Kurkistuksia kivijalasta

Onpa ollut vuosi!

Tiistai 16.12.2014 klo 22:56 - Pearly Parrot/Sirpa

joulusomistus1

Joulu ja vuoden loppu ovat aivan ovella.

Muutama myyntipäivä jäljellä. Vaikka ihan vielä ei ole täyttä vuotta täynnä tällä pienellä koruyritykselläni, aika lähellä synttäriä jo mennään. Pearly Parrothan starttasi kuta kuinkin viime tammikuun alussa. Aluksi vain verkkokauppana ja sitten maaliskuusta eteenpäin myös kivijalassa.

Onpa ollut vuosi! En kyllä vielä vuoden 2013 lopulla olisi voinut kuvitellakaan olevani nyt tässä. Olen saanut luoda konseptin, jota ei aiemmin ole ollut olemassa, kauniit tuotteet, työskennellä sen kaiken kauniin keskellä, oppia joka päivä uutta, kehittyä tekijänä. olen tavannut fantastisia ihmisiä, saanut kokea huikeita onnistumisen tunteita. Kohdannut harmeja, rahanmenetystä ja selvinnyt jopa murrosta. Yrittänyt, erehtynyt, yrittänyt uudelleen. 

Jos jotain vuoden aikana olen oppinut, niin sen, että juuri mikään ei tässä hommassa mene kuten on aluksi suunnitellut. Sellaiset pikkuiset asiat kuten budjetti, markkinointisuunnittelu tai sisäänostopäätökset ovat osoittautuneet melko liikkuviksi elementeiksi. Myös alkuperäiset ajatelmat korujen valmistamisesta ja kaupaksi saamisesta ovat kokeneet melkoista ravistelua kuukausien kuluessa. Pettymyksiä, huolta, epäuskoa, epätoivoa. Toivoa, järjetöntä optimismia, uusia kokeiluja. Melkoista vuoristorataa tämän junan businesvaunussa.

Palkitsevinta on kuitenkin ollut, että koko ajan, enemmän ja enemmän, hiljalleen, omaa suunnitteluani ja tuotantoani olevat helmikorut herättävät kasvavaa kiinnostusta, olen saanut tehdä tuotteita, jotka ovat juuri sitä, mitä asiakkaat ovat etsineet, olen saanut positiivista palautetta ja pystynyt ilahduttamaan asiakkaita voimalla tarjota heille juuri sellaisen tuotteen, jota he eivät ole muualta löytäneet. Eli se mitä alunperin lähdin kokeilemaan ja tekemään, toimii!

Vaikka vielä on pitkä matka siihen, että tästä työstä on oikeasti elinkeinoksi, ja vastoinkäymisiä putkahtelee eteen tuon tuosta, olen edelleen aivan järjettömän iloinen, että uskalsin ottaa askelen uudelle uralle ja ulos vanhasta mukavuuspiiristä. 

Mukavin tunnelmin ja paljon oppineena, edelleen luottavaisena mutta varmasti harkitsevampana odottelen jo uutta vuotta. 

Toivotan teille kaikille rauhallista ja kaunista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta. Nähdään kivijalassa!

joulusomistus2

Avainsanat: Yrittäjä, uranvaihto, kivijalka, koruliike, korut, helmikorut, muoti, markkinointi

Odottavan aika on jännittävää

Tiistai 11.11.2014 klo 22:44 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalassa koruja hoivataan hyvin ja vähän lellitäänkin ;) Ne ovat saaneet oman sohvan. Siinä ne vuorollaan odottelevat joulun tuloa :)

Tämä kuva ja muita kuvia kivijalasta ja tuotteista löytyy myös Instagramista, @pearlyparrot.

korusohva

Mielessä on monia mukavia ajatuksia ja jännittäviäkin tunnelmia,  kun ensi kertaa tulee ihan oikeasti koettua se paljon mediahuomiotakin yleensä saava JOULUMYYNTI. Sehän on jokavuotinen puheenaihe ennen joulua – miten paljon joulumyynniltä odotetaan, miten se pelastaa kaupan alalla muuten huonosti menneen vuoden, miten on merkkejä, että lahjoja ostetaan edellisvuotta enemmän… ja mitä kaikkea.

Muutama päivä sitten luin Kaupan liiton tiedotetta siitä, että joulu on vähittäiskaupan vuoden tärkein sesonki, joka myynnin lisäksi nostaa myös työllisyyttä, erityisesti nuoret työllistyvät joulun aikaan kausitöihin. Joulukauppa kasvattaa myyntiä jopa neljänneksellä keskimääräiseen kuukausimyyntiin verrattuna. Tosin huono yleinen taloustilanne varjostaa joulukauppaa, toppuuteltiin.

Toinen aiheeseen liittyvä uutinen  käsitteli verkkokauppaa, joka myös arvioiden mukaan hyötyy joulumyynnistä huomattavasti. Kaikesta vuoden aikana tehdystä verkkokaupasta 17 prosenttia tehdään joulukuussa. Ja kuulemma 11. joulukuuta on suomalaisten The Verkkokauppa –päivä, silloin me shoppailemme netissä peräti  54 miljoonalla eurolla, eli 9,8 euroa jokaista suomalaista kohden.

Aikamoista. Yhtenä päivänä. Näinä huonoina taloudellisina aikoina.

Miten tämä sitten näkyy pienessä kivijalassa? Sen ensimmäisessä joulussa? Tässä ollaan kyllä kovin jännän äärellä. Uskoisin, että joulun aika on nyt se totuuden hetki, ovatko asiakkaat todella löytäneet/löytämässä liikkeen.  Oikeastaan valtaisaa tulovirtaa enemmän odotan uusien asiakkaiden - löytäjien – tulemista.  Ihmisiä. Kanssakäymistä. Vuorovaikutusta. Kokemuksia. Asiakkaat tekevät kaupan. Muussakin mielessä kuin rahantuojina. Odotan sitä virettä, jota sisään astuvat ihmiset tuovat mukanaan. Ilman asiakkaita kaupat ovat vain varastoja. Vähän niin kuin puhelin ilman akkua. Tai niin kuin ostamani omenapiirakan pala, josta puuttui omenahillo.

Joulumyyntiin valmistaudutaan meillä koko ajan, tuotteiden esillepanossa ja uuden jatkuvassa luomisessa. Nämä ovatkin aivan ihania aikoja, joka päivä saa miettiä, mitä kivaa seuraavaksi tekisi. Pientä kiirettä koko ajan, mukavasti. Vähän kuin tonttujen työpajassa.

Joulutunnelmaan siis on matka jo alkanut. Ehkä hauskinta kaikessa on se jouluun liittyvä luovuus, koristelu, lämmön luominen ja hyvä mieli. Ensi viikolla avautuu kivijalan jouluikkuna, jota on suunniteltu jo elokuusta lähtien. Ikkunasomistus on yksi parhaita puuhia, mitä tähän puodinpitoon liittyy. Tulisipa jo viikonloppu, että pääsisi rakentelemaan!

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille! Muistetaan shoppailun ja kiiruhtamisen keskellä,  että joulu jokaiselta löytyy sydämestä.

 joululyhdyt

Avainsanat: joulu, kauppa, korut, lahjat, verkkokauppa, myynti, asiakkaat

Uuden tien kulkija - hämmentynyt yrittäjä

Sunnuntai 26.10.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjyys herättää monenlaisia ajatuksia. Täällä kivijalassa puuhaillessani tulee pohdittua menneisyyttä ja nykyisyyttä, muun muassa. Mitä on tehnyt, mihin on luullut päätyvänsä, mihin ei päätynyt ja mistä itsensä löytääkään.

katukyltit

Ennen tätä kivijalkayrittäjyyttäni toimin viisitoista vuotta yrittäjänä aineettomien asioiden parissa. Työni oli myydä ajatuksiani ja niistä jalostettuja tekstejä, erilaisia viestintäpalveluja ja monenlaista tuotetta, jota ei aina kovin selkeästi pystynyt määrittelemään tuotteeksi. Kunnollista CV:täkään ei saanut aikaiseksi, kun ei siihen ollut mitään selkeitä tehtäviä kirjattavaksi.

Työni kulki aina mukanani, pään sisällä. Aineettomien asioiden ja aineettoman osaamisen myynti ja markkinointi tuntui ajoittain todella vaikealta. Ei ollut ojentaa asiakkaalle kuin vakuutteluja siitä, että ajatus kantaa. Toisaalta sellainen yrittäjyys oli helppoa: ei ollut tuotteiden painolastia, ei ontuvaa varastokirjanpitoa, ei rahoja kiinni materiassa, ei huolta siitä, saako sijoitettuja varoja koskaan takaisin. Kirjanpitokin oli lastenleikkiä nykyiseen verrattuna.

Nyt on erilaista. Olen ollut toisaalta ihastuksissani, toisaalta yllättynyt, miten erilaista yrittäjyys voi olla, ihan jo näiden kahden kokemani kautta. Olen tavallaan hypännyt äärilaidalta toiselle. Tämä aineettomuuden ja konkretian vastakkaisuus aiheuttaa minulle lähes päivittäin tunnevaihteluita paniikista huikeaan onnentunteeseen. Väillä hämmästelen ikään kuin sivullisena katsoen, mitä oikein on tapahtumassa ja miten suuren loikan olen tehnyt.

Konkreettisten tuotteiden myynti ja markkinointi on näkyvämpää – ei välttämättä helpompaa – ja sitä kautta perille menevämpää kuin aineettoman osaamisen myynti. On myös jotenkin enemmän yrittämisen tuntu, kun on fyysinen yritys, liiketila, jossa homma toimii. Työ on vuosien rajattomuuden jälkeen saanut rajat. On erikseen kotielämä ja työelämä. Toisaalta ajankäyttö on paljon joustamattomampaa kuin ennen. Olen joutunut totuttelemaan työaikoihin, minulle kummallista, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä täysin normaalia. Onneksi yksinyrittäjänä saan vaikuttaa ajankäyttöön kuitenkin melko joustavasti edelleen.

Suurin ero vanhaan on kuitenkin tuote. Tuotteet.

sininen_unelma_rannekoru

Yksi iso asia mihin väsyin entisessä elämässäni, oli juuri tuo tuotteiden aineettomuus, se ettei välillä oikein itsekään saanut kiinni siitä, mitä on myymässä tai valmistamassa. Ajatusprosessin pakottaminen käyntiin silloinkin kun se ei tuntunut hyvältä, tietopuuron jalostaminen päivästä toiseen, se sattui päähän. Asiakkaalle jonkin sellaisen myyminen, mitä ei ole vielä olemassa, muuttui ajan myötä rasittavaksi.

Ne olivat monessa suhteessa hienoja ja kiinnostavia vuosia, mutta nyt tuntuu hyvältä, kun on ojentaa asiakkaalle oikea, fyysinen, näkyvä tuote: tämä on sinulle sopiva. Ei tarvitse vakuuttaa, että hyvä siitä tulee, vaikka et vielä sitä näekään. Konkreettiset tavarat näkyvät, tuntuvat ja ovat sovitettavissa. 

Hämmästyin päivittäessäni verkkokauppaani, miten hurjan nopeasti kaikki on laajennut. Vielä hetki sitten elin tuota ajatuskauppiaan elämää, ja vielä hetki sitten käynnistelin tätä nykyistä kauppiasuraani pienesti ja varovasti rannekoruista aloittaen. Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua, verkkokaupassani on kaksitoista erilaista tuoteryhmää, pitkälti toistasataa tuotetta, joista suurin osa on omaa toteutusta, ja lisäksi tämä kivijalkamyymälä. Se on oikeasti häkellyttävää.

oma_sormus

Mitä kaikkea sitä elämässään voikaan tehdä. Tämänkin.

(Tämä on harjoitustyönä Kelloseppäkoulussa jalometallitunneilla alusta lähtien tekemäni hopeasormus)

 

 

 

Avainsanat: yrittäminen, yrittäjyys, kivijalka, tuotteet, myynti, markkinointi

Tervetuloa, maksavat asiakkaat!

Sunnuntai 5.10.2014 klo 15:36 - Pearly Parrot/Sirpa

Tervetuloa, maksavat asiakkaat. Tai sellaisiksi haluavat. Ne, jotka ovat päättäneet asioida maksamatta, menkää jonnekin muualle. Vaikka sinne h-alkuiseen paikkaan. 

Viime aikoina on ollut kivijalkarintamalta aika mediahiljaista. Se johtuu pitkälti tästä:

ikkunarikko

Kävi siis maksamattomia asiakkaita. Ja kyllä, noin pienestä kolosta lähti tavaroita. 

Onneksi vauriot ja vahingot jäivät aika pieniksi. Toisaalta ne jäivät sen verran pieniksi, että koituvat omaksi tappioksi, koska eivät ylitä vakuutusten omavastuuta. Ja ihan sama, onko kyseessä pieni vai iso vahinko, mikä hirveä määrä ylimääräistä vaivaa tuollaisesta koituu: poliisiasiointi, vakuutusasiointi, korjausten järjestäminen, siivous, uudelleen somistus, ja vaikka mitä muuta. Monen monta tuntia lisätyötä.

Eipä siis ole paljoa huvittanut päivittää kuvia tai sanoja. Vähän hiljaiseksi vetää, pienikin tunkeutuminen. Ja varovaiseksi. On harmillista, että tuollaisten hyypiöiden takia en voi enää pitää ikkunassa näkyvillä tuotteita siinä laajuudessa kuin haluaisin. Olen myös miettinyt, että facebook, joka on mitä upein markkinointikanava, tuo myös omat riskinsä turvallisuudelle. Sääli, jos maksavia asiakkaita palvelevaa toimintaa ja tiedotusta joutuu supistamaan kriminaalien takia.

Tässä kohdassa nyt tiedoksi kaikille MAKSAMATTOMILLE: ei kannata. Turvatoimia, vartiointia, hälytysjärjestelmiä ja kameravalvontaa on tehostettu nyt siinä määrin, että ÄLKÄÄ YRITTÄKÖ. DON’T TRY IT. SERIOUSLY.

Lisäksi on käynyt muunlaisiakin maksamattomia. Vielä siivoilin lasinsiruja lattialta ja odotin ikkunankorjaajaa, kun jo ovesta tunki ensin yksi täti rahaa ruinaamaan, koska oli niin suuri tarve. Ja eipä aikaakaan, kun seuraavat postikortinmyyjät saapuivat. Ikään kuin meikäläisen rahavarat ja avustushalukkuus jotenkin lisääntyisivät, kun omaisuus rikotaan ja viedään.

Mielelläni autan hädänalaisia, ja yksityiselämässä olen mukana tukemassa useaakin avustus- ympäristö-, päihdekuntoutus- ja katastrofikohdetta. Mutta tuossa tilanteessa ei oikein pystynyt suhtautumaan kovin myötäsukaisesti. Varsinkin, kun tämä ei nyt varsinaisesti ole kovin tuottoisa työsarka muutoinkaan.

Tein tässä kuun vaihteen kassa-analyysin. Ihanan vilkkaan ja hengeltään positiivisen elokuun jälkeen syyskuu on ollut sekä henkisesti että taloudellisesti aivan kamala. Arvaattekos, paljonko oli kuun myynti? Ajattelin kertoa sen tässä ihan julkisesti. Viisisataaneljäkymmentäkuusi euroa. Repikää siitä, varkaat ja rahanpyytäjät, kiitos vain lisäkuluista.

Kuun aikana minua ilahdutti peräti kaksitoista maksavaa asiakasta. Tosin sama suuntaus on isommillakin kello- ja jalometallialan liikkeillä. Hiljaista on lähes joka kaupassa. Ja kulut sen sijaan… monikertaiset tuohon massiiviseen tulovirtaan nähden.

Nämä ajat… tiesin tämän oikein hyvin jo kauppiaaksi ryhtyessäni. Koko ajan olen naureskellut, että koruliikkeen pitäminen on luultavasti maailman kallein harrastus heti purjehtimisen jälkeen.

Tästä ei voi muuta kuin lähteä ylöspäin. Ja uskon vakaasti, että loppuvuotta kohden tilanne paranee. Tulossa on isänpäivä ja joulu, ja luulenpa, että kivijalan kulmillakin tarvitaan molempia lahjoja.

Sen lisäksi, uskon vakaasti tähän pikku kivijalkaani. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä...

Positiivista – siis todella hykerryttävää – kaikessa on se, että parhaiten myyvät tuotteet ovat alusta asti olleet omat helmikoruni, siis Pearly Parrot -helmikorut! Se jos mikä antaa uskoa siihen, että teen jotain, mikä kiinnostaa ja millä on mahdollisuuksia.

multicolor_karpalo_yks.kohta

Piti jo kiireesti alkaa tehdä oikein urakkatyönä lisää koruja, kun huomasin myyneeni lähes kaikki valmiit vaihtoehdot. Melkein jouduin myymään eräälle asiakkaalle ei-oota, kun tietyn värisävyn nauhat olivat päässeet loppumaan. Onneksi löytyi kuitenkin vielä yksi sopiva.

pearly_orrella

Nämäkin nauhat, joita Pearly tässä vahtii, tuskin ehtivät esille, kun olivat jo ostettu.

Ja nyt on taas muitakin värivaihtoehtoja tarjolla, keltaista, vihreää, kullanväristä, vaaleaa, tummaa, ja erityisesti syksyisiä kauniita ruskean sävyjä.

punainen_vallatonruskean_savyja

 

Sellainen haave tässä on kivijalasta kurkkiessani noussut mieleen, että olisipa ihanaa, jos jokainen Pearly Parrotin facebook-tykkääjä (noin 600) tekisi yhden ostoksen kaupassani tai verkkokaupassani. Vaikka jouluksi. Se vasta olisi jotain se :)

Jatketaan syksyä eteenpäin ja katsotaan, mitä se tullessaan.

-----------

Avainsanat: asiakkaat, raha, tulot, kulut, myynti, tuotteet, kivijalka, helmet,

Kivijalan syysasu - tunnelmakuvia

Maanantai 15.9.2014 klo 22:55 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalkaan on asettumassa syksyn tuntu. Se on mukavaa. Siksi pikkuruinen näyteikkuna sai syysasun.

syysikkuna

Aika kivoja värejä ja koristeita löytyi, nuokin pienet linnut oksillansa. 

Toisessa kuvassa ne näkyvät paremmin. Carbotti on muuten se italialainen laukkumerkki, jota kivijalasta löytyy. Eikä muuten löydy kovin monesta paikasta muualta.

Syysikkuna_linnut

Tässä vielä vähän yksityiskohtia. Ikkunasomistus on aika kivaa puuhaa. Saa miettiä asetelmia, ryhmittelyjä, värejä, rytmiä... Luovuusterapiaa :)

Tosin nämäkin kuvat ovat ehtineet jo vanhentua, sillä olen koko ajan säätämässä jotain ja korut siirtyilevät sinne tänne :D Mutta hetken tuotteet olivat tuolla lailla. Kuvassa näkyy sekä etuoikealla että vasemmassa reunassa punaisia "jättilankarullia". Ne ovat oikeasti naulakoita, tai seinätelineitä, tai jotain... mutta sopivat paremmin korutelineiksi, vai mitä?

syysikkuna_yks_kohta

Tänään sain vihdoin kivijalan seinään kunnollisen seinäkyltin. Eikös vain olekin aika söötti sekin :)

seinakyltti

Aiemmin en ole tehnyt helmiäishelmistä koruja, mutta nyt otin valikoimiin pari värisävyä kokeeksi. Oikeastaan melko näyttäviä koruja saa aikaiseksi hyvin yksinkertaisista materiaaleista. Helmiäishelmethän on tehty simpukankuoren helmiäiskerroksesta muotoilemalla, vaikka tällaisiksi pisaroiksi.

harmaa_helmiaiskaulakoru

Lila_helmiaisranne

somistuskehykset

Onko tämä nyt sitten helmitaulu ;)

Mukavia, syksyisen arkisia asioita on siis kivijalassa puuhailtu, välillä kiireemmästi, välillä ihan omassa rauhassa.

Tervetuloa poikkeamaan!

-----------

Avainsanat: somistus, somisteet, korut, kellot, helmet, helmiäiskorut, syksy

Yrittäjyys - sisäisiä ääniä ja kummia luonteenpiirteitä?

Torstai 4.9.2014 klo 20:50 - Pearly Parrot/Sirpa

Tänään olen taas laittanut luupin alle yrittäjyyden, uravalinnat ja elämänvalinnat yleensä. Olin nimittäin puhumassa kello- ja jalometallialan erikoismyyjäkurssilaisille – en varsinaisesti yrittäjyydestä, mutta siihenkin paneuduttiin.

ruskea_kaulaavain_yks_kohta

Mainitsin kurssilaisille, että lähdin perustamaan omaa koruliikettä lähinnä siksi, että en olisi uskonut taipuvani enää viidentoista (viestintä)yrittäjyysvuoteni jälkeen palkolliseksi. Se on varmasti osa totuutta, mutta jälkeenpäin mietin asiaa muiltakin kulmilta.

Luultavasti hyvässä työympäristössä, mukavien työkavereiden kanssa olisin varmasti menestynyt myös palkkatyössä, pienen sopeutumisen jälkeen. Olisihan se ollut toisaalta helpompaa – aamulla töihin, illalla kotiin, joku kertoo, mitä teet ja homma pyörii. Rahaa tulisi tilille eikä tarvitsisi jatkuvasti miettiä kannattavuutta, laskujen maksua, varastokirjanpitoa, hinnoittelua, mainonnan tehoa tai mitään muutakaan.

Miksi toiset ryhtyvät yrittäjiksi ja toiset palkollisiksi? Jos jätetään nykyisin niin valitettavan ”muodikas” pakkoyrittäjyys tarkastelun ulkopuolelle, minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka haluavat yrittäjiksi?

Hulluja? Varmaan vähän. Ehkä luovia? Itsemääräämisoikeutta arvostavia, riskinottokykyisiä, avarakatseisia, ideointivalmiita? Luultavasti. Tarmokkaita? Aivan varmasti.

Tulin siihen tulokseen, että minulle tärkeää yrittämisessä on mahdollisuus määrätä itse omista tekemisistäni, ajankäytöstäni, työni sisällöstä. Monet yrittäjäksi ryhtyvät eivät myöskään ole kovin valmiita ottamaan käskyjä vastaan muilta, vaan pitävät mieluusti itse ohjat käsissään. Siksi varmasti aikoinaan lähdin myös viestintäyrittäjäksi. Otti päähän, kun piti kirjoittaa kaikenmaailman kuraa käskystä.

Luultavasti samat perusteet saivat minut hakemaan liiketilaa, mutta ei ensimmäistäkään palkattua kello- ja jalometallialan työpaikkaa.

Kun näitä pohdin luentoni jälkeen saavuttuani pieneen kivijalkaani, päällimmäiseksi nousi kuitenkin tunne siitä, että kun itse luo jotain ”tyhjästä”, ei voi muuta kuin olla ylpeä omasta saavutuksestaan. Se on ehkä makein yrittäjyyden palkka. Se on mieletön tunne. 

koruvitriinitMonelle yrittäjälle oma yritys onkin kuin oma lapsi.

Kun avasin oven kivijalkaani tänään, katsoin ympärilleni ja ajattelin: ”Ei vitsi, MINÄ olen tehnyt tämän kaiken.” Missään palkkatyössä en usko, että olisin saanut mitään tähän rinnastettavaa aikaiseksi. Olen luonut liikeidean, tuotteet, ympäristön, tunnelman, koko paletin. Vaikka rahallisesti yrittäjänä ei rikastuisi, elämää se rikastuttaa. Tässä vaiheessa osaa jo arvostaa elämän muitakin arvoja kuin mammonaa – vaikka ilman sitä nyt kukaan ei toimeen tulekaan.

helmiseina_vaaka

Puhuin opiskelijoille tänään myös siitä, miten kannattaa kuunnella omaa intuitiotaan, kun valitsee työpaikkaa. Yleensä jos jokin asia tuntuu hyvältä tai huonolta, se myös on sitä. Oman sisäisen äänen kuuntelu vaikuttaa kaikkiin elämän valintoihin – pitkällekin tulevaisuuteen.

Kuuntelin intuitiotani viisitoista vuotta sitten, ja uudelleen tämän vuoden alussa.

 Siksi olen edelleen yrittäjyyden tiellä. Se on minun juttuni.

 ----------------

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, ura, uravalinnat, elämänvalinnat, palkkatyö, ajankäyttö, luovuus, intuitio, elämänarvot

Aikaongelmia ja mustia helmiä

Sunnuntai 31.8.2014 klo 21:45 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjän elämä yhdistettynä äidin elämään on välillä melkoisen rassaava yhdistelmä. Siksipä tästäkin postauksesta tulee melkoisen kuvaton, kameralle ei ole jäänyt aikaa sekuntiakaan.

Viime viikko on ollut aikamoista menoa juuri kotirintamalla, jotenkin siellä oli nyt aika ongelmapainotteista. Tai olisi ollut, jos olisin ollut kotona, mutta kun piti olla kivijalassa. Tai siis olihan se sitä sitten myöhään iltaisin, kun kotiin pääsi. Toisaalta putiikissa oli hiljainen viikko, mutta sehän vasta rasittaakin, kun päivät ovat tosi hiljaisia ja koko ajan takaraivossa nakuttaa, että minua tarvittaisiin aivan muualla. Mutta eipä voi laittaa ovia kiinni ja lähteä.

No siispä kaikki mitä kotona piti ajatella ja hoitaa, tehdä ja toteuttaa, lohduttaa ja järjestää, jäi aika öisiksi pohdinnoiksi.  Jokseenkin vähän tuli nukuttua  :D

Samaan aikaan olen sitten joutunut myös tekemään kuukausittaisen kirjanpidon ja tilaukset, joihin todella saa aikaa kulumaan. Harva sivullinen varmaankaan tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea pienyrittäjät todellisuudessa tekevät. Siellähän se päivystää putiikissa, aika lokoisat päivät varmaan… No ei. Useimmat illat kuun vaihteessa menevät juuri kuittien ja kirjanpidon selvittelyyn, kopiointirumbaan ja kirjausten tekemiseen. Niin, tiedän kyllä, että tilitoimistoja on maailmassa, mutta koska ne MAKSAVAT,  teen kirjanpitotaitoisena itse omat tilini. Ja kiroan sitä joka kuukausi  :D

Muutenkin illat ja viikonloppujen ”vapaat” hetket saa oikein hyvin kulumaan yritysasioiden hoitamiseen. Tilaukset, sähköpostit, laskujen maksu, mainosten ja muun materiaalin kirjoitus ja tulostaminen… esimerkiksi.

Mutta hienojakin asioita on tapahtunut! Tutustuin aivan huikeisiin helmiin, Kalifornian edustalla viljeltäviin Cortezin lahden mustiin helmiin, maailman arvokkaimpiin ja hienoimpiin. Ne ovat tummine väreineen, salaperäisesti hohtavina ehkä vieläkin upeampia kuin tunnetummat, myös sävyiltään mustat Tahiti-helmet.

Huikeinta niiden viljelyssä on se, että simpukkalaji, joka niitä saa aikaiseksi olisi kuollut sukupuuttoon jo vuosikausia sitten ilman kolmea meribiologia, jotka ottivat asiakseen elvyttää simpukkakannan ja alkaa kasvattaa näitä huikeita helmiä. Näiden meribiologien johdolla Cortezin lahdella on nyt maailman ainoa näitä helmiä tuottava, täysin kestävän kehityksen periaattein toimiva helmenkasvattamo.

Cortezin helmiä tulee maailmaan vain muutama sata vuodessa, ja kaikki toiminta simpukoiden kanssa on rakentunut täysin meriluonnon ja simpukoiden ehdoille. Ilman näitä kolmea biologia näitä upeita helmiä – ja uskomattoman hienoa isokokoista simpukkaa ei maailmassa enää olisi. Käykääpä tutustumassa www.cortezpearls.com 

Aika samoilla ehdoilla viljellään myös Filippiineillä ja Cook-saarilla Etelämeren helmiä ja Tahiti-helmiä. Niidenkin tuotanto on rakennettu täysin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Samalla kun vaalitaan jo kuolemassa olleita simpukkalajeja, tarjotaan paikallisille ihmisille työtä, joka ei tuhoa meriluontoa tai eliölajeja. Kuulin, että esimerkiksi filippiiniläiset kalastajat ovat voineet luopua kammottavasta dynamiitilla tapahtuvasta ryöstökalastuksesta, kun ovat saaneet elantonsa simpukoiden viljelijöinä.

Elokuu oli kivijalassa oikein mukavien asiakkaiden kuukausi! Myyntisaldot näyttivät positiivisia yllätyksiä, ja jotenkin on alkanut tuntua, että pieni jalansija on jo vallattu. Olen saanut hykerryttäviä tilauksia helmitöistä ja ainahan se mieltä lämmittää, kun saa sitten jälkeenpäin myös hyvää palautetta! Nöyrimmästi kiitos teille mukavat asiakkaat <3

Ja alkavalla viikolla, syyskuun alkajaisiksi, pääsenkin taas yhteen lempipaikoistani, Kelloseppäkouluun, jossa pidän pienen luennon aiheesta ”Henkilökohtainen viestintä ja vuorovaikutus työnhakutilanteissa”. Hehe. Siitä tulee hauskaa ja viikon kohokohta ihan varmasti :D

Ja pientä vaihtelua kivijalan arkeen.

------------

Avainsanat: Yrittäjä, äiti, ajankäyttö, arki, helmet, asiakkaat, mustat helmet, Cortez, Cortezin lahti, kestävä kehitys

Tarvitseeko kivijalka verkkoetsivän?

Perjantai 15.8.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

(Päivitetty 16.8)

No onpa ollut joulu ja juhannus yhtäaikaa tällä viikolla, sellaista huisketta ja iloista työn touhua! Aika mukavaa muuten.

Eilen kauppa näytti hetken tältä :) Tuli kaikkea uutta kivaa. Tunsin itseni ihan Oikeaksi Kauppiaaksi :D

korut_purettavana

pakkilaatikko

laukkujenpurku

Kivijalan taloyhtiössä on ollut pitkä ja raskas putkiremontti, josta minä 

en luojan kiitos päässyt osalliseksi, vaan tulin kulmille vasta nauttimaan raadannan hedelmistä eli astuin valmiiseen tupaan. Mutta nyt on menossa lopputarkastukset. Eikös joka päivä ovesta lappaa ukkoa kuin pipoa kuka mitäkin tarkastamaan. Yleensä kivijalan ovi pidetään lukossa ja avataan napista, mutta kun oli noita hellepäiviä, ovi oli usein auki. Eräänäkin päivänä joku tyyppi ponkaisi sisään, etten ehtinyt edes henkeä vetäisemään, ja kertoi tarkastavansa takahuoneesta jonkun jutun. Ei henkilökorttia, ei työasua, josta olisin voinut päätellä, että hyyppä on virallisella asialla. Jos myisin jäätelöä, nuo poukkoilut sietäisi, mutta kun on puoti täynnä koruja ja kelloja, alkaa hiljakseen rasittaa, kun ei ikinä tiedä, onko jokainen hiestynyt ukko oikealla asialla.

No tänään kävi siinä sähkötarkastajia, joille valitin, että yksi pistorasia ei toimi. Eipä mitään, miehet painoivat seinäkatkaisijasta, niin johan toimi. En olisi kyllä itse ikinä keksinyt, että pistorasialla on oma katkaisija. Toisella puolella huoneistoa.

Kivijalan ovi on muutenkin käynyt tasaiseen tahtiin, vaikka eivät tietenkään kaikki sisääntulijat ostoksia tee. Sehän olisi jo lottovoiton veroinen onnenpotku :) Monilla on kysyttävää kellojen tai korujen huollosta tai korjauksista, ja monet kyselevät jotain sellaista, mitä minulla ei ole myynnissä. Ilahduttavan monet ovat viime aikoina kyselleet myös tilaustöitä helmistä - ja tilanneetkin.

Mielestäni kaikki ovat asiakkaita, myös he jotka eivät osta. Voin neuvoa lähimmän kellosepän, joka korjaa seinäkelloja, tai nettisivun, jolta löytyy tietoa aivan tietynlaisista kelloista. Neuvon ja autan mielelläni. Ehkäpä he sitten muistavat hyvällä ja tulevat jonain

loiste_korvikset

päivänä asioimaan niiden palvelujen tiimoilta, joita minun kivijalkani pystyy tarjoamaan.

uudet_pikkulaukut

Tässä järjestelyn ja työnteon ohessa olen vastaillut myös kaikenlaisiin puheluihin. Yrittäjälle yritetään myydä ihan kaikkea. Kalentereita, koulutusta, printtereitä, kirjanpitoa. Erilaisia hakupalveluita kauppaavat ovat jo arkipäiväistynyt vitsaus, mutta välillä osuu kohdalle oikein myynti-ideoiden helmiä. Kuten verkkoetsiväpalvelu. Se kuulemma jäljittää joidenkin avainsanojen avulla internetistä, mitä yrityksestäni siellä kirjoitetaan. Myyntiargumenttina oli, että "jos vaikka kirjoitetaan jotain ilkeää". Ja hinta oli... Ei kiitos. Uskon pärjääväni erinomaisesti ilman verkkoetsiväpalvelua. Vaikka toisaalta. Puhelun jälkeen tuli kyllä vähän vainoharhainen olo. Jospa se verkkoetsivämyyjä tiesi kivijalastani jotain, mitä minä en tiedä?

Kävinkin sitten jälkeen päin tutkailemassa netissä tästä Verkkoetsivästä. Ja kappas, silkkaa huijaustahan tällainen palvelu vaikuttaa olevan, ainakin mitä monet siihen "langenneet" kirjoittavat. Samanlaista rahojen huijausta kuin muutama vuosi sitten oli näitä kalliita hakupalvelujen kauppaamisia yrittäjille. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei se ole hullu joka myy vaan se joka ostaa :D

Tässä on muuten kivijalan miehinen vitriini ;)
miestuotteet

No sitten kävi niin, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, että mainonta toimii. Laitoin ilmoituksen paikallislehteen, että nyt kello koulutielle, ja ajattelin, että jospa saisin nuo lasten kellot tuosta myytyä. Ohhoh. Ne nimittäin menivät jo. Ei ihan kaikki sentään, mutta etenkin tyttöjen ihanat pinkit ja punaiset... Ja lisää onkin vähän vaikeampi tilata. On ihan lastenkelloruuhka maahantuojalla. Ehkä ensi viikolla. Tai seuraavalla... Ajatelkaa, lapset käyttävät taas oikeita kelloja! Aikaa ei katsokakaan kännykästä! Ja ajan oikeaa katsomista ja kellon tuntemista opetellaan. Mistäs muusta sen oppisi kuin kunnon kellosta?

Tällaista meillä taas kivijalassa ;)

mauve_korvikset_ja_granaatit

Ai niin, nämä tein tänään. Mauven väriset soikeat helmet ja pikkuiruisia granaatteja.

Aika namit :)

Jotta en ihan vain kulutushömppää puhu, ensi kerralla pitääkin muistaa kertoa, miten helmenviljelyllä pyritään estämään muun muassa ryöstökalastusta ja parantamaan ihmisten elinoloja.

Sitä ennen kivijalassa tehdään vähän töitä ja vietetään Taiteiden yötä ensi viikolla.

---------

Avainsanat: Verkkoetsivä, uudet tuotteet, kellot, korut, remontti, sähkömies, mainonta

Lomalla sen näin - Kivijalassa ollaan ajan hermoilla ;)

Tiistai 22.7.2014 klo 22:13 - Pearly Parrot/Sirpa

Tällaisena pikkukauppiaana sitä on aina välillä vähän ihmeissään, onko kivijalkaan osannut valita oikeat tuotteet ja tajuaako trendit. Toisaalta käsityöläisyrittäjänä  tekee paljolti omaa juttuaan, ja helmikorut ovat jokseenkin ajattomia. Vaikka kyllä niissäkin on muodilla vaikutuksensa.

newyork

Sen huomasin lomaillessani mm. New Yorkissa taannoin. Ensinnäkin, helmikorut, niin oikeat kuin parin dollarin rihkamat, ovat isoa muotia. Ja mitä näyttävämpää, sen suositumpaa. 

huurre_setti

pinkki_huurre_kaula

Ilokseni näin useammassa kaulassa tällaisista isoista, epäsäännöllisistä helmistä tehtyjä koruja. Kun ensimmäinen tämän kaltainen luomus käveli vastaan, olin lähes pudottaa silmät katuun. 

”Hei, ihan kuin minun tekemä!” Enpä voinut 

välttyä makealta onnistumisen tunteelta, minullahan on tuollaisia kivijalassa!

laukut_yhteiskuva

Vastaava onnistumisen tunne tuli, kun näin miten suosittuja klassiset Chanel 2.55 –laukun malliset käsilaukut tikkauksineen ja ketjuhihnoineen olivat. Erilaisia muunnelmia tuli jatkuvasti vastaan kadulla, ja mallin mukaisia laukkuja myytiin monessa, monessa muotiliikkeessä. Kas, kivijalkaankin on tätä muodin helmeä otettu myyntiin jo aikaisin keväällä, italialaisena laatuvarianttina! Ajan hermoilla mennään…

festina_mrk_teras

Kolmas touch down koitti, kun havainnoin suuren maailman kellomuotia. Isoja, näyttäviä kelloja, todella paljon. Eipä ollut harvinaista, että jopa tämänkaltainen miesten kello komeili naisen ranteessa.

Myös vastaavanlaisia kuin nämä alemmat kellot bongasin monta!

naisten_festinat_ruusu_ja_ruskea

Kirjoitin aiemmassa blogissa hinnoittelun vaikeudesta, vähän kuin olisin kaneja hatusta vetävä taikuri. Sama tunne on näissä muodin ja kysynnän ennustamisasioissa. Ne ovat ehkä vieläkin vaikeampia ”taikatemppuja”. Maailman tuulien haistelu loi tällaiseen uuteen yrittäjään mukavasti pientä lisävarmuutta.

Että ainakin näissä kohdin kivijalassa on osattu haistella maailman muoti oikein. Olen siitä aivan erityisen iloinen. Tarjolla on varmasti oikeita ja kiinnostavia tuotteita. Katse alkaakin helteistä huolimatta jo kääntyä kohti syksyä, kohti uusia asiakkaita ja kohti kaikenlaisia uusia ideoita, joita kivijalassa syntyy kuin itsestään!

--------

Avainsanat: Muoti, ulkomaat, trendit, pukeutuminen, korut, kellot

Totta ja tarua helmistä - Hyvällä tuotteella on hyvä tarina taustalla

Tiistai 24.6.2014 klo 9:57 - Pearly Parrot/Sirpa

Olen useammalta kävijältä saanut kuulla, kuinka sielua ravitseva ja terapeuttinen pieni putiikkini on. Tällaiset maireat kehut tietysti ilahduttavat suuresti! Itse olen varma, että putiikin hyvä henki on helmien luomaa.Roikkuvat_lila-hopeat

 Helmet ovat luultavasti maailman vanhimpia jalokiviä. Niitä on käytetty arvokkaissa koruissa jo tuhansia vuosia sitten, kauan ennen kuin timantit ja muut jalokivet yleistyivät. Helmiä pidettiin jo kauan sitten suuressa arvossa, sillä ne olivat läpeensä kauniita ja hohtavia jo simpukasta otettaessa. Niitä ei tarvinnut käsitellä, kuten muita jalokiviä. Ilmeisesti Kiinassa myös hyväksyttiin helmet verojen maksuun jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Liikkeessäni on monenlaisia helmiä. Erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä. Siellä on myös kuvia helmistä. Helmet luovat tilaan sellaisen esteettisen ja sädehtivän hengen, jota harvoin muuten kohtaa. Minulle henkilökohtaisesti helmien käsittely ja korujen valmistus on terapiaa ja joka ikinen kerta hyvin voimaannuttava kokemus.  Helmien hohde tuntuu tulevan jostain salaperäisestä sisäisestä lähteestä. Ne ovat jollain tapaa hyvin puhuttelevia.

Merivesihelmet_kulta_yks.kohta

Helmiin liittyy myös kauniita tarinoita. Hyvällä tuotteella on aina jotain kerrottavaa, jokin sanoma. Hyvällä tuotteella on sen verran luonnetta, että siitä voi kertoa tarinoita, että se jopa luo itse omat tarinansa. Helmistä onkin tarinoita tuhansien vuosien takaa.

Yhteen kiehtovaan sellaiseen tutustuin juuri, kun luin Jung Changin kirjoittaman kirjan Kiinan viimeinen keisarinna. Sen mukaan, kun keisari, keisarinna tai muu hallitsijasukuun kuuluva kuoli, tämän suuhun asetettiin hovin traditioiden mukaan hienoin saatavissa oleva helmi saattamaan vainaja seuraavaan maailmaan.

Kaunista.

Kirjan mukaan Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) käytti juhlatilaisuuksissa upeaa helmiviittaa, joka kuvien perusteella on kuin kaunista pitsiä. Myös hänen päähineessään oli tietty määrä sekä pyöreitä että soikeita, suuria helmiä.

Opiskelin viime syksynä Kelloseppäkoulussa (mahtava paikka, jota en väsy kehumasta!). Oppimateriaaleista löytyi lisää helmitaruja. Tässä niistä muutama.

Helmien syntyprosessi oli ennen aikaan ihmisille melkoinen mysteeri. Kaikkein varhaisimmat teoriat – joihin aivan totta uskottiin – väittivät, että helmi syntyy simpukan sisään joutuneesta kastepisarasta. Tai että simpukat nousivat merestä ja vaelsivat niitylle, jossa ne imivät kastepisaran itseensä. Sittemmin tajuttiin, että simpukat vain olla möllöttelevät meren pohjassa pystymättä liikkumaan yhtään mihinkään, joten kastepisarateoria oli hylättävä.

Hurjan kaunis kertomus on peräisin 1200-luvulta:

”Pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen mereen. Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi: ”Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.” Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi.”

Yhden legendan mukaan helmi muodostuikin simpukan munasta, joka oli joutunut harhateille! Vasta 1760-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné muodosti teorian, jonka mukaan helmi saa alkunsa simpukan sisään joutuneesta pienestä ärsykehipusta. Sehän se totuus helmen synnystä on: simpukka kehittää helmiäiskerroksen sisuksiinsa joutuneen ärsykkeen ympärille. – Uskomatonta muuten, että nykyisin suurimmat helmienviljelyyn käytettävät makeanvedensimpukat pystyvät kasvattamaan jopa 80 helmeä samanaikaisesti sisällään!

Minusta nuo kauniit kaste- ja vesipisarateoriat ovat kuitenkin sangen viehättäviä. 

Oliivinvarinen_kaulanauha_yks.kohta

Kesälomalla aamukasteisella nurmella kävelijä voi mielessään nauttia ympäröivästä helmiaarteesta. Eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti…

Hyvää kesää ja kastepisaroiden hohdetta! 

Kivijalasta kurkkija pitää nyt pienen tauon :)

--------

Avainsanat: Helmet, tarut, tarinat, jalokivet, helmenviljely, korut, tuotteet, historia

Ovensuuaikaa viettämässä - kivijalan ekstrabonus

Perjantai 13.6.2014 klo 19:40 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalasta kurkkiessa havainnoi pieniä, mutta kiinnostavia ilmiöitä. Kuten sen, että kivijalkakauppiailla on selkeästi yksi yhteinen tapa. Olen alkanut kutsua sitä ovensuuajaksi. Silloin tällöin päivän mittaan kivijalasta siirrytään ovensuuhun haistelemaan ulkoilmaa ja tutkailemaan kadun tapahtumia. Nojaillaan ovenpieleen tai tehdään muutaman askelen mittaista pikkukävelyä puodin edessä.

Naapurustossa on kivijalkakauppoja vieri vieressä. On hauska havaita, kuinka vuoronperään lähes joka liikkeestä kurkitaan ulos. Kuka kahvikupin kanssa, kuka tupakkatauolla, kuka muuten vain. Aurinkoisina päivinä nostetaan nenä kohti pilvetöntä taivasta, sateisina päivinä pysytellään katoksen alla, mutta kurkkimaan on kuitenkin päästävä.

Jos naapurikauppias sattuu juuri samalla hetkellä viettämään omaa ovensuuaikaansa, syntyy hauskoja juttutuokioita. Helposti siihen pysähtyy myös ohikulkeva talon asukas, ehkä toinenkin. Yhtäkkiä ovensuussa onkin oikea katuparlamentti meneillään. Ohikulkevat koirat tervehditään myös asiaankuuluvalla hartaudella.

koirat_tervetuloaOvensuuajan viettäminen avaa myös ihan konkreettisesti oven ulkomaailmaan. 

siniharmaa_pitka_yks_kohta

Kun viettää pitkät tovit liikkeen takahuoneessa, kuten minä esimerkiksi tänään korukorjauksia ja uusia nauhoja tehden, saattaa olla tunteja hiljaisessa tilassa, eristyneenä. Oven avaaminen sinkoaa ympäröivän kaupungin kasvoille. Liikenteen äänet, remonttimiesten huudot, koiran haukun, kännykän pirinän, asvalttijyrän pörinän… Yhtäkkiä silmien edessä on vilkas kaupunkimaisema ihmisineen ja tapahtumineen. Aivan mahtava kontrasti!

Ovensuuaika on kauppiaalle myös yllättävän merkityksellinen kaupanteon kannalta. Ohikulkijan on todella helppo pysähtyä kysäisemään tuotteista jotain, ja hänelle voi sujauttaa liikkeen mainoksen käteen tai ohjata sisälle katsomaan ”tarkemmin”. Välillä tuntuu, että ovensuussa kaupanteko sujuu paljon napsakammin kuin sisällä liikkeessä. Ehkäpä se on yksi syy ovensuuajan vieton yleisyyteen.kansallismuseo

Sateinen perjantai-iltapäivä tarjoaa aivan omanlaistaan ovensuuaikaa. Kadunvarren asukkaat tulevat kuka mistäkin asioiltaan, töistä, ostoksilta, sadepäivän kävelyltä. Varjojen alla, lätäköitä väistellen. Katumaisema on samaan aikaan rauhallisen unelias ja toisaalta kiireinen. Kadun kulmassa sijaitsevasta hotellista purkautuu ajoittain parvi turisteja, jotka karttoineen ja läpinäkyvine kertakäyttösadetakkeineen suuntaavat kulman taakse Kansallismuseoon tai parin korttelin päässä sijaitsevaan Temppeliaukion kirkkoon.

Poikkesipa pari turistia sisäänkin, ja sain kertoa heille suomalaisista korusuunnittelijoista, esimerkiksi Lisa Vitalista, jonka iki-ihanat 60- ja 70-luvun hopeakorut tulivat pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten jälleen tuotantoon. Heistä oli eksoottista kuulla, että Vitali oli maatalon emäntä, joka ammensi suomalaisesta maalaisluonnosta, kuten leppäkertuista, aiheita koruihinsa. Hetken piti miettiä, mikä on leppäkerttu englanniksi…Vitali

Keskeltä sadetta sisään astui myös naapuritalon rouva, joka oli erittäin kiinnostunut järjestämistäni helmikorukursseista. Mikään ei oikeasti tunnu mukavammalta kuin huomata miten sana alkaa levitä! Hiljaisina päivinä juuri tällaiset innokkaat asiakkaat saavat tuntemaan, että olen oikeilla jäljillä.

cygnkatu_oikealle

Tällaiset rauhalliset päivät ovat mukavia.

Asiakkaiden kanssa ehtii jutustella pidempään, mieli on rauhallinen ja vaikka toki joka päivälle toivookin hyviä kauppoja, on mukava välillä viettää ovensuuaikaa.

Sateellakin. Kaikkina päivinä sitä ei ehdi.

--------

 

  

Avainsanat: kivijalkamyymälä, myynti, kauppa, asiakas, korut, Liisa Vitali

No mikä siinä oikein maksaa?

Torstai 5.6.2014 klo 22:41 - Pearly Parrot/Sirpa

Kun on tällainen pikkuyrittäjä, itsensä pomo ja alainen, on todella helppo toteuttaa ideoita. Eipä tarvita massiivisia neuvotteluja tai ideariihiä, ei vääntöä pomon kanssa, että kannattaako jotain tehdä, eikä alaisten motivointia toteuttamaan pomon kuningasajatuksia.

open_kyltti

Tämä tuli taas todistettua, kun aloitin pienimuotoiset koruillat, joissa opetan osallistujille helminauhan peruspunontaa, he tekevät rannekorut valitsemistaan helmistä ja kaiken ahkeroinnin päälle syödään yhteinen iltapala viinilasillisen ääressä. Mukava aloitus vaikka illanvietolle kaupungilla. Tällä idealla annoin mennä, kysymättä sen enempää pomolta kuin alaisiltakaan. Olin itseni kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, avoimin mielin.

Ja voi että oli mukavaa, niin opettajalla kuin tuntumani mukaan myös oppilailla! Ideani vähän rennommasta ja persoonallisesta opintotuokiosta myi itsensä. Taas saatiin maailmaan uusia helmiharrastajia. Ja ensi viikolla jatkuu.

Illan kuluessa ajatukset ja puheet lentelivät aiheesta toiseen. Yhtenä asiana sivuttiin hinnoittelua, joka muutenkin pyörii aika vinhaan tällaisen pikkuyrittäjän takaraivossa. Mikä on oikea hinta millekin tuotteelle tai palvelulle?

alennus.jpgVälillä tuntuu, että olen kuin kaneja hatusta vetävä taikuri. Joskus hatusta tulee menestykseen johtava hintalappu, joskus sieltä lennähtää jotain, mitä taikuri pitää itse onnistuneena, mutta yleisö ei voi käsittää, mistä on kysymys. Joillekin neljäkymppiä on kallis, joillekin halpa. Siihen eivät auta mitkään hinnoitteluteoriat. Katelaskelmat ja tuottoprosentit ovat hienoja, mutta varsinkin pikkuputiikeilta usein odotetaan hinnassa vastaantuloa, suunnilleen sydänverellä myydään. Tai pitäisi.

Monta kertaa olen joutunut selittämään, miksi käsintehdyt, punotut helmikorut maksavat sen mitä maksavat. Helmet ovat jalokiviä. Niitä ei vain voi myydä kahdellakympillä, ei millään. Lisäksi työhön käytetään huimasti aikaa ja taitoa. Eiliset kurssilaiseni totesivatkin hetken solmintaan perehdyttyään, että kummasti siinä avautuu käsityön arvo ja oppii ymmärtämään hintoja, kun itse kokee työn vaativuuden.

Soikeat_helmet_yks.kohta

Mutta on toisenlaisiakin asiakkaita. Eräs ihana naapuruston täti katseli taannoin valikoimiani ja totesi kalleimmistakin, noin kolmensadan euron helminauhoistani, että ”miten ne voivat maksaa noin vähän”. Hmm. Olisiko hän ostanut, jos hinta olisi ollut vaikka yli tonnin? Olisiko tuote ollut vakuuttavampi sillä hinnalla?

talokuva

Hinnoittelu on mystinen laji. Erityisesti täältä kivijalasta katsottuna.

 

 

 

  

Avainsanat: Hinnat, hinnoittelu, helmet, korutyö, yrittäminen, kauppa, tuotteet, helmenpunonta

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos

« Uudemmat kirjoitukset