Kurkistuksia kivijalasta

Lomalla sen näin - Kivijalassa ollaan ajan hermoilla ;)

Tiistai 22.7.2014 klo 22:13 - Pearly Parrot/Sirpa

Tällaisena pikkukauppiaana sitä on aina välillä vähän ihmeissään, onko kivijalkaan osannut valita oikeat tuotteet ja tajuaako trendit. Toisaalta käsityöläisyrittäjänä  tekee paljolti omaa juttuaan, ja helmikorut ovat jokseenkin ajattomia. Vaikka kyllä niissäkin on muodilla vaikutuksensa.

newyork

Sen huomasin lomaillessani mm. New Yorkissa taannoin. Ensinnäkin, helmikorut, niin oikeat kuin parin dollarin rihkamat, ovat isoa muotia. Ja mitä näyttävämpää, sen suositumpaa. 

huurre_setti

pinkki_huurre_kaula

Ilokseni näin useammassa kaulassa tällaisista isoista, epäsäännöllisistä helmistä tehtyjä koruja. Kun ensimmäinen tämän kaltainen luomus käveli vastaan, olin lähes pudottaa silmät katuun. 

”Hei, ihan kuin minun tekemä!” Enpä voinut 

välttyä makealta onnistumisen tunteelta, minullahan on tuollaisia kivijalassa!

laukut_yhteiskuva

Vastaava onnistumisen tunne tuli, kun näin miten suosittuja klassiset Chanel 2.55 –laukun malliset käsilaukut tikkauksineen ja ketjuhihnoineen olivat. Erilaisia muunnelmia tuli jatkuvasti vastaan kadulla, ja mallin mukaisia laukkuja myytiin monessa, monessa muotiliikkeessä. Kas, kivijalkaankin on tätä muodin helmeä otettu myyntiin jo aikaisin keväällä, italialaisena laatuvarianttina! Ajan hermoilla mennään…

festina_mrk_teras

Kolmas touch down koitti, kun havainnoin suuren maailman kellomuotia. Isoja, näyttäviä kelloja, todella paljon. Eipä ollut harvinaista, että jopa tämänkaltainen miesten kello komeili naisen ranteessa.

Myös vastaavanlaisia kuin nämä alemmat kellot bongasin monta!

naisten_festinat_ruusu_ja_ruskea

Kirjoitin aiemmassa blogissa hinnoittelun vaikeudesta, vähän kuin olisin kaneja hatusta vetävä taikuri. Sama tunne on näissä muodin ja kysynnän ennustamisasioissa. Ne ovat ehkä vieläkin vaikeampia ”taikatemppuja”. Maailman tuulien haistelu loi tällaiseen uuteen yrittäjään mukavasti pientä lisävarmuutta.

Että ainakin näissä kohdin kivijalassa on osattu haistella maailman muoti oikein. Olen siitä aivan erityisen iloinen. Tarjolla on varmasti oikeita ja kiinnostavia tuotteita. Katse alkaakin helteistä huolimatta jo kääntyä kohti syksyä, kohti uusia asiakkaita ja kohti kaikenlaisia uusia ideoita, joita kivijalassa syntyy kuin itsestään!

--------

Avainsanat: Muoti, ulkomaat, trendit, pukeutuminen, korut, kellot

Totta ja tarua helmistä - Hyvällä tuotteella on hyvä tarina taustalla

Tiistai 24.6.2014 klo 9:57 - Pearly Parrot/Sirpa

Olen useammalta kävijältä saanut kuulla, kuinka sielua ravitseva ja terapeuttinen pieni putiikkini on. Tällaiset maireat kehut tietysti ilahduttavat suuresti! Itse olen varma, että putiikin hyvä henki on helmien luomaa.Roikkuvat_lila-hopeat

 Helmet ovat luultavasti maailman vanhimpia jalokiviä. Niitä on käytetty arvokkaissa koruissa jo tuhansia vuosia sitten, kauan ennen kuin timantit ja muut jalokivet yleistyivät. Helmiä pidettiin jo kauan sitten suuressa arvossa, sillä ne olivat läpeensä kauniita ja hohtavia jo simpukasta otettaessa. Niitä ei tarvinnut käsitellä, kuten muita jalokiviä. Ilmeisesti Kiinassa myös hyväksyttiin helmet verojen maksuun jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Liikkeessäni on monenlaisia helmiä. Erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä. Siellä on myös kuvia helmistä. Helmet luovat tilaan sellaisen esteettisen ja sädehtivän hengen, jota harvoin muuten kohtaa. Minulle henkilökohtaisesti helmien käsittely ja korujen valmistus on terapiaa ja joka ikinen kerta hyvin voimaannuttava kokemus.  Helmien hohde tuntuu tulevan jostain salaperäisestä sisäisestä lähteestä. Ne ovat jollain tapaa hyvin puhuttelevia.

Merivesihelmet_kulta_yks.kohta

Helmiin liittyy myös kauniita tarinoita. Hyvällä tuotteella on aina jotain kerrottavaa, jokin sanoma. Hyvällä tuotteella on sen verran luonnetta, että siitä voi kertoa tarinoita, että se jopa luo itse omat tarinansa. Helmistä onkin tarinoita tuhansien vuosien takaa.

Yhteen kiehtovaan sellaiseen tutustuin juuri, kun luin Jung Changin kirjoittaman kirjan Kiinan viimeinen keisarinna. Sen mukaan, kun keisari, keisarinna tai muu hallitsijasukuun kuuluva kuoli, tämän suuhun asetettiin hovin traditioiden mukaan hienoin saatavissa oleva helmi saattamaan vainaja seuraavaan maailmaan.

Kaunista.

Kirjan mukaan Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) käytti juhlatilaisuuksissa upeaa helmiviittaa, joka kuvien perusteella on kuin kaunista pitsiä. Myös hänen päähineessään oli tietty määrä sekä pyöreitä että soikeita, suuria helmiä.

Opiskelin viime syksynä Kelloseppäkoulussa (mahtava paikka, jota en väsy kehumasta!). Oppimateriaaleista löytyi lisää helmitaruja. Tässä niistä muutama.

Helmien syntyprosessi oli ennen aikaan ihmisille melkoinen mysteeri. Kaikkein varhaisimmat teoriat – joihin aivan totta uskottiin – väittivät, että helmi syntyy simpukan sisään joutuneesta kastepisarasta. Tai että simpukat nousivat merestä ja vaelsivat niitylle, jossa ne imivät kastepisaran itseensä. Sittemmin tajuttiin, että simpukat vain olla möllöttelevät meren pohjassa pystymättä liikkumaan yhtään mihinkään, joten kastepisarateoria oli hylättävä.

Hurjan kaunis kertomus on peräisin 1200-luvulta:

”Pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen mereen. Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi: ”Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.” Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi.”

Yhden legendan mukaan helmi muodostuikin simpukan munasta, joka oli joutunut harhateille! Vasta 1760-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné muodosti teorian, jonka mukaan helmi saa alkunsa simpukan sisään joutuneesta pienestä ärsykehipusta. Sehän se totuus helmen synnystä on: simpukka kehittää helmiäiskerroksen sisuksiinsa joutuneen ärsykkeen ympärille. – Uskomatonta muuten, että nykyisin suurimmat helmienviljelyyn käytettävät makeanvedensimpukat pystyvät kasvattamaan jopa 80 helmeä samanaikaisesti sisällään!

Minusta nuo kauniit kaste- ja vesipisarateoriat ovat kuitenkin sangen viehättäviä. 

Oliivinvarinen_kaulanauha_yks.kohta

Kesälomalla aamukasteisella nurmella kävelijä voi mielessään nauttia ympäröivästä helmiaarteesta. Eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti…

Hyvää kesää ja kastepisaroiden hohdetta! 

Kivijalasta kurkkija pitää nyt pienen tauon :)

--------

Avainsanat: Helmet, tarut, tarinat, jalokivet, helmenviljely, korut, tuotteet, historia

Ovensuuaikaa viettämässä - kivijalan ekstrabonus

Perjantai 13.6.2014 klo 19:40 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalasta kurkkiessa havainnoi pieniä, mutta kiinnostavia ilmiöitä. Kuten sen, että kivijalkakauppiailla on selkeästi yksi yhteinen tapa. Olen alkanut kutsua sitä ovensuuajaksi. Silloin tällöin päivän mittaan kivijalasta siirrytään ovensuuhun haistelemaan ulkoilmaa ja tutkailemaan kadun tapahtumia. Nojaillaan ovenpieleen tai tehdään muutaman askelen mittaista pikkukävelyä puodin edessä.

Naapurustossa on kivijalkakauppoja vieri vieressä. On hauska havaita, kuinka vuoronperään lähes joka liikkeestä kurkitaan ulos. Kuka kahvikupin kanssa, kuka tupakkatauolla, kuka muuten vain. Aurinkoisina päivinä nostetaan nenä kohti pilvetöntä taivasta, sateisina päivinä pysytellään katoksen alla, mutta kurkkimaan on kuitenkin päästävä.

Jos naapurikauppias sattuu juuri samalla hetkellä viettämään omaa ovensuuaikaansa, syntyy hauskoja juttutuokioita. Helposti siihen pysähtyy myös ohikulkeva talon asukas, ehkä toinenkin. Yhtäkkiä ovensuussa onkin oikea katuparlamentti meneillään. Ohikulkevat koirat tervehditään myös asiaankuuluvalla hartaudella.

koirat_tervetuloaOvensuuajan viettäminen avaa myös ihan konkreettisesti oven ulkomaailmaan. 

siniharmaa_pitka_yks_kohta

Kun viettää pitkät tovit liikkeen takahuoneessa, kuten minä esimerkiksi tänään korukorjauksia ja uusia nauhoja tehden, saattaa olla tunteja hiljaisessa tilassa, eristyneenä. Oven avaaminen sinkoaa ympäröivän kaupungin kasvoille. Liikenteen äänet, remonttimiesten huudot, koiran haukun, kännykän pirinän, asvalttijyrän pörinän… Yhtäkkiä silmien edessä on vilkas kaupunkimaisema ihmisineen ja tapahtumineen. Aivan mahtava kontrasti!

Ovensuuaika on kauppiaalle myös yllättävän merkityksellinen kaupanteon kannalta. Ohikulkijan on todella helppo pysähtyä kysäisemään tuotteista jotain, ja hänelle voi sujauttaa liikkeen mainoksen käteen tai ohjata sisälle katsomaan ”tarkemmin”. Välillä tuntuu, että ovensuussa kaupanteko sujuu paljon napsakammin kuin sisällä liikkeessä. Ehkäpä se on yksi syy ovensuuajan vieton yleisyyteen.kansallismuseo

Sateinen perjantai-iltapäivä tarjoaa aivan omanlaistaan ovensuuaikaa. Kadunvarren asukkaat tulevat kuka mistäkin asioiltaan, töistä, ostoksilta, sadepäivän kävelyltä. Varjojen alla, lätäköitä väistellen. Katumaisema on samaan aikaan rauhallisen unelias ja toisaalta kiireinen. Kadun kulmassa sijaitsevasta hotellista purkautuu ajoittain parvi turisteja, jotka karttoineen ja läpinäkyvine kertakäyttösadetakkeineen suuntaavat kulman taakse Kansallismuseoon tai parin korttelin päässä sijaitsevaan Temppeliaukion kirkkoon.

Poikkesipa pari turistia sisäänkin, ja sain kertoa heille suomalaisista korusuunnittelijoista, esimerkiksi Lisa Vitalista, jonka iki-ihanat 60- ja 70-luvun hopeakorut tulivat pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten jälleen tuotantoon. Heistä oli eksoottista kuulla, että Vitali oli maatalon emäntä, joka ammensi suomalaisesta maalaisluonnosta, kuten leppäkertuista, aiheita koruihinsa. Hetken piti miettiä, mikä on leppäkerttu englanniksi…Vitali

Keskeltä sadetta sisään astui myös naapuritalon rouva, joka oli erittäin kiinnostunut järjestämistäni helmikorukursseista. Mikään ei oikeasti tunnu mukavammalta kuin huomata miten sana alkaa levitä! Hiljaisina päivinä juuri tällaiset innokkaat asiakkaat saavat tuntemaan, että olen oikeilla jäljillä.

cygnkatu_oikealle

Tällaiset rauhalliset päivät ovat mukavia.

Asiakkaiden kanssa ehtii jutustella pidempään, mieli on rauhallinen ja vaikka toki joka päivälle toivookin hyviä kauppoja, on mukava välillä viettää ovensuuaikaa.

Sateellakin. Kaikkina päivinä sitä ei ehdi.

--------

 

 

  

Avainsanat: Kivijaljamyymälä, myynti, kauppa, kauppias, asiakas, korut, Lisa Vitali

No mikä siinä oikein maksaa?

Torstai 5.6.2014 klo 22:41 - Pearly Parrot/Sirpa

Kun on tällainen pikkuyrittäjä, itsensä pomo ja alainen, on todella helppo toteuttaa ideoita. Eipä tarvita massiivisia neuvotteluja tai ideariihiä, ei vääntöä pomon kanssa, että kannattaako jotain tehdä, eikä alaisten motivointia toteuttamaan pomon kuningasajatuksia.

open_kyltti

Tämä tuli taas todistettua, kun aloitin pienimuotoiset koruillat, joissa opetan osallistujille helminauhan peruspunontaa, he tekevät rannekorut valitsemistaan helmistä ja kaiken ahkeroinnin päälle syödään yhteinen iltapala viinilasillisen ääressä. Mukava aloitus vaikka illanvietolle kaupungilla. Tällä idealla annoin mennä, kysymättä sen enempää pomolta kuin alaisiltakaan. Olin itseni kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, avoimin mielin.

Ja voi että oli mukavaa, niin opettajalla kuin tuntumani mukaan myös oppilailla! Ideani vähän rennommasta ja persoonallisesta opintotuokiosta myi itsensä. Taas saatiin maailmaan uusia helmiharrastajia. Ja ensi viikolla jatkuu.

Illan kuluessa ajatukset ja puheet lentelivät aiheesta toiseen. Yhtenä asiana sivuttiin hinnoittelua, joka muutenkin pyörii aika vinhaan tällaisen pikkuyrittäjän takaraivossa. Mikä on oikea hinta millekin tuotteelle tai palvelulle?

alennus.jpgVälillä tuntuu, että olen kuin kaneja hatusta vetävä taikuri. Joskus hatusta tulee menestykseen johtava hintalappu, joskus sieltä lennähtää jotain, mitä taikuri pitää itse onnistuneena, mutta yleisö ei voi käsittää, mistä on kysymys. Joillekin neljäkymppiä on kallis, joillekin halpa. Siihen eivät auta mitkään hinnoitteluteoriat. Katelaskelmat ja tuottoprosentit ovat hienoja, mutta varsinkin pikkuputiikeilta usein odotetaan hinnassa vastaantuloa, suunnilleen sydänverellä myydään. Tai pitäisi.

Monta kertaa olen joutunut selittämään, miksi käsintehdyt, punotut helmikorut maksavat sen mitä maksavat. Helmet ovat jalokiviä. Niitä ei vain voi myydä kahdellakympillä, ei millään. Lisäksi työhön käytetään huimasti aikaa ja taitoa. Eiliset kurssilaiseni totesivatkin hetken solmintaan perehdyttyään, että kummasti siinä avautuu käsityön arvo ja oppii ymmärtämään hintoja, kun itse kokee työn vaativuuden.

Soikeat_helmet_yks.kohta

Mutta on toisenlaisiakin asiakkaita. Eräs ihana naapuruston täti katseli taannoin valikoimiani ja totesi kalleimmistakin, noin kolmensadan euron helminauhoistani, että ”miten ne voivat maksaa noin vähän”. Hmm. Olisiko hän ostanut, jos hinta olisi ollut vaikka yli tonnin? Olisiko tuote ollut vakuuttavampi sillä hinnalla?

talokuva

Hinnoittelu on mystinen laji. Erityisesti täältä kivijalasta katsottuna.

 

 

 

  

Avainsanat: Hinnat, hinnoittelu, helmet, korutyö, yrittäminen, kauppa, tuotteet, helmenpunonta

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos

« Uudemmat kirjoitukset