Kurkistuksia kivijalasta

Onnea minulle!

Torstai 19.3.2015 klo 12:40 - Pearly Parrot/Sirpa


pioni

Tässäpä kuulkaa vietellään näinä päivinä synttäreitä – ainakin näin omassa seurassa ja työn merkeissä. Aika on hurahtanut, ja kun posti toi uuden pysäköintiluvan juuri, huomasin, että vuosihan tässä on kivijalasta kurkittu.

Nopeasti se hurahti, ensimmäinen vuosi. Kun nyt katson taaksepäin, se tuntuu todelliselta oppivuodelta. Ei niinkään varsinaisen työnteon kannalta, vaan erityisesti yrittäjyyteen liittyvien asioiden oppimisessa. Uskon vakaasti, että tämä alkava toinen vuosi on helpompi ja sujuvampi kaikin puolin, kun on jo kerran mokannut lähes kaikki asiat… Nyt olen paljon enemmän kartalla kaikkien hallintoon liittyvien paperisotien, kirjanpidon, markkinoinnin, pankkiasioiden ja ties minkä viranomaisasioinnin kanssa.

red_devildevil

Mietin tässä termiä yrittäjä. Olen samaa pohtinut aina välillä aiempinakin yrittäjyysvuosinani, mutta nyt se jälleen pulpahti mieleeni. Sanalla on mielestäni jännä kaiku, toisaalta positiivinen, toisaalta vähän negatiivinen. Yrittäjä positiivisessa mielessä yrittää, pyrkii eteenpäin, yrittää onnistua, mutta toisaalta ”yrittäminen” sisältää jotenkin epäonnistumisen sivuvivahteen. Että siinähän se yrittää, mutta… Mutta niinhän puhutaankin yrittämisen riskistä, eli epäonnistumisen mahdollisuus on vähän niin kuin sisäänkirjoitettu yrittäjän elämään. Minä olisin itse mieluummin jonkin positiivisemman termin edustaja, jos sellainen meille yrittäjille keksittäisiin.sisatilat_pp

En kyllä parempaakaan termiä tälle työnteon muodolle keksi.


Niin kuin olen jo monesti näissä kirjoituksissa tuonut esille, tämä hyppääminen pois omalta vanhalta mukavuusalueelta aivan tuntemattomaan on ollut elämäni paras päätös. Vaikka olen vuosien mittaan saanut tehdä kiinnostavia töitä paljonkin ja olen työskennellyt mukavissa työpaikoissa, en ole koskaan – en koskaan – kokenut tällaista työteon iloa, ja innostusta siitä, että PÄÄSEN töihin. Ihan kuin ei töihin tulisikaan, vaan omaan henkilökohtaiseen virkistyspäiväänsä. Joka päivä. Tämä vain on niin kivaa! Vaikka tässä ei juuri rikastuminen häämötä, niin onnellisuusaste on sitäkin suurempi.

Olen saanut niin paljon positiivista palautetta tuotteistani, tarjoamastani ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelusta, että olen aivan häkeltynyt. Asiakkaat ovat löytäneet pikkuruisen kivijalkani, ja monet jo tulevat uudestaankin.

believe_yourself

Niin että onnea minulle!

Huippupäätöksestä, yrittämisestä, yritteliäisyydestä, ja ennen kaikkea itseeni uskomisesta. Tästä on niin hyvä mennä eteenpäin.

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Putiikkien idylliä Etu-Töölössä

Keskiviikko 4.2.2015 - Pearly Parrot/Sirpa

Pitkästä aikaa taas muutama sana tänne blogiinkin. Olen saanut niin mukavaa palautetta näistä pienistä kivijalkayrittäjyyden tuokiokuvista, että ihan huono omatunto tulee, kun niin kovin harvoin viime aikoina olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta kiitos ihanasta palautteesta!

Viime päivinä olen ollut aivan erityisen iloinen ja onnellinen siitä, että onnistuin löytämään liiketilan juuri täältä, missä olen. 

sisatilat_pp

Etu-Töölö on uskomattoman tunnelmallinen, hienostunut ja tyylikäs ympäristö, mutta samalla urbaani ja hyvin arjen elämässä kiinni. Alueena ihan helmi!

****

Talot ovat kauniita, hyvin hoidettuja, ihanasti maalattuja, värikkäitä, kuin karkkien kääreitä. Niistä henkii vuosikymmenien historia, mutta samalla esimerkiksi kivijalkakaupat ovat aivan tätä päivää. Museokatu ja Cygnaeuksenkatu ovat oikea putiikkien keskittymä! 

****

Kaiken ei todellakaan tarvitse sijaita ydinkeskustan keskipisteessä. Täällä kivenheiton päässä Kampista on oikea pikkukauppojen aarreaitta, Töölön vastine vaikkapa Korkeavuorenkadun putiikkimaailmalle.
Tunnelma on kotoisa, hintataso sovelias ja koska me yrittäjät viihdymme täällä, uskon sen heijastuvan hyvänä palveluasenteena ja aitona kivijalkatunnelmana asiakkaille.
****
mustat_makeanvedenhelmet.jpg
Erityisliikkeissä on tarjolla tuotteita, joita ei välttämättä löydy mistään muualta.
****
ikkunakuvat
Tuossa Museokadulla on mitä ihanimpia kahviloita ja ravintoloita, illanviettopaikkoja, on lähiruokakauppaa, kukkakauppaa, kristallituotteiden kauppa, upeita kampaamoja, kauneussalonkeja, kodinkone- ja keittiökauppoja, taidegalleria, antiikkiliikkeitä. Myös uusia vaatekauppoja on avattu hiljattain. Museokatu on pitkä, aluetta halkova katu, joka jatkuu Runeberginkadulle asti ja sen ylikin.
****
"Omalla kadullani", Cygnaeuksenkadulla, on voileipäpuotia,
tanskalainen_voileipa
antikvariaattia, kampaamoa, kauneushoitolaa, kynsihoitolaa...ja yksi tietty helmikorupuoti, hehe ;D
Näille kulmille on tullut itseni lisäksi lukuisia uusia yrittäjiä viime kuukausien aikana. Uskoisin, että alueen kohtuullinen vuokrataso on alkanut houkutella yrittäjiä takaisin näille seuduille pois ydinkeskustan ylihinnoitelluista liiketiloista.kansallimuseon_torni
****
Oman pittoreskin tunnelmansa alueelle luo upea Kansallismuseo ja sen joka suuntaan kattojen yllä näkyvä teräväkärkinen torni. Temppeliaukion kirkko on aivan nurkalla, samoin Musiikkitalo ja Finlandiatalo.Tämä on todella fantastinen ympäristö yrittämiselle. 
 


Suosittelen kaikille lämpimästi: tulkaa tutustumaan näihin viihtyisiin ja eläviin katuihin kauppoineen, kahviloineen ja nähtävyyksineen!


 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Minä teen päinvastoin

Tiistai 6.1.2015 - Pearly Parrot/ Sirpa

Pitkien jouluvapaiden jälkeen aloin jo kaivata työn ääreen. Tontut pois ikkunasta ja raikkaita tunnelmia tilalle! Sormet ja mieli paloivat jo tekemään uusia aiheita. Näyteikkunan somistuksen uusiminen aloitti siis uuden työvuoden.

nayteikkuna_koko

Raikkaita tunnelmia tuli vuoden alkuun muutenkin kuin vain ikkunaa uudistamalla. Päätin nimittäin luopua verkkokaupasta - ainakin toistaiseksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Joku jo ehti kysymään, että Miksi Ihmeessä. Kaikkihan kuulemma menevät verkkoon nykyään. Ja luki lehdessäkin, että verkkokauppa kannattaa, muu ei. No ei se kyllä hirveän kannattavaa ollut. Siksipä se meneekin nyt tauolle, kehittymään ja jalostumaan.

EDIT: VERKKOKAUPPA AVATTU UUSITTUNA SYYSKUUSSA 2015!

siniset_korvikset

tummansininen_antrasiiteillaTämä oman puodin pitäminen on siitä hauskaa puuhaa, että koko ajan voi olla oma koekaniininsa. Voi kokeilla juttuja, toimiiko jokin vai eikö. Sitten voi kokeilla jotain muuta. Koko ajan oppii lisää ja saa perspektiiviä aiemmin tehtyihin asioihin. 

Tämä näkyy niin näyteikkunasomistuksessa kuin verkkokaupan pyörittämisessä. Molemmissa olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja juuri nyt on todella raikas olo kummankin suhteen.

nayteikkuna_pp

Pois turha sälä nurkista ja esille ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tervetuloa kivijalkaan kokemaan sen tunnema! Eikä se edes maksa enempää :)

Love my work <3

Avainsanat: korut, koruliike, kivijalkakauppa, verkkokauppa, myynti, mainonta

Odottavan aika on jännittävää

Tiistai 11.11.2014 klo 22:44 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalassa koruja hoivataan hyvin ja vähän lellitäänkin ;) Ne ovat saaneet oman sohvan. Siinä ne vuorollaan odottelevat joulun tuloa :)

Tämä kuva ja muita kuvia kivijalasta ja tuotteista löytyy myös Instagramista, @pearlyparrot.

korusohva

Mielessä on monia mukavia ajatuksia ja jännittäviäkin tunnelmia,  kun ensi kertaa tulee ihan oikeasti koettua se paljon mediahuomiotakin yleensä saava JOULUMYYNTI. Sehän on jokavuotinen puheenaihe ennen joulua – miten paljon joulumyynniltä odotetaan, miten se pelastaa kaupan alalla muuten huonosti menneen vuoden, miten on merkkejä, että lahjoja ostetaan edellisvuotta enemmän… ja mitä kaikkea.

Muutama päivä sitten luin Kaupan liiton tiedotetta siitä, että joulu on vähittäiskaupan vuoden tärkein sesonki, joka myynnin lisäksi nostaa myös työllisyyttä, erityisesti nuoret työllistyvät joulun aikaan kausitöihin. Joulukauppa kasvattaa myyntiä jopa neljänneksellä keskimääräiseen kuukausimyyntiin verrattuna. Tosin huono yleinen taloustilanne varjostaa joulukauppaa, toppuuteltiin.

Toinen aiheeseen liittyvä uutinen  käsitteli verkkokauppaa, joka myös arvioiden mukaan hyötyy joulumyynnistä huomattavasti. Kaikesta vuoden aikana tehdystä verkkokaupasta 17 prosenttia tehdään joulukuussa. Ja kuulemma 11. joulukuuta on suomalaisten The Verkkokauppa –päivä, silloin me shoppailemme netissä peräti  54 miljoonalla eurolla, eli 9,8 euroa jokaista suomalaista kohden.

Aikamoista. Yhtenä päivänä. Näinä huonoina taloudellisina aikoina.

Miten tämä sitten näkyy pienessä kivijalassa? Sen ensimmäisessä joulussa? Tässä ollaan kyllä kovin jännän äärellä. Uskoisin, että joulun aika on nyt se totuuden hetki, ovatko asiakkaat todella löytäneet/löytämässä liikkeen.  Oikeastaan valtaisaa tulovirtaa enemmän odotan uusien asiakkaiden - löytäjien – tulemista.  Ihmisiä. Kanssakäymistä. Vuorovaikutusta. Kokemuksia. Asiakkaat tekevät kaupan. Muussakin mielessä kuin rahantuojina. Odotan sitä virettä, jota sisään astuvat ihmiset tuovat mukanaan. Ilman asiakkaita kaupat ovat vain varastoja. Vähän niin kuin puhelin ilman akkua. Tai niin kuin ostamani omenapiirakan pala, josta puuttui omenahillo.

Joulumyyntiin valmistaudutaan meillä koko ajan, tuotteiden esillepanossa ja uuden jatkuvassa luomisessa. Nämä ovatkin aivan ihania aikoja, joka päivä saa miettiä, mitä kivaa seuraavaksi tekisi. Pientä kiirettä koko ajan, mukavasti. Vähän kuin tonttujen työpajassa.

Joulutunnelmaan siis on matka jo alkanut. Ehkä hauskinta kaikessa on se jouluun liittyvä luovuus, koristelu, lämmön luominen ja hyvä mieli. Ensi viikolla avautuu kivijalan jouluikkuna, jota on suunniteltu jo elokuusta lähtien. Ikkunasomistus on yksi parhaita puuhia, mitä tähän puodinpitoon liittyy. Tulisipa jo viikonloppu, että pääsisi rakentelemaan!

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille! Muistetaan shoppailun ja kiiruhtamisen keskellä,  että joulu jokaiselta löytyy sydämestä.

 joululyhdyt

Avainsanat: joulu, kauppa, korut, lahjat, verkkokauppa, myynti, asiakkaat

Uuden tien kulkija - hämmentynyt yrittäjä

Sunnuntai 26.10.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjyys herättää monenlaisia ajatuksia. Täällä kivijalassa puuhaillessani tulee pohdittua menneisyyttä ja nykyisyyttä, muun muassa. Mitä on tehnyt, mihin on luullut päätyvänsä, mihin ei päätynyt ja mistä itsensä löytääkään.

katukyltit

Ennen tätä kivijalkayrittäjyyttäni toimin viisitoista vuotta yrittäjänä aineettomien asioiden parissa. Työni oli myydä ajatuksiani ja niistä jalostettuja tekstejä, erilaisia viestintäpalveluja ja monenlaista tuotetta, jota ei aina kovin selkeästi pystynyt määrittelemään tuotteeksi. Kunnollista CV:täkään ei saanut aikaiseksi, kun ei siihen ollut mitään selkeitä tehtäviä kirjattavaksi.

Työni kulki aina mukanani, pään sisällä. Aineettomien asioiden ja aineettoman osaamisen myynti ja markkinointi tuntui ajoittain todella vaikealta. Ei ollut ojentaa asiakkaalle kuin vakuutteluja siitä, että ajatus kantaa. Toisaalta sellainen yrittäjyys oli helppoa: ei ollut tuotteiden painolastia, ei ontuvaa varastokirjanpitoa, ei rahoja kiinni materiassa, ei huolta siitä, saako sijoitettuja varoja koskaan takaisin. Kirjanpitokin oli lastenleikkiä nykyiseen verrattuna.

Nyt on erilaista. Olen ollut toisaalta ihastuksissani, toisaalta yllättynyt, miten erilaista yrittäjyys voi olla, ihan jo näiden kahden kokemani kautta. Olen tavallaan hypännyt äärilaidalta toiselle. Tämä aineettomuuden ja konkretian vastakkaisuus aiheuttaa minulle lähes päivittäin tunnevaihteluita paniikista huikeaan onnentunteeseen. Väillä hämmästelen ikään kuin sivullisena katsoen, mitä oikein on tapahtumassa ja miten suuren loikan olen tehnyt.

Konkreettisten tuotteiden myynti ja markkinointi on näkyvämpää – ei välttämättä helpompaa – ja sitä kautta perille menevämpää kuin aineettoman osaamisen myynti. On myös jotenkin enemmän yrittämisen tuntu, kun on fyysinen yritys, liiketila, jossa homma toimii. Työ on vuosien rajattomuuden jälkeen saanut rajat. On erikseen kotielämä ja työelämä. Toisaalta ajankäyttö on paljon joustamattomampaa kuin ennen. Olen joutunut totuttelemaan työaikoihin, minulle kummallista, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä täysin normaalia. Onneksi yksinyrittäjänä saan vaikuttaa ajankäyttöön kuitenkin melko joustavasti edelleen.

Suurin ero vanhaan on kuitenkin tuote. Tuotteet.

sininen_unelma_rannekoru

Yksi iso asia mihin väsyin entisessä elämässäni, oli juuri tuo tuotteiden aineettomuus, se ettei välillä oikein itsekään saanut kiinni siitä, mitä on myymässä tai valmistamassa. Ajatusprosessin pakottaminen käyntiin silloinkin kun se ei tuntunut hyvältä, tietopuuron jalostaminen päivästä toiseen, se sattui päähän. Asiakkaalle jonkin sellaisen myyminen, mitä ei ole vielä olemassa, muuttui ajan myötä rasittavaksi.

Ne olivat monessa suhteessa hienoja ja kiinnostavia vuosia, mutta nyt tuntuu hyvältä, kun on ojentaa asiakkaalle oikea, fyysinen, näkyvä tuote: tämä on sinulle sopiva. Ei tarvitse vakuuttaa, että hyvä siitä tulee, vaikka et vielä sitä näekään. Konkreettiset tavarat näkyvät, tuntuvat ja ovat sovitettavissa. 

Hämmästyin päivittäessäni verkkokauppaani, miten hurjan nopeasti kaikki on laajennut. Vielä hetki sitten elin tuota ajatuskauppiaan elämää, ja vielä hetki sitten käynnistelin tätä nykyistä kauppiasuraani pienesti ja varovasti rannekoruista aloittaen. Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua, verkkokaupassani on kaksitoista erilaista tuoteryhmää, pitkälti toistasataa tuotetta, joista suurin osa on omaa toteutusta, ja lisäksi tämä kivijalkamyymälä. Se on oikeasti häkellyttävää.

oma_sormus

Mitä kaikkea sitä elämässään voikaan tehdä. Tämänkin.

(Tämä on harjoitustyönä Kelloseppäkoulussa jalometallitunneilla alusta lähtien tekemäni hopeasormus)

 

 

 

Avainsanat: yrittäminen, yrittäjyys, kivijalka, tuotteet, myynti, markkinointi

Tervetuloa, maksavat asiakkaat!

Sunnuntai 5.10.2014 klo 15:36 - Pearly Parrot/Sirpa

Tervetuloa, maksavat asiakkaat. Tai sellaisiksi haluavat. Ne, jotka ovat päättäneet asioida maksamatta, menkää jonnekin muualle. Vaikka sinne h-alkuiseen paikkaan. 

Viime aikoina on ollut kivijalkarintamalta aika mediahiljaista. Se johtuu pitkälti tästä:

ikkunarikko

Kävi siis maksamattomia asiakkaita. Ja kyllä, noin pienestä kolosta lähti tavaroita. 

Onneksi vauriot ja vahingot jäivät aika pieniksi. Toisaalta ne jäivät sen verran pieniksi, että koituvat omaksi tappioksi, koska eivät ylitä vakuutusten omavastuuta. Ja ihan sama, onko kyseessä pieni vai iso vahinko, mikä hirveä määrä ylimääräistä vaivaa tuollaisesta koituu: poliisiasiointi, vakuutusasiointi, korjausten järjestäminen, siivous, uudelleen somistus, ja vaikka mitä muuta. Monen monta tuntia lisätyötä.

Eipä siis ole paljoa huvittanut päivittää kuvia tai sanoja. Vähän hiljaiseksi vetää, pienikin tunkeutuminen. Ja varovaiseksi. On harmillista, että tuollaisten hyypiöiden takia en voi enää pitää ikkunassa näkyvillä tuotteita siinä laajuudessa kuin haluaisin. Olen myös miettinyt, että facebook, joka on mitä upein markkinointikanava, tuo myös omat riskinsä turvallisuudelle. Sääli, jos maksavia asiakkaita palvelevaa toimintaa ja tiedotusta joutuu supistamaan kriminaalien takia.

Tässä kohdassa nyt tiedoksi kaikille MAKSAMATTOMILLE: ei kannata. Turvatoimia, vartiointia, hälytysjärjestelmiä ja kameravalvontaa on tehostettu nyt siinä määrin, että ÄLKÄÄ YRITTÄKÖ. DON’T TRY IT. SERIOUSLY.

Lisäksi on käynyt muunlaisiakin maksamattomia. Vielä siivoilin lasinsiruja lattialta ja odotin ikkunankorjaajaa, kun jo ovesta tunki ensin yksi täti rahaa ruinaamaan, koska oli niin suuri tarve. Ja eipä aikaakaan, kun seuraavat postikortinmyyjät saapuivat. Ikään kuin meikäläisen rahavarat ja avustushalukkuus jotenkin lisääntyisivät, kun omaisuus rikotaan ja viedään.

Mielelläni autan hädänalaisia, ja yksityiselämässä olen mukana tukemassa useaakin avustus- ympäristö-, päihdekuntoutus- ja katastrofikohdetta. Mutta tuossa tilanteessa ei oikein pystynyt suhtautumaan kovin myötäsukaisesti. Varsinkin, kun tämä ei nyt varsinaisesti ole kovin tuottoisa työsarka muutoinkaan.

Tein tässä kuun vaihteen kassa-analyysin. Ihanan vilkkaan ja hengeltään positiivisen elokuun jälkeen syyskuu on ollut sekä henkisesti että taloudellisesti aivan kamala. Arvaattekos, paljonko oli kuun myynti? Ajattelin kertoa sen tässä ihan julkisesti. Viisisataaneljäkymmentäkuusi euroa. Repikää siitä, varkaat ja rahanpyytäjät, kiitos vain lisäkuluista.

Kuun aikana minua ilahdutti peräti kaksitoista maksavaa asiakasta. Tosin sama suuntaus on isommillakin kello- ja jalometallialan liikkeillä. Hiljaista on lähes joka kaupassa. Ja kulut sen sijaan… monikertaiset tuohon massiiviseen tulovirtaan nähden.

Nämä ajat… tiesin tämän oikein hyvin jo kauppiaaksi ryhtyessäni. Koko ajan olen naureskellut, että koruliikkeen pitäminen on luultavasti maailman kallein harrastus heti purjehtimisen jälkeen.

Tästä ei voi muuta kuin lähteä ylöspäin. Ja uskon vakaasti, että loppuvuotta kohden tilanne paranee. Tulossa on isänpäivä ja joulu, ja luulenpa, että kivijalan kulmillakin tarvitaan molempia lahjoja.

Sen lisäksi, uskon vakaasti tähän pikku kivijalkaani. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä...

Positiivista – siis todella hykerryttävää – kaikessa on se, että parhaiten myyvät tuotteet ovat alusta asti olleet omat helmikoruni, siis Pearly Parrot -helmikorut! Se jos mikä antaa uskoa siihen, että teen jotain, mikä kiinnostaa ja millä on mahdollisuuksia.

multicolor_karpalo_yks.kohta

Piti jo kiireesti alkaa tehdä oikein urakkatyönä lisää koruja, kun huomasin myyneeni lähes kaikki valmiit vaihtoehdot. Melkein jouduin myymään eräälle asiakkaalle ei-oota, kun tietyn värisävyn nauhat olivat päässeet loppumaan. Onneksi löytyi kuitenkin vielä yksi sopiva.

pearly_orrella

Nämäkin nauhat, joita Pearly tässä vahtii, tuskin ehtivät esille, kun olivat jo ostettu.

Ja nyt on taas muitakin värivaihtoehtoja tarjolla, keltaista, vihreää, kullanväristä, vaaleaa, tummaa, ja erityisesti syksyisiä kauniita ruskean sävyjä.

punainen_vallatonruskean_savyja

 

Sellainen haave tässä on kivijalasta kurkkiessani noussut mieleen, että olisipa ihanaa, jos jokainen Pearly Parrotin facebook-tykkääjä (noin 600) tekisi yhden ostoksen kaupassani tai verkkokaupassani. Vaikka jouluksi. Se vasta olisi jotain se :)

Jatketaan syksyä eteenpäin ja katsotaan, mitä se tullessaan.

-----------

Avainsanat: asiakkaat, raha, tulot, kulut, myynti, tuotteet, kivijalka, helmet,

Ovensuuaikaa viettämässä - kivijalan ekstrabonus

Perjantai 13.6.2014 klo 19:40 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalasta kurkkiessa havainnoi pieniä, mutta kiinnostavia ilmiöitä. Kuten sen, että kivijalkakauppiailla on selkeästi yksi yhteinen tapa. Olen alkanut kutsua sitä ovensuuajaksi. Silloin tällöin päivän mittaan kivijalasta siirrytään ovensuuhun haistelemaan ulkoilmaa ja tutkailemaan kadun tapahtumia. Nojaillaan ovenpieleen tai tehdään muutaman askelen mittaista pikkukävelyä puodin edessä.

Naapurustossa on kivijalkakauppoja vieri vieressä. On hauska havaita, kuinka vuoronperään lähes joka liikkeestä kurkitaan ulos. Kuka kahvikupin kanssa, kuka tupakkatauolla, kuka muuten vain. Aurinkoisina päivinä nostetaan nenä kohti pilvetöntä taivasta, sateisina päivinä pysytellään katoksen alla, mutta kurkkimaan on kuitenkin päästävä.

Jos naapurikauppias sattuu juuri samalla hetkellä viettämään omaa ovensuuaikaansa, syntyy hauskoja juttutuokioita. Helposti siihen pysähtyy myös ohikulkeva talon asukas, ehkä toinenkin. Yhtäkkiä ovensuussa onkin oikea katuparlamentti meneillään. Ohikulkevat koirat tervehditään myös asiaankuuluvalla hartaudella.

koirat_tervetuloaOvensuuajan viettäminen avaa myös ihan konkreettisesti oven ulkomaailmaan. 

siniharmaa_pitka_yks_kohta

Kun viettää pitkät tovit liikkeen takahuoneessa, kuten minä esimerkiksi tänään korukorjauksia ja uusia nauhoja tehden, saattaa olla tunteja hiljaisessa tilassa, eristyneenä. Oven avaaminen sinkoaa ympäröivän kaupungin kasvoille. Liikenteen äänet, remonttimiesten huudot, koiran haukun, kännykän pirinän, asvalttijyrän pörinän… Yhtäkkiä silmien edessä on vilkas kaupunkimaisema ihmisineen ja tapahtumineen. Aivan mahtava kontrasti!

Ovensuuaika on kauppiaalle myös yllättävän merkityksellinen kaupanteon kannalta. Ohikulkijan on todella helppo pysähtyä kysäisemään tuotteista jotain, ja hänelle voi sujauttaa liikkeen mainoksen käteen tai ohjata sisälle katsomaan ”tarkemmin”. Välillä tuntuu, että ovensuussa kaupanteko sujuu paljon napsakammin kuin sisällä liikkeessä. Ehkäpä se on yksi syy ovensuuajan vieton yleisyyteen.kansallismuseo

Sateinen perjantai-iltapäivä tarjoaa aivan omanlaistaan ovensuuaikaa. Kadunvarren asukkaat tulevat kuka mistäkin asioiltaan, töistä, ostoksilta, sadepäivän kävelyltä. Varjojen alla, lätäköitä väistellen. Katumaisema on samaan aikaan rauhallisen unelias ja toisaalta kiireinen. Kadun kulmassa sijaitsevasta hotellista purkautuu ajoittain parvi turisteja, jotka karttoineen ja läpinäkyvine kertakäyttösadetakkeineen suuntaavat kulman taakse Kansallismuseoon tai parin korttelin päässä sijaitsevaan Temppeliaukion kirkkoon.

Poikkesipa pari turistia sisäänkin, ja sain kertoa heille suomalaisista korusuunnittelijoista, esimerkiksi Lisa Vitalista, jonka iki-ihanat 60- ja 70-luvun hopeakorut tulivat pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten jälleen tuotantoon. Heistä oli eksoottista kuulla, että Vitali oli maatalon emäntä, joka ammensi suomalaisesta maalaisluonnosta, kuten leppäkertuista, aiheita koruihinsa. Hetken piti miettiä, mikä on leppäkerttu englanniksi…Vitali

Keskeltä sadetta sisään astui myös naapuritalon rouva, joka oli erittäin kiinnostunut järjestämistäni helmikorukursseista. Mikään ei oikeasti tunnu mukavammalta kuin huomata miten sana alkaa levitä! Hiljaisina päivinä juuri tällaiset innokkaat asiakkaat saavat tuntemaan, että olen oikeilla jäljillä.

cygnkatu_oikealle

Tällaiset rauhalliset päivät ovat mukavia.

Asiakkaiden kanssa ehtii jutustella pidempään, mieli on rauhallinen ja vaikka toki joka päivälle toivookin hyviä kauppoja, on mukava välillä viettää ovensuuaikaa.

Sateellakin. Kaikkina päivinä sitä ei ehdi.

--------

 

 

  

Avainsanat: Kivijaljamyymälä, myynti, kauppa, kauppias, asiakas, korut, Lisa Vitali