Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 10, Millaista on helmien kasvatus nykyisin?

Torstai 31.10.2019 - Sirpa

Koko helmiviljelyn ekologia, simpukoiden elämä, niiden elinolosuhteet ja helmien synty ovat muuttuneet huikeasti sadan viime vuoden aikana. Enää ei juuri löydy täysin luonnonhelmiä, tai niiden hyödyntäminen on ankarasti rajoitettu tai suojeltu kokonaan.

Kaikki koruihin myytävät helmet ovat nykyään viljeltyjä, niin makeanveden kuin meriveden. Näin on ollut jo Kokichi Mikimoton ajoista lähtien 1900-luvun alussa (osa 6).

Yksittäisistä merten aarteista on siirrytty valtavan laajaan vesitalouselinkeinoon. Siihen toki sisältyy muutakin kuin helmien ja simpukoiden kasvatusta: kalojen, äyriäisten ja kasvien viljelyä ruuaksi. Englanniksi alaa kutsutaan nimellä marine agriculture tai aquaculture.

Useille valtioille helmien kasvatus on merkittävä kansantaloudellinen tulo. Suuria eroja on kuitenkin makeanveden helmien ja merivesihelmien viljelykäytännöissä ja sen myötä ekologisessa toiminnassa ja kestävän kehityksen arvojen toteutumisessa.

Makeanveden massatuotanto – ekologinen stressi

Kiinassa kasvatettavat makeanveden helmet viljellään lähes massatuotannon keinoin. Simpukat elävät rehevöityneissä kasvatusaltaissa, jotka on usein rakennettu vanhojen riisipeltojen reunoja korottamalla. Vesi altaissa on runsaasti lannoitettua.

Kuva: Kiinalainen makeanveden helmien viljelyallas.

pearl_farming_2.jpg

Viimeisen vuosikymmenen aikana makeanveden helmituotanto on kohdannut isoja ongelmia, eivätkä viljelijät, jotka yleensä ovat ihan tavallisia köyhiä maanviljelijöitä, ole enää saaneet helmistä sitä elantoa mitä ovat odottaneet. Makeanveden helmien markkinahinnat ovat romahtaneet valtavan ylituotannon takia.

Lisäksi huonot viljelyolosuhteet ovat saaneet simpukat voimaan huonosti ja osaltaan lisänneet viljelijöiden vaikeuksia. Vesistöt ovat saastuneet, ja viime vuosina jopa viranomaiset ovat heränneet ongelmaan. Viljelyvesistöjä on jouduttu sulkemaan ja niitä yritetään puhdistaa.

Kuten edellisessä osassa jo kerroin, makeanveden helmiä on tuotettu vuosittain noin 2000 tonnia. Itse asiassa ylituotantoa on aivan viime vuosina saatu kuriin jossain määrin. Tarkkoja tilastoja tuotantomääristä on hyvin vaikeaa löytää, mutta viimeisin arvio on, että tuotantomäärät olisivat pudonneet jopa ”vain” 600 tonniin vuodessa.

Kuva: Makeanveden helmisatoa.

picture-029.jpg

Makeanveden helmituotanto on valitettavasti todella kaukana ekologisesta ja kestävän kehityksen toiminnasta. Kun yksi merivesivesisimpukka tekee yleensä yhden, korkeintaan kaksi tai kolme helmeä kerrallaan, makeanveden helmisimpukkaan saatetaan istuttaa jopa 50 helmeä kasvamaan yhtäaikaisesti. Makeanveden simpukoiden hyvinvointi on myös melko sivuseikka, toisin kuin merivesiviljelyssä, jossa simpukoista pidetään todella hyvä huolta, niiden oikeasta kasvuympäristöstä, veden laadusta ja oikeista ravinteista sekä itse simpukan puhtaudesta huolehditaan.                 

Merivesihelmet – sustainable pearls

Kuten aiemmissa jaksoissa helmien historiaan on opittu, maailman luonnonvaraiset merivesihelmet kalastettiin loppuun eurooppalaisten kuninkaallisten ja aatelisten helmihulluuden takia. 1800-luvun lopulla useimmat helmisimpukkalajit ja niiden elinympäristö oli tuhottu joka puolella lähes sukupuuttoon.

Kokichi Mikimoto ei varmasti ymmärtänyt, miten laajakantoista ja tärkeää työtä hän teki kehittäessään helmien viljelytekniikan, jolla saatiin aikaan hyvälaatuisia ja kaupallisesti menestyviä, villihelmien kaltaisia helmiä. Hänen kehittämänsä tekniikka levisi 1900-luvun vuosikymmeninä Japanista halki koko Tyynen meren. Helmien viljelyn lisääntyessä luonnonvaraiset simpukkakannat pääsivät elpymään rauhassa ja lajien sukupuutto vältettiin.

Onneksi näin. Se mitä ensin ahneudella tuhottiin, on pystytty viljelytekniikalla, meribiologialla, kehittyneellä osaamisella ja ymmärryksellä pelastamaan.

Merivesihelmien – Akoyat, Etelämeren ja Tahitin helmet – viljelyssä on nykypäivänä kyse vahvasta ihmisen, luonnon ja helmien suhteesta, jossa huomioidaan kaikkien kolmen hyvinvointi. Merivesihelmien kasvattajat ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaperiaatteisiin. Koko filosofia on täysin erilainen verrattuna makeanveden helmien kasvatukseen.

Kuva: Etelänmeren helmien kasvatusta Etelä-Australiassa

Oyster_Farm_South_Australia.JPG

Suurin osa merivesihelmistä viljellään nykyisin kestävän kehityksen periaattein. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että merialueiden, eläinten, ympäristön sekä työntekijöiden hyvinvointi hoidetaan tarkkojen ympäristösäännösten ja kontrollin avulla.

Merivesisimpukat tarvitsevat elääkseen erittäin puhdasta vettä ja ne ovat tarkkoja ravintoplanktoninsa suhteen. Siksi Tyynen meren valtioiden suurimmat helmikasvattajat ja markkinoijat perustivat syyskuussa 2018 Blue Pledge Foundationin, jonka tavoitteena on suojella meriä ja ilmastoa, säästää kaikessa toiminnassa luonnonvaroja, vähentää muovin määrää merissä, tehdä helmituotanto täysin läpinäkyväksi ja ohjeiden mukaiseksi sekä hiilineutraaliksi sekä tukea viljelijöiden ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvointia takaamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Linkissä kerrotaan Kamoka Pearls-yhtiöstä, joka on yksi keskeisiä tahitihelmien viljelijöitä ja edelläkävijä kestävän kehityksen tuotannossa:

https://www.nationalgeographic.com/news/2013/8/130811-eco-friendly-pearl-farming-kamoka-polynesia-oysters-environment/

Osassa toimia on jo saatu hyviä tuloksia, ja viljelijät ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen arvoihin.

Blue Pledge Foundationista on lisätietoa sivun yläreunassa päävalikon Info-lehdellä.

Usein kysytään, miksi vaikkapa Etelämeren helmet ovat niin hinnakkaita. Juuri tuon edellä kerrotun takia. Ne ovat kasvaneet puhtaissa merissä, hyvässä yksilöllisessä hoidossa, ilman massatuotantoa. Niiden harvinaisuutta kunnioitetaan kaikissa kasvun vaiheissa. Niiden viljelystä ja simpukoista on huolehtimassa ammatistaan ylpeitä, taitavia, huolellisia, luontoa ja omaa ympäristöään arvostavia ihmisiä, joille myös taataan kunnollinen toimeentulo.

MIR_3912.jpg

 

Matka helmien historiaan päättyy tähän. Kiitos seurasta, toivon, että olet nauttinut matkasta! Olen itse nauttinut suunnattomasti näitä etappeja kirjoittaessani ja oppinut jälleen valtavasti lisää helmistä, noista merenneidon kyyneleistä.

Otan mielelläni palautetta ja kommentteja sekä vastaan kysymyksiin joko sähköpostilla info@pearlyparrot.fi tai facebookissa.

---------------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmien kasvatus, viljely, makeanveden helmet, ekologinen stressi, merivesihelmet, akoya, etelämeren helmi, tahitihelmi, kestävä kehitys, sustainable pearls, blue pledge

Aidot vai ei? Pieni helmiopas

Perjantai 30.10.2015 klo 20:08 - Pearly Parrot / Sirpa

Helmet ominaisuuksineen eivät ole monellekaan korun ostajalle tuttuja, ja usein asiakkaat kyselevät eri helmityypeistä, ja mitä mikäkin termi tarkoittaa.
Valitettavan usein olen myös aiheuttanut asiakkaalle pettymyksen, kun hän on tuonut aitona ulkomailta ostamansa helminauhan korjattavaksi, ja olen joutunut kertomaan, että nauhan helmet ovat kaikkea muuta kuin aitoja - ovatkin vain helmiäisvärillä päällystettyjä muovipalloja. Tunnettuja  "helmibrändejä" kuten Majorica-helmiä, myydään ulkomailla surutta oikeina helminä.
Toisinaan olen törmännyt myös väärinkäsitykseen, että viljellyt helmet olisivat sama kuin jäljitelmähelmet. Tai että viljellyt helmet ovat jotenkin huonoja, halpoja korvikkeita "oikeille" helmille. Näinhän ei ole.
Alla oleva (pitkä) artikkelini on luettavissa suppeampana myös toisaalla Pearly Parrotin infosivuilla kohdassa Helmitietoa, mutta nostetaanpa sitä nyt vähän eturiviin.

Helmet ovat jalokiviksi luokiteltavia, kautta vuosisatojen erittäin suuressa arvossa pidettyjä luonnonkiviä. Simpukoista löydettyjä luonnonhelmiä tiedetään käytetyn koruina ja maksuvälineinä jo muinaisessa Kiinassa, Egyptissä sekä antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa. 

akoya_AAA_lahi.jpg

Luonnonhelmet ovat joko makeanveden tai meriveden helmiä. Meriveden helmiä ovat mm. suuret ja arvokkaat Etelämeren helmet, Tahitihelmet, Cortez-helmet sekä japanilaiset Akoyahelmet, jotka ovat monen mielestä ne kaikkein klassisimmat helmet. Markkinoilla olevat makeanveden helmet viljellään  95-prosenttisesti Kiinan alueella, missä helmituotanto on jo vuosikymmeniä ollut erittäin suuri elinkeino. 
Lisäksi myynnissä on runsaasti ns. jäljitelmähelmiä, joista tunnetuimpia ovat espanjalaiset Mallorca- ja Majoricahelmet. Jäljitelmähelmet ovat aina täysin keinotekoisia, vaikka niitä valmistusmaissaan myydäänkin usein "aitoina" -  valitettavasti. Jäljitelmähelmen pohjana on muovi- tai lasikuula, joka on pinnoitettu joko valkoisella tai värillisellä helmiäisesanssilla. Jäljitelmähelmiin käytetään paljon myös simpukankuorista sorvattuja palloja pohjamateriaalina. Tällöin käytetään usein termiä 'simpukankuorihelmet' tai 'osterinkuorihelmet'.
simpukakuori_lila_multic_vaijeri_lahi.jpg

Oikea vai jäljitelmä

Jäljitelmähelmet on yleensä melko helppo erottaa oikeista luonnonhelmistä, muun muassa pinnan liukkauden ja "ylitasaisuuden"  sekä liian täsmällisen yhteensopivuuden ja pyöreyden perusteella. Jäljitelmähelminauhan helmet ovat myös aina tismalleen samankokoisia, kun taas oikeat, jopa erittäin laadukkaatkin helmet ovat keskenään aina hieman erilaisia ja niiden pinta on vaihtelevampi ja myös hiekkapaperimaisemman tuntuinen.

Oikea helmi syntyy, kun simpukan sisään istutetun tai sinne joutuneen pienen ärsykehipun/ydinpallon ympärille simpukka alkaa kehittää mikroskooppisen ohuita helmiäiskerroksia. Helmiä tekeviä simpukoita on useita eri lajeja ja jotkut niistä ovat erittäin vaativia elinympäristönsä suhteen (esim. erittäin harvinainen Cortez-helmisimpukka).

Käytännössä kaikki nykyisin myynnissä olevat helmet, itse asiassa jo 1920-luvulta lähtien, ovat viljeltyjä helmiä. Niin sanottuja aitoja helmiä ei ole enää kaupallisesti hyödynnettävissä. Niihin saattaa törmätä nykypäivänä vain jonkin antiikki- tai perintökorun kohdalla. Yhtä kaikki, viljellyt helmet ovat samanlaisia luonnon jalokiviä kuin entisajan aidot helmet, simpukka tekee helmen, mutta ihminen vain auttaa syntyprosessin alkuun.

Helmikorun hinta

Viljeltyjen helmien hintahaitari on valtava. Halvimmat makean veden helmet saattavat maksaa muutaman euron, ja kalleimmista yksittäisistä Etelämeren helmistä on maksettu satoja tuhansia. Vuonna 1990 maksoi Sothebyn huutokaupassa myyty Etelämeren helminauha täydellisen pyöreistä helmistä peräti 2,2 miljoonaa dollaria. Maailman suurissa helmihuutokaupoissa ei ole mitenkään epätavallista maksaa satoja tuhansia dollareita yhdestä laadukkaasta helminauhasta.
Helmen laatuun ja arvoon vaikuttavat helmen väri, koko, hohto, helmiäiskerroksen paksuus, helmen muoto, mahdolliset pintavirheet ja viimeistely. Myös helmen harvinaisuus vaikuttaa hintaan: suuret Etelämeren helmet ja tummat Tahiti-helmet ovat huomattavan hintavia.
Makeanveden helmituotanto on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa Tahitihelmien tuotantoon. Simpukat vaativat täysin erilaiset elinolosuhteet ja hoitoprosessin, mikä osaltaan vaikuttaa helmien hintaan. Yksi makeanveden helmisimpukka saattaa tehdä kerralla jopa 80 helmeä, kun yksi Tahitihelmisimpukka (mustahuulisimpukka, Pinctada Margaritifera, sateenkaarihuulisimpukka, Pteria Sterna) tekee kerrallaan vain yhden helmen.
Makeanveden helmi voi myös olla hyvin arvokas, jos se on muodoltaan täydellisen pyöreä, pinnaltaan virheetön, tasaisen värinen, värjäämätön ja kaunis hohdoltaan. Suuri koko nostaa hintaa.
Helmikorujen hintaan vaikuttaa myös se, että ne tehdään täysin käsityönä. Helminauhat punotaan helmisilkkiin ja helmien väliin tehdään aina solmu. Solminta estää helmiä hankautumasta toisiaan vasten ja kulumasta, mutta myös lisää helminauhan eloisuutta ja hohtoa. Lisäksi kun joka helmen välissä on solmu, nauhan mahdollisesti katketessa ainoastaan yksi helmi pääsee putoamaan, ei koko nauhan mitta.
Laadukkaassa helminauhassa solmut ovat tasaisia ja napakasti helmissä kiinni. Huolellinen solminta takaa kestävän ja kauniin lopputuloksen.
isot_nuggethelmet_natural_lahi.jpg

Tasaisen, arvohelmille kelpaavan solmintakäsialan oppiminen vaatii kymmeniä ja taas kymmeniä punontaharjoituksia, valtavasti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä aloittaa työ alusta niin monta kertaa, että lopputulos on ensiluokkainen.

Helmikorua hoidettava hellästi

Helmi on hyvin pehmeää ainetta ja helmiäiskerros naarmuuntuu helposti. Jalokivien kovuutta mittaavalla ns. Mohsin asteikolla kovin jalokivi timantti saa arvon 10 ja helmi arvon 3-3,5. Siksi kovempaa materiaalia olevat jalokivi- ja jalometallikorut naarmuttavat helmiä. Helmi on myös herkkä kemikaaleille, helmen pinta syöpyy hyvin helposti.
Helmet pitää pukea päälle vasta kun kosmeettiset aineet kuten hajuvesi tai hiuslakka on laitettu ja kuivunut. Käytön jälkeen helmikoru olisi hyvä pyyhkiä kostealla liinalla. Helmikorua ei koskaan saa puhdistaa millään puhdistusaineilla eikä puhdistuksessa saa käyttää hankaavia aineita, karheita liinoja tai harjaa. Mikäli helmikoru on pahasti likaantunut, se voidaan pestä erittäin miedossa saippuavedessä ja kuivata pehmeällä liinalla, jonka lisäksi sen on annettava rauhassa kuivua täysin kuivaksi tasaisella alustalla, sillä jos helmisilkki on kosteaa kun helminauhaa käyttää, helminauha venyy hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi.
Helmien kanssa ei pidä mennä suihkuun tai uimaan ja helmisormus pitäisi riisua käsien pesun ajaksi.
Helminauhoissa käytettävä helmisilkki venyy ajan mittaan ja nauha löystyy. Nauha voidaan ja se pitäisikin punoa uudelleen säännöllisesti. Mikäli helminauhaa käytetään lähes päivittäin, punonta olisi hyvä uusia kerran vuodessa.

Erilaisia helminauhatyyppejä

Helminauhan sopivuuteen erilaisten vaatteiden kanssa sekä eri tilanteissa vaikuttaa sen pituus. Yleisimmät pituudet ovat:
Choker: 30-40 cm. Napakasti kaulan ympärillä istuva helminauha, usein kaksin- tai kolminkertainen.
Collier: 35-40 cm. Kuten choker, mutta yksinkertainen. Sekä choker että collier sopivat hyvin klassisten o- ja v-aukkoisten neuleiden kanssa.
Princess: 40-50 cm. Ulottuu hieman solisluiden alapuolelle. Hoikentaa kaulalinjaa. Sopiva pituus irrallisen helmiriipuksen lisäämiseen helminauhaan.
Matinee: 50-60 cm. Voidaan pitää yhdenkertaisena kaulalla tai monikerroin ranteessa. Sopii riipuksille.
Opera: 70-80 cm. Yhdenkertainen, klassinen helminauha iltakäyttöön. 
Rope: n. 80-100 cm tai pidempi, napaan asti ulottuva. Monikäyttöinen, voidaan pitää pitkänä yhdenkertaisena tai useaan kertaan eri tavoin kiedottuna.
Kysy lisää helmistä! sirpa@pearlyparrot.fi
Tekstin tai sen osien lainaaminen ilman Koruliike Pearly Parrotin lupaa on kielletty.

Avainsanat: Aidot helmet, viljellyt helmet, jäljitelmähelmet, makeanveden helmet, merivesihelmet, tahitihelmet, akoyahelmet, etelämeren helmet, helmenviljely, helmenpunonta, helmikorut

Totta ja tarua helmistä - Hyvällä tuotteella on hyvä tarina taustalla

Tiistai 24.6.2014 klo 9:57 - Pearly Parrot/Sirpa

Olen useammalta kävijältä saanut kuulla, kuinka sielua ravitseva ja terapeuttinen pieni putiikkini on. Tällaiset maireat kehut tietysti ilahduttavat suuresti! Itse olen varma, että putiikin hyvä henki on helmien luomaa.Roikkuvat_lila-hopeat

 Helmet ovat luultavasti maailman vanhimpia jalokiviä. Niitä on käytetty arvokkaissa koruissa jo tuhansia vuosia sitten, kauan ennen kuin timantit ja muut jalokivet yleistyivät. Helmiä pidettiin jo kauan sitten suuressa arvossa, sillä ne olivat läpeensä kauniita ja hohtavia jo simpukasta otettaessa. Niitä ei tarvinnut käsitellä, kuten muita jalokiviä. Ilmeisesti Kiinassa myös hyväksyttiin helmet verojen maksuun jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Liikkeessäni on monenlaisia helmiä. Erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä. Siellä on myös kuvia helmistä. Helmet luovat tilaan sellaisen esteettisen ja sädehtivän hengen, jota harvoin muuten kohtaa. Minulle henkilökohtaisesti helmien käsittely ja korujen valmistus on terapiaa ja joka ikinen kerta hyvin voimaannuttava kokemus.  Helmien hohde tuntuu tulevan jostain salaperäisestä sisäisestä lähteestä. Ne ovat jollain tapaa hyvin puhuttelevia.

Merivesihelmet_kulta_yks.kohta

Helmiin liittyy myös kauniita tarinoita. Hyvällä tuotteella on aina jotain kerrottavaa, jokin sanoma. Hyvällä tuotteella on sen verran luonnetta, että siitä voi kertoa tarinoita, että se jopa luo itse omat tarinansa. Helmistä onkin tarinoita tuhansien vuosien takaa.

Yhteen kiehtovaan sellaiseen tutustuin juuri, kun luin Jung Changin kirjoittaman kirjan Kiinan viimeinen keisarinna. Sen mukaan, kun keisari, keisarinna tai muu hallitsijasukuun kuuluva kuoli, tämän suuhun asetettiin hovin traditioiden mukaan hienoin saatavissa oleva helmi saattamaan vainaja seuraavaan maailmaan.

Kaunista.

Kirjan mukaan Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) käytti juhlatilaisuuksissa upeaa helmiviittaa, joka kuvien perusteella on kuin kaunista pitsiä. Myös hänen päähineessään oli tietty määrä sekä pyöreitä että soikeita, suuria helmiä.

Opiskelin viime syksynä Kelloseppäkoulussa (mahtava paikka, jota en väsy kehumasta!). Oppimateriaaleista löytyi lisää helmitaruja. Tässä niistä muutama.

Helmien syntyprosessi oli ennen aikaan ihmisille melkoinen mysteeri. Kaikkein varhaisimmat teoriat – joihin aivan totta uskottiin – väittivät, että helmi syntyy simpukan sisään joutuneesta kastepisarasta. Tai että simpukat nousivat merestä ja vaelsivat niitylle, jossa ne imivät kastepisaran itseensä. Sittemmin tajuttiin, että simpukat vain olla möllöttelevät meren pohjassa pystymättä liikkumaan yhtään mihinkään, joten kastepisarateoria oli hylättävä.

Hurjan kaunis kertomus on peräisin 1200-luvulta:

”Pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen mereen. Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi: ”Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.” Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi.”

Yhden legendan mukaan helmi muodostuikin simpukan munasta, joka oli joutunut harhateille! Vasta 1760-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné muodosti teorian, jonka mukaan helmi saa alkunsa simpukan sisään joutuneesta pienestä ärsykehipusta. Sehän se totuus helmen synnystä on: simpukka kehittää helmiäiskerroksen sisuksiinsa joutuneen ärsykkeen ympärille. – Uskomatonta muuten, että nykyisin suurimmat helmienviljelyyn käytettävät makeanvedensimpukat pystyvät kasvattamaan jopa 80 helmeä samanaikaisesti sisällään!

Minusta nuo kauniit kaste- ja vesipisarateoriat ovat kuitenkin sangen viehättäviä. 

Oliivinvarinen_kaulanauha_yks.kohta

Kesälomalla aamukasteisella nurmella kävelijä voi mielessään nauttia ympäröivästä helmiaarteesta. Eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti…

Hyvää kesää ja kastepisaroiden hohdetta! 

Kivijalasta kurkkija pitää nyt pienen tauon :)

--------

Avainsanat: Helmet, tarut, tarinat, jalokivet, helmenviljely, korut, tuotteet, historia