

--------

Avainsanat: Muoti, ulkomaat, trendit, pukeutuminen, korut, kellot

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos