Kurkistuksia kivijalasta

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 4. Hohto, pinta ja helmiäiskerros.

Sunnuntai 5.3.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 4 - Helmen hohto ja pinnan tasaisuus

Helmen hohtoa, tai kiiltoa, pidetään yleisesti kaikkein tärkeimpänä tekijänä helmen arvon määrittelyssä. Siihen liittyy läheisesti helmen pinnan tasaisuus tai "puhtaus", eli se, kuinka paljon tai vähän helmen pinnalla on erilaisia ryppyjä, kuoppia, nyppyjä, uria tai muita epätasaisuuksia.

Hyvään hohtoon vaikuttaa suuresti helmen helmiäiskerroksen paksuus. Mitä paksumpi ja tasaisemmin rakentunut helmiäisikerros on, sen kauniimpi hohto helmeen muodostuu. Lisäksi mitä tasaisempi helmen pinta on, sen kauniimmin hohto pääsee esille. Erilaiset pinnan epätasaisuudet luovat varjoja ja ehkä ohuempia kohtia helmiäiskerrokseen, jolloin hodon yleisilme kärsii.

Virallisten määritelmien mukaan helmen hohto jaetaan viiteen arvoon:

- excellent: heijastukset ovat kirkkaita ja teräviä, oman peilikuvan näkee helposti helmen pinnasta

- very good: heijastukset ovat kirkkaita ja lähes teräviä, peilikuva vielä nähtävissä

- good: heijastukset ovat kirkkaita, mutta eivät teräviä

- fair: heijastukset ovat heikkoja ja sameita

- poor: heijastukset jäävät himmeiksi ja epämääräisiksi

Helmen pinta puolestaan määritetään neljän tekijän avulla:

clean: ei havaittavia pinnan epätasaisuuksia, vähintään 95 % helmen pinnasta tasainen

lightly spotted: helmen pinnalla havaittavissa 1-2 epätasaisuutta, vähintään 85 % pinnasta on tasaista

moderately spotted: useampia epätasaisuuksia näkee paljaalla silmällä, mutta yleisilmeeltään helmen pinta on tasainen ja siisti

heavily spotted: runsaasti epätasaisuuksia, kasvu-uria, nyppyjä tms.

Miksi japanilaiset akoya-helmet ovat kauniimpia kuin kiinalaiset serkkunsa?

Koska japanilaiset akoya-simpukat kasvavat viileämmillä vesialueilla, niiden kasvattamien helmien helmiäiskerroksesta tulee paksumpi ja näin ollen myös kauniimmin hohtava. Tästä syystä kaikki todella laadukkaat akoyahelmet ostetaan edelleen Japanista. Kiinassa akoyahelmiä viljellään lämpimämmissä vesiolosuhteissa, jolloin helmet kasvavat nopeammin. Niitä saadaan markkinoille helpommin ja edullisemmin, mutta ne ovat usein pienempiä ja huonommin hohtavia kuin japanilaiset helmet.

Kuvassa kolmen A:n (AAA) luokan japanilaiset akoyahelmet. Niissä on vahva helmiäiskerros, tasainen pinta vain vähäisin pintamerkein sekä kaunis hohto ja lähes terävät heijastukset.

akoya_AAA_lahi.jpg

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, jäljitelmähelmi, helmen hinta hohto, hohto, kiilto,

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 3. Väri.

Lauantai 18.2.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 3 - Helmen väri

Helmet ovat kaikilta osiltaan - myös värin osalta - hyvin monimuotoisia ja moniselitteisiä. Helmen värikään ei ole kovin helppo määrittää, helmi ei ole vain "valkoinen" tai "tumma". Helmen väri määritellään kolmen tekijän avulla: helmen pohjaväri (bodycolor), helmen sävy (overtone, sävyttää helmeä laajasti koko pinnalla) sekä välke, irisointi (orient), useamman värin heijastelu siellä täällä.

Kuvan pohjaväriltään ruskeissa helmissä on osassa selkeä sininen tai punertava sävy sekä erittäin voimakas välke (orient). Irisointia jotkut kutsuvat "bensaläikkäväriksi".

ruskea_peac_nauha_yks_kohta.jpg

Valkoinen helmi ei siis ole valkoinen. Se voi olla valkoinen, sävyltään vaaleanpunertava, tai valkoinen, sävyltään harmahtava. Tai monen monta muuta vaihtoehtoa. Siksi kokonaisen nauhallisen kokoaminen keskenään yhteneväisistä helmistä on vaikeaa, ja saattaa kestää jopa kuukausia tai vuosia, ennen kuin tismalleen samaa sävyä olevat valkoiset helmet ovat löytyneet ja niistä saadaan kaulakoru aikaiseksi.

Usein markkinnoille tuotetaankin ns. commercial match -nauhoja, eli sellaisia, joissa nauhan helmien väri ja sävyt ovat "riittävän" samankaltaisia. Tällöin helmet sopivat mukavasti keskenään yhteen, mutta nauhan hinta ei nouse hirvittävän korkeaksi.

Siispä, mikäli mitään muita arvotekijöitä ei huomioida, helminauha on sitä arvokkaampi, mitä yhteneväisempi on nauhassa olevien helmien väri ja sävy. 

Luonnostaan helmen väri voi olla joko valkoinen, vaalea persikka/aprikoosi, laventeli, harmaa sekä etelämeren helmissä kultainen ja tahitinhelmissä musta (81 eri sävyä), pistaasi, munakoiso, peacock.

Kaikki muut värit ovat käsiteltyjä ja värjättyjä (useimmiten kiinalaiset makeanveden helmet). Värjäys on vain tapa lisätä helmien monikäyttöisyyttä, eikä välttämättä tarkoita, että helmi olisi jotenkin alempiarvoinen verrattuna luonnonväriseen. Myös värjätyissä helmissä on todella arvokkaita helmiä. 

Tahitihelmiä ja Etelämeren helmiä ei käsitellä muuten kuin puhdistamalla ja kiilloittamalla. Ainoa poikkeus on kokonaan tasaisen ruskeat tahitihelmet. Niiden kohdalla on syytä olla varuillaan ja lähtökohtaisesti olettaa, että ne ovat värjättyjä.

Akoyahemet käyvät usein läpi ns. pinkityksen. Maailman helmimarkkinoilla arvostetaan paljon vaaleanpunertavaan vivahtavia valkoisia akoyahelmiä - ja makeanveden helmiä myös - ja siksi ne usein saavat kevyen pinkin sävykäsittelyn, mitä ei virallisissa arvioinneissa lasketa kuitenkaan varsinaisesti värjäykseksi. 

Akoyanauha_pitka.jpg

Oheisen kuvan akoyanauha on saanut hennon pinkityskäsittelyn. Kuvassa se ei ehkä näy kovin selvästi, mutta päivänvalossa nauha on "terveen punertava". Makuasia onkin, pitääkö vaaleanpunaisesta vai ei.

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, värjäys, käsittely, jäljitelmähelmi, helmen hinta

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 2. Muoto.

Sunnuntai 29.1.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

tahitihelmet_puolibarokki.jpg

Uudessa kirjoitussarjassa käyn läpi tekijöitä, jotka valottavat helmien ja helmikorujen arvon määrittelyä. Mitkä tekijät tekevät jostain helmestä jotain toista suunnilleen samannäköistä huomattavasti hinnakkaamman?

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 2 - Helmen muoto

Helmen muoto on enimmäkseen lajittelutekijä, ei niinkään laatutekijä, mutta mitä pyöreämpi, sen arvokkaampi.

Helmistä muotoutuu luonnostaan enimmäkseen kaikkea muuta kuin täysin pyöreitä. Siksi täydellisen pyöreä helmi on pelkkiä muototekijöitä tarkasteltaessa kaikkein arvokkain, koska sellainen on harvinainen verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin muotoihin.

Virallisten ja yleisesti alalla noudatettavien määritysten mukaan helmeä voidaan pitää täysin pyöreänä, mikäli sen ympärysmitan erot useasta eri suunnasta mitattuna ovat alle kaksi prosenttia. 

Helmet jaotellaan seitsemään standardimuotoon. Täysin pyöreän lisäksi helmi voi olla lähes pyöreä (near round), ovaali, litistetty (button), pisara, puolibarokki tai barokki. Helmiä on runsaasti myös muun muotoisia, ja kaikki muut muodot ilmaistaankin sen mukaan, miltä ne näyttävät eli esimerkiksi palkki, risti, kolikko, neliö.

Lähes pyöreä helmi voi olla eri suunnista mitattuna yli kaksi prosenttia epäsymmetrinen, mutta helmestä on pitää kuitenkin pystyä havaitsemaan selkeä symmetrisyys ja pyöreys. Usein lähes pyöreäksi määritellyt helmet näyttävät paljaalla silmällä katsottaessa hyvinkin pyöreiltä.

Mikäli helmi näyttää epäsymmetriseltä, puhutaan puolibarokki- tai barokkihelmistä, jotka voivat olla pyöreähköjä tai epäsäännöllisen pisaran tai soikion mallisia. Toisinaan puolibarokki- tai barokkihelmien muoto on niin harvinainen, että helmen arvo nousee, toisinaan barokkihelmi saattaa olla arvokkaampikin kuin täysin pyöreä, kun katsotaan kokonaisuutta.

Ovaali helmi on silloin, kun se on täysin symmetrisesti soikea. Pisara puolestaan on sellainen helmi, joka on symmetrinen, soikea, mutta pisaran- tai päärynänmuotoinen, eli sen toinen pää on leveä ja toinen kapeneva. Pisaraksi voi kutsua ainoastaan täysin symmetristä muotoa, eli mikäli helmi halkaistaisiin pituussuunnassa kahtia, molemmat puolet näyttäisivät samalta. Mikäli näin ei ole, helmi on barokki.

Button eli litistetty pyöreä muoto (joskus myös nimellä potato) on kyseessä silloin, kun helmi on symmetrinen pyöreä, mutta navoiltaan painunut, vähän kuin tyhjenevä pallo. Näitä helmiä on runsaasti markkinoilla, eivätkä ne muotonsa puolesta ole kovin arvokkaiksi luokiteltavia.

Kuvissa barokkimuotoinen akoyahelminauha, ovaalin muotoiset korvakorut ja palkkimuotoinen biwa-helminauha.

korvak_persikka_ja_granaatit.jpg

akoya_barokki_pitka_lahi.jpg

iso_littea_persikka.jpg

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, jäljitelmähelmi, helmen hinta