Kurkistuksia kivijalasta

Aidot vai ei? Pieni helmiopas

Perjantai 30.10.2015 klo 20:08 - Pearly Parrot / Sirpa

Helmet ominaisuuksineen eivät ole monellekaan korun ostajalle tuttuja, ja usein asiakkaat kyselevät eri helmityypeistä, ja mitä mikäkin termi tarkoittaa.
Valitettavan usein olen myös aiheuttanut asiakkaalle pettymyksen, kun hän on tuonut aitona ulkomailta ostamansa helminauhan korjattavaksi, ja olen joutunut kertomaan, että nauhan helmet ovat kaikkea muuta kuin aitoja - ovatkin vain helmiäisvärillä päällystettyjä muovipalloja. Tunnettuja  "helmibrändejä" kuten Majorica-helmiä, myydään ulkomailla surutta oikeina helminä.
Toisinaan olen törmännyt myös väärinkäsitykseen, että viljellyt helmet olisivat sama kuin jäljitelmähelmet. Tai että viljellyt helmet ovat jotenkin huonoja, halpoja korvikkeita "oikeille" helmille. Näinhän ei ole.
Alla oleva (pitkä) artikkelini on luettavissa suppeampana myös toisaalla Pearly Parrotin infosivuilla kohdassa Helmitietoa, mutta nostetaanpa sitä nyt vähän eturiviin.

Helmet ovat jalokiviksi luokiteltavia, kautta vuosisatojen erittäin suuressa arvossa pidettyjä luonnonkiviä. Simpukoista löydettyjä luonnonhelmiä tiedetään käytetyn koruina ja maksuvälineinä jo muinaisessa Kiinassa, Egyptissä sekä antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa. 

akoya_AAA_lahi.jpg

Luonnonhelmet ovat joko makeanveden tai meriveden helmiä. Meriveden helmiä ovat mm. suuret ja arvokkaat Etelämeren helmet, Tahitihelmet, Cortez-helmet sekä japanilaiset Akoyahelmet, jotka ovat monen mielestä ne kaikkein klassisimmat helmet. Markkinoilla olevat makeanveden helmet viljellään  95-prosenttisesti Kiinan alueella, missä helmituotanto on jo vuosikymmeniä ollut erittäin suuri elinkeino. 
Lisäksi myynnissä on runsaasti ns. jäljitelmähelmiä, joista tunnetuimpia ovat espanjalaiset Mallorca- ja Majoricahelmet. Jäljitelmähelmet ovat aina täysin keinotekoisia, vaikka niitä valmistusmaissaan myydäänkin usein "aitoina" -  valitettavasti. Jäljitelmähelmen pohjana on muovi- tai lasikuula, joka on pinnoitettu joko valkoisella tai värillisellä helmiäisesanssilla. Jäljitelmähelmiin käytetään paljon myös simpukankuorista sorvattuja palloja pohjamateriaalina. Tällöin käytetään usein termiä 'simpukankuorihelmet' tai 'osterinkuorihelmet'.
simpukakuori_lila_multic_vaijeri_lahi.jpg

Oikea vai jäljitelmä

Jäljitelmähelmet on yleensä melko helppo erottaa oikeista luonnonhelmistä, muun muassa pinnan liukkauden ja "ylitasaisuuden"  sekä liian täsmällisen yhteensopivuuden ja pyöreyden perusteella. Jäljitelmähelminauhan helmet ovat myös aina tismalleen samankokoisia, kun taas oikeat, jopa erittäin laadukkaatkin helmet ovat keskenään aina hieman erilaisia ja niiden pinta on vaihtelevampi ja myös hiekkapaperimaisemman tuntuinen.

Oikea helmi syntyy, kun simpukan sisään istutetun tai sinne joutuneen pienen ärsykehipun/ydinpallon ympärille simpukka alkaa kehittää mikroskooppisen ohuita helmiäiskerroksia. Helmiä tekeviä simpukoita on useita eri lajeja ja jotkut niistä ovat erittäin vaativia elinympäristönsä suhteen (esim. erittäin harvinainen Cortez-helmisimpukka).

Käytännössä kaikki nykyisin myynnissä olevat helmet, itse asiassa jo 1920-luvulta lähtien, ovat viljeltyjä helmiä. Niin sanottuja aitoja helmiä ei ole enää kaupallisesti hyödynnettävissä. Niihin saattaa törmätä nykypäivänä vain jonkin antiikki- tai perintökorun kohdalla. Yhtä kaikki, viljellyt helmet ovat samanlaisia luonnon jalokiviä kuin entisajan aidot helmet, simpukka tekee helmen, mutta ihminen vain auttaa syntyprosessin alkuun.

Helmikorun hinta

Viljeltyjen helmien hintahaitari on valtava. Halvimmat makean veden helmet saattavat maksaa muutaman euron, ja kalleimmista yksittäisistä Etelämeren helmistä on maksettu satoja tuhansia. Vuonna 1990 maksoi Sothebyn huutokaupassa myyty Etelämeren helminauha täydellisen pyöreistä helmistä peräti 2,2 miljoonaa dollaria. Maailman suurissa helmihuutokaupoissa ei ole mitenkään epätavallista maksaa satoja tuhansia dollareita yhdestä laadukkaasta helminauhasta.
Helmen laatuun ja arvoon vaikuttavat helmen väri, koko, hohto, helmiäiskerroksen paksuus, helmen muoto, mahdolliset pintavirheet ja viimeistely. Myös helmen harvinaisuus vaikuttaa hintaan: suuret Etelämeren helmet ja tummat Tahiti-helmet ovat huomattavan hintavia.
Makeanveden helmituotanto on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa Tahitihelmien tuotantoon. Simpukat vaativat täysin erilaiset elinolosuhteet ja hoitoprosessin, mikä osaltaan vaikuttaa helmien hintaan. Yksi makeanveden helmisimpukka saattaa tehdä kerralla jopa 80 helmeä, kun yksi Tahitihelmisimpukka (mustahuulisimpukka, Pinctada Margaritifera, sateenkaarihuulisimpukka, Pteria Sterna) tekee kerrallaan vain yhden helmen.
Makeanveden helmi voi myös olla hyvin arvokas, jos se on muodoltaan täydellisen pyöreä, pinnaltaan virheetön, tasaisen värinen, värjäämätön ja kaunis hohdoltaan. Suuri koko nostaa hintaa.
Helmikorujen hintaan vaikuttaa myös se, että ne tehdään täysin käsityönä. Helminauhat punotaan helmisilkkiin ja helmien väliin tehdään aina solmu. Solminta estää helmiä hankautumasta toisiaan vasten ja kulumasta, mutta myös lisää helminauhan eloisuutta ja hohtoa. Lisäksi kun joka helmen välissä on solmu, nauhan mahdollisesti katketessa ainoastaan yksi helmi pääsee putoamaan, ei koko nauhan mitta.
Laadukkaassa helminauhassa solmut ovat tasaisia ja napakasti helmissä kiinni. Huolellinen solminta takaa kestävän ja kauniin lopputuloksen.
isot_nuggethelmet_natural_lahi.jpg

Tasaisen, arvohelmille kelpaavan solmintakäsialan oppiminen vaatii kymmeniä ja taas kymmeniä punontaharjoituksia, valtavasti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä aloittaa työ alusta niin monta kertaa, että lopputulos on ensiluokkainen.

Helmikorua hoidettava hellästi

Helmi on hyvin pehmeää ainetta ja helmiäiskerros naarmuuntuu helposti. Jalokivien kovuutta mittaavalla ns. Mohsin asteikolla kovin jalokivi timantti saa arvon 10 ja helmi arvon 3-3,5. Siksi kovempaa materiaalia olevat jalokivi- ja jalometallikorut naarmuttavat helmiä. Helmi on myös herkkä kemikaaleille, helmen pinta syöpyy hyvin helposti.
Helmet pitää pukea päälle vasta kun kosmeettiset aineet kuten hajuvesi tai hiuslakka on laitettu ja kuivunut. Käytön jälkeen helmikoru olisi hyvä pyyhkiä kostealla liinalla. Helmikorua ei koskaan saa puhdistaa millään puhdistusaineilla eikä puhdistuksessa saa käyttää hankaavia aineita, karheita liinoja tai harjaa. Mikäli helmikoru on pahasti likaantunut, se voidaan pestä erittäin miedossa saippuavedessä ja kuivata pehmeällä liinalla, jonka lisäksi sen on annettava rauhassa kuivua täysin kuivaksi tasaisella alustalla, sillä jos helmisilkki on kosteaa kun helminauhaa käyttää, helminauha venyy hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi.
Helmien kanssa ei pidä mennä suihkuun tai uimaan ja helmisormus pitäisi riisua käsien pesun ajaksi.
Helminauhoissa käytettävä helmisilkki venyy ajan mittaan ja nauha löystyy. Nauha voidaan ja se pitäisikin punoa uudelleen säännöllisesti. Mikäli helminauhaa käytetään lähes päivittäin, punonta olisi hyvä uusia kerran vuodessa.

Erilaisia helminauhatyyppejä

Helminauhan sopivuuteen erilaisten vaatteiden kanssa sekä eri tilanteissa vaikuttaa sen pituus. Yleisimmät pituudet ovat:
Choker: 30-40 cm. Napakasti kaulan ympärillä istuva helminauha, usein kaksin- tai kolminkertainen.
Collier: 35-40 cm. Kuten choker, mutta yksinkertainen. Sekä choker että collier sopivat hyvin klassisten o- ja v-aukkoisten neuleiden kanssa.
Princess: 40-50 cm. Ulottuu hieman solisluiden alapuolelle. Hoikentaa kaulalinjaa. Sopiva pituus irrallisen helmiriipuksen lisäämiseen helminauhaan.
Matinee: 50-60 cm. Voidaan pitää yhdenkertaisena kaulalla tai monikerroin ranteessa. Sopii riipuksille.
Opera: 70-80 cm. Yhdenkertainen, klassinen helminauha iltakäyttöön. 
Rope: n. 80-100 cm tai pidempi, napaan asti ulottuva. Monikäyttöinen, voidaan pitää pitkänä yhdenkertaisena tai useaan kertaan eri tavoin kiedottuna.
Kysy lisää helmistä! sirpa@pearlyparrot.fi
Tekstin tai sen osien lainaaminen ilman Koruliike Pearly Parrotin lupaa on kielletty.

Avainsanat: Aidot helmet, viljellyt helmet, jäljitelmähelmet, makeanveden helmet, merivesihelmet, tahitihelmet, akoyahelmet, etelämeren helmet, helmenviljely, helmenpunonta, helmikorut

Minä teen päinvastoin

Tiistai 6.1.2015 - Pearly Parrot/ Sirpa

Pitkien jouluvapaiden jälkeen aloin jo kaivata työn ääreen. Tontut pois ikkunasta ja raikkaita tunnelmia tilalle! Sormet ja mieli paloivat jo tekemään uusia aiheita. Näyteikkunan somistuksen uusiminen aloitti siis uuden työvuoden.

nayteikkuna_koko

Raikkaita tunnelmia tuli vuoden alkuun muutenkin kuin vain ikkunaa uudistamalla. Päätin nimittäin luopua verkkokaupasta - ainakin toistaiseksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Joku jo ehti kysymään, että Miksi Ihmeessä. Kaikkihan kuulemma menevät verkkoon nykyään. Ja luki lehdessäkin, että verkkokauppa kannattaa, muu ei. No ei se kyllä hirveän kannattavaa ollut. Siksipä se meneekin nyt tauolle, kehittymään ja jalostumaan.

EDIT: VERKKOKAUPPA AVATTU UUSITTUNA SYYSKUUSSA 2015!

siniset_korvikset

tummansininen_antrasiiteillaTämä oman puodin pitäminen on siitä hauskaa puuhaa, että koko ajan voi olla oma koekaniininsa. Voi kokeilla juttuja, toimiiko jokin vai eikö. Sitten voi kokeilla jotain muuta. Koko ajan oppii lisää ja saa perspektiiviä aiemmin tehtyihin asioihin. 

Tämä näkyy niin näyteikkunasomistuksessa kuin verkkokaupan pyörittämisessä. Molemmissa olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja juuri nyt on todella raikas olo kummankin suhteen.

nayteikkuna_pp

Pois turha sälä nurkista ja esille ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tervetuloa kivijalkaan kokemaan sen tunnema! Eikä se edes maksa enempää :)

Love my work <3

Avainsanat: korut, koruliike, kivijalkakauppa, verkkokauppa, myynti, mainonta

Onpa ollut vuosi!

Tiistai 16.12.2014 klo 22:56 - Pearly Parrot/Sirpa

joulusomistus1

Joulu ja vuoden loppu ovat aivan ovella.

Muutama myyntipäivä jäljellä. Vaikka ihan vielä ei ole täyttä vuotta täynnä tällä pienellä koruyritykselläni, aika lähellä synttäriä jo mennään. Pearly Parrothan starttasi kuta kuinkin viime tammikuun alussa. Aluksi vain verkkokauppana ja sitten maaliskuusta eteenpäin myös kivijalassa.

Onpa ollut vuosi! En kyllä vielä vuoden 2013 lopulla olisi voinut kuvitellakaan olevani nyt tässä. Olen saanut luoda konseptin, jota ei aiemmin ole ollut olemassa, kauniit tuotteet, työskennellä sen kaiken kauniin keskellä, oppia joka päivä uutta, kehittyä tekijänä. olen tavannut fantastisia ihmisiä, saanut kokea huikeita onnistumisen tunteita. Kohdannut harmeja, rahanmenetystä ja selvinnyt jopa murrosta. Yrittänyt, erehtynyt, yrittänyt uudelleen. 

Jos jotain vuoden aikana olen oppinut, niin sen, että juuri mikään ei tässä hommassa mene kuten on aluksi suunnitellut. Sellaiset pikkuiset asiat kuten budjetti, markkinointisuunnittelu tai sisäänostopäätökset ovat osoittautuneet melko liikkuviksi elementeiksi. Myös alkuperäiset ajatelmat korujen valmistamisesta ja kaupaksi saamisesta ovat kokeneet melkoista ravistelua kuukausien kuluessa. Pettymyksiä, huolta, epäuskoa, epätoivoa. Toivoa, järjetöntä optimismia, uusia kokeiluja. Melkoista vuoristorataa tämän junan businesvaunussa.

Palkitsevinta on kuitenkin ollut, että koko ajan, enemmän ja enemmän, hiljalleen, omaa suunnitteluani ja tuotantoani olevat helmikorut herättävät kasvavaa kiinnostusta, olen saanut tehdä tuotteita, jotka ovat juuri sitä, mitä asiakkaat ovat etsineet, olen saanut positiivista palautetta ja pystynyt ilahduttamaan asiakkaita voimalla tarjota heille juuri sellaisen tuotteen, jota he eivät ole muualta löytäneet. Eli se mitä alunperin lähdin kokeilemaan ja tekemään, toimii!

Vaikka vielä on pitkä matka siihen, että tästä työstä on oikeasti elinkeinoksi, ja vastoinkäymisiä putkahtelee eteen tuon tuosta, olen edelleen aivan järjettömän iloinen, että uskalsin ottaa askelen uudelle uralle ja ulos vanhasta mukavuuspiiristä. 

Mukavin tunnelmin ja paljon oppineena, edelleen luottavaisena mutta varmasti harkitsevampana odottelen jo uutta vuotta. 

Toivotan teille kaikille rauhallista ja kaunista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta. Nähdään kivijalassa!

joulusomistus2

Avainsanat: Yrittäjä, uranvaihto, kivijalka, koruliike, korut, helmikorut, muoti, markkinointi

Odottavan aika on jännittävää

Tiistai 11.11.2014 klo 22:44 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalassa koruja hoivataan hyvin ja vähän lellitäänkin ;) Ne ovat saaneet oman sohvan. Siinä ne vuorollaan odottelevat joulun tuloa :)

Tämä kuva ja muita kuvia kivijalasta ja tuotteista löytyy myös Instagramista, @pearlyparrot.

korusohva

Mielessä on monia mukavia ajatuksia ja jännittäviäkin tunnelmia,  kun ensi kertaa tulee ihan oikeasti koettua se paljon mediahuomiotakin yleensä saava JOULUMYYNTI. Sehän on jokavuotinen puheenaihe ennen joulua – miten paljon joulumyynniltä odotetaan, miten se pelastaa kaupan alalla muuten huonosti menneen vuoden, miten on merkkejä, että lahjoja ostetaan edellisvuotta enemmän… ja mitä kaikkea.

Muutama päivä sitten luin Kaupan liiton tiedotetta siitä, että joulu on vähittäiskaupan vuoden tärkein sesonki, joka myynnin lisäksi nostaa myös työllisyyttä, erityisesti nuoret työllistyvät joulun aikaan kausitöihin. Joulukauppa kasvattaa myyntiä jopa neljänneksellä keskimääräiseen kuukausimyyntiin verrattuna. Tosin huono yleinen taloustilanne varjostaa joulukauppaa, toppuuteltiin.

Toinen aiheeseen liittyvä uutinen  käsitteli verkkokauppaa, joka myös arvioiden mukaan hyötyy joulumyynnistä huomattavasti. Kaikesta vuoden aikana tehdystä verkkokaupasta 17 prosenttia tehdään joulukuussa. Ja kuulemma 11. joulukuuta on suomalaisten The Verkkokauppa –päivä, silloin me shoppailemme netissä peräti  54 miljoonalla eurolla, eli 9,8 euroa jokaista suomalaista kohden.

Aikamoista. Yhtenä päivänä. Näinä huonoina taloudellisina aikoina.

Miten tämä sitten näkyy pienessä kivijalassa? Sen ensimmäisessä joulussa? Tässä ollaan kyllä kovin jännän äärellä. Uskoisin, että joulun aika on nyt se totuuden hetki, ovatko asiakkaat todella löytäneet/löytämässä liikkeen.  Oikeastaan valtaisaa tulovirtaa enemmän odotan uusien asiakkaiden - löytäjien – tulemista.  Ihmisiä. Kanssakäymistä. Vuorovaikutusta. Kokemuksia. Asiakkaat tekevät kaupan. Muussakin mielessä kuin rahantuojina. Odotan sitä virettä, jota sisään astuvat ihmiset tuovat mukanaan. Ilman asiakkaita kaupat ovat vain varastoja. Vähän niin kuin puhelin ilman akkua. Tai niin kuin ostamani omenapiirakan pala, josta puuttui omenahillo.

Joulumyyntiin valmistaudutaan meillä koko ajan, tuotteiden esillepanossa ja uuden jatkuvassa luomisessa. Nämä ovatkin aivan ihania aikoja, joka päivä saa miettiä, mitä kivaa seuraavaksi tekisi. Pientä kiirettä koko ajan, mukavasti. Vähän kuin tonttujen työpajassa.

Joulutunnelmaan siis on matka jo alkanut. Ehkä hauskinta kaikessa on se jouluun liittyvä luovuus, koristelu, lämmön luominen ja hyvä mieli. Ensi viikolla avautuu kivijalan jouluikkuna, jota on suunniteltu jo elokuusta lähtien. Ikkunasomistus on yksi parhaita puuhia, mitä tähän puodinpitoon liittyy. Tulisipa jo viikonloppu, että pääsisi rakentelemaan!

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille! Muistetaan shoppailun ja kiiruhtamisen keskellä,  että joulu jokaiselta löytyy sydämestä.

 joululyhdyt

Avainsanat: joulu, kauppa, korut, lahjat, verkkokauppa, myynti, asiakkaat

Kivijalan syysasu - tunnelmakuvia

Maanantai 15.9.2014 klo 22:55 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalkaan on asettumassa syksyn tuntu. Se on mukavaa. Siksi pikkuruinen näyteikkuna sai syysasun.

syysikkuna

Aika kivoja värejä ja koristeita löytyi, nuokin pienet linnut oksillansa. 

Toisessa kuvassa ne näkyvät paremmin. Carbotti on muuten se italialainen laukkumerkki, jota kivijalasta löytyy. Eikä muuten löydy kovin monesta paikasta muualta.

Syysikkuna_linnut

Tässä vielä vähän yksityiskohtia. Ikkunasomistus on aika kivaa puuhaa. Saa miettiä asetelmia, ryhmittelyjä, värejä, rytmiä... Luovuusterapiaa :)

Tosin nämäkin kuvat ovat ehtineet jo vanhentua, sillä olen koko ajan säätämässä jotain ja korut siirtyilevät sinne tänne :D Mutta hetken tuotteet olivat tuolla lailla. Kuvassa näkyy sekä etuoikealla että vasemmassa reunassa punaisia "jättilankarullia". Ne ovat oikeasti naulakoita, tai seinätelineitä, tai jotain... mutta sopivat paremmin korutelineiksi, vai mitä?

syysikkuna_yks_kohta

Tänään sain vihdoin kivijalan seinään kunnollisen seinäkyltin. Eikös vain olekin aika söötti sekin :)

seinakyltti

Aiemmin en ole tehnyt helmiäishelmistä koruja, mutta nyt otin valikoimiin pari värisävyä kokeeksi. Oikeastaan melko näyttäviä koruja saa aikaiseksi hyvin yksinkertaisista materiaaleista. Helmiäishelmethän on tehty simpukankuoren helmiäiskerroksesta muotoilemalla, vaikka tällaisiksi pisaroiksi.

harmaa_helmiaiskaulakoru

Lila_helmiaisranne

somistuskehykset

Onko tämä nyt sitten helmitaulu ;)

Mukavia, syksyisen arkisia asioita on siis kivijalassa puuhailtu, välillä kiireemmästi, välillä ihan omassa rauhassa.

Tervetuloa poikkeamaan!

-----------

Avainsanat: somistus, somisteet, korut, kellot, helmet, helmiäiskorut, syksy

Tarvitseeko kivijalka verkkoetsivän?

Perjantai 15.8.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

(Päivitetty 16.8)

No onpa ollut joulu ja juhannus yhtäaikaa tällä viikolla, sellaista huisketta ja iloista työn touhua! Aika mukavaa muuten.

Eilen kauppa näytti hetken tältä :) Tuli kaikkea uutta kivaa. Tunsin itseni ihan Oikeaksi Kauppiaaksi :D

korut_purettavana

pakkilaatikko

laukkujenpurku

Kivijalan taloyhtiössä on ollut pitkä ja raskas putkiremontti, josta minä 

en luojan kiitos päässyt osalliseksi, vaan tulin kulmille vasta nauttimaan raadannan hedelmistä eli astuin valmiiseen tupaan. Mutta nyt on menossa lopputarkastukset. Eikös joka päivä ovesta lappaa ukkoa kuin pipoa kuka mitäkin tarkastamaan. Yleensä kivijalan ovi pidetään lukossa ja avataan napista, mutta kun oli noita hellepäiviä, ovi oli usein auki. Eräänäkin päivänä joku tyyppi ponkaisi sisään, etten ehtinyt edes henkeä vetäisemään, ja kertoi tarkastavansa takahuoneesta jonkun jutun. Ei henkilökorttia, ei työasua, josta olisin voinut päätellä, että hyyppä on virallisella asialla. Jos myisin jäätelöä, nuo poukkoilut sietäisi, mutta kun on puoti täynnä koruja ja kelloja, alkaa hiljakseen rasittaa, kun ei ikinä tiedä, onko jokainen hiestynyt ukko oikealla asialla.

No tänään kävi siinä sähkötarkastajia, joille valitin, että yksi pistorasia ei toimi. Eipä mitään, miehet painoivat seinäkatkaisijasta, niin johan toimi. En olisi kyllä itse ikinä keksinyt, että pistorasialla on oma katkaisija. Toisella puolella huoneistoa.

Kivijalan ovi on muutenkin käynyt tasaiseen tahtiin, vaikka eivät tietenkään kaikki sisääntulijat ostoksia tee. Sehän olisi jo lottovoiton veroinen onnenpotku :) Monilla on kysyttävää kellojen tai korujen huollosta tai korjauksista, ja monet kyselevät jotain sellaista, mitä minulla ei ole myynnissä. Ilahduttavan monet ovat viime aikoina kyselleet myös tilaustöitä helmistä - ja tilanneetkin.

Mielestäni kaikki ovat asiakkaita, myös he jotka eivät osta. Voin neuvoa lähimmän kellosepän, joka korjaa seinäkelloja, tai nettisivun, jolta löytyy tietoa aivan tietynlaisista kelloista. Neuvon ja autan mielelläni. Ehkäpä he sitten muistavat hyvällä ja tulevat jonain

loiste_korvikset

päivänä asioimaan niiden palvelujen tiimoilta, joita minun kivijalkani pystyy tarjoamaan.

uudet_pikkulaukut

Tässä järjestelyn ja työnteon ohessa olen vastaillut myös kaikenlaisiin puheluihin. Yrittäjälle yritetään myydä ihan kaikkea. Kalentereita, koulutusta, printtereitä, kirjanpitoa. Erilaisia hakupalveluita kauppaavat ovat jo arkipäiväistynyt vitsaus, mutta välillä osuu kohdalle oikein myynti-ideoiden helmiä. Kuten verkkoetsiväpalvelu. Se kuulemma jäljittää joidenkin avainsanojen avulla internetistä, mitä yrityksestäni siellä kirjoitetaan. Myyntiargumenttina oli, että "jos vaikka kirjoitetaan jotain ilkeää". Ja hinta oli... Ei kiitos. Uskon pärjääväni erinomaisesti ilman verkkoetsiväpalvelua. Vaikka toisaalta. Puhelun jälkeen tuli kyllä vähän vainoharhainen olo. Jospa se verkkoetsivämyyjä tiesi kivijalastani jotain, mitä minä en tiedä?

Kävinkin sitten jälkeen päin tutkailemassa netissä tästä Verkkoetsivästä. Ja kappas, silkkaa huijaustahan tällainen palvelu vaikuttaa olevan, ainakin mitä monet siihen "langenneet" kirjoittavat. Samanlaista rahojen huijausta kuin muutama vuosi sitten oli näitä kalliita hakupalvelujen kauppaamisia yrittäjille. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei se ole hullu joka myy vaan se joka ostaa :D

Tässä on muuten kivijalan miehinen vitriini ;)
miestuotteet

No sitten kävi niin, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, että mainonta toimii. Laitoin ilmoituksen paikallislehteen, että nyt kello koulutielle, ja ajattelin, että jospa saisin nuo lasten kellot tuosta myytyä. Ohhoh. Ne nimittäin menivät jo. Ei ihan kaikki sentään, mutta etenkin tyttöjen ihanat pinkit ja punaiset... Ja lisää onkin vähän vaikeampi tilata. On ihan lastenkelloruuhka maahantuojalla. Ehkä ensi viikolla. Tai seuraavalla... Ajatelkaa, lapset käyttävät taas oikeita kelloja! Aikaa ei katsokakaan kännykästä! Ja ajan oikeaa katsomista ja kellon tuntemista opetellaan. Mistäs muusta sen oppisi kuin kunnon kellosta?

Tällaista meillä taas kivijalassa ;)

mauve_korvikset_ja_granaatit

Ai niin, nämä tein tänään. Mauven väriset soikeat helmet ja pikkuiruisia granaatteja.

Aika namit :)

Jotta en ihan vain kulutushömppää puhu, ensi kerralla pitääkin muistaa kertoa, miten helmenviljelyllä pyritään estämään muun muassa ryöstökalastusta ja parantamaan ihmisten elinoloja.

Sitä ennen kivijalassa tehdään vähän töitä ja vietetään Taiteiden yötä ensi viikolla.

---------

Avainsanat: Verkkoetsivä, uudet tuotteet, kellot, korut, remontti, sähkömies, mainonta

Lomalla sen näin - Kivijalassa ollaan ajan hermoilla ;)

Tiistai 22.7.2014 klo 22:13 - Pearly Parrot/Sirpa

Tällaisena pikkukauppiaana sitä on aina välillä vähän ihmeissään, onko kivijalkaan osannut valita oikeat tuotteet ja tajuaako trendit. Toisaalta käsityöläisyrittäjänä  tekee paljolti omaa juttuaan, ja helmikorut ovat jokseenkin ajattomia. Vaikka kyllä niissäkin on muodilla vaikutuksensa.

newyork

Sen huomasin lomaillessani mm. New Yorkissa taannoin. Ensinnäkin, helmikorut, niin oikeat kuin parin dollarin rihkamat, ovat isoa muotia. Ja mitä näyttävämpää, sen suositumpaa. 

huurre_setti

pinkki_huurre_kaula

Ilokseni näin useammassa kaulassa tällaisista isoista, epäsäännöllisistä helmistä tehtyjä koruja. Kun ensimmäinen tämän kaltainen luomus käveli vastaan, olin lähes pudottaa silmät katuun. 

”Hei, ihan kuin minun tekemä!” Enpä voinut 

välttyä makealta onnistumisen tunteelta, minullahan on tuollaisia kivijalassa!

laukut_yhteiskuva

Vastaava onnistumisen tunne tuli, kun näin miten suosittuja klassiset Chanel 2.55 –laukun malliset käsilaukut tikkauksineen ja ketjuhihnoineen olivat. Erilaisia muunnelmia tuli jatkuvasti vastaan kadulla, ja mallin mukaisia laukkuja myytiin monessa, monessa muotiliikkeessä. Kas, kivijalkaankin on tätä muodin helmeä otettu myyntiin jo aikaisin keväällä, italialaisena laatuvarianttina! Ajan hermoilla mennään…

festina_mrk_teras

Kolmas touch down koitti, kun havainnoin suuren maailman kellomuotia. Isoja, näyttäviä kelloja, todella paljon. Eipä ollut harvinaista, että jopa tämänkaltainen miesten kello komeili naisen ranteessa.

Myös vastaavanlaisia kuin nämä alemmat kellot bongasin monta!

naisten_festinat_ruusu_ja_ruskea

Kirjoitin aiemmassa blogissa hinnoittelun vaikeudesta, vähän kuin olisin kaneja hatusta vetävä taikuri. Sama tunne on näissä muodin ja kysynnän ennustamisasioissa. Ne ovat ehkä vieläkin vaikeampia ”taikatemppuja”. Maailman tuulien haistelu loi tällaiseen uuteen yrittäjään mukavasti pientä lisävarmuutta.

Että ainakin näissä kohdin kivijalassa on osattu haistella maailman muoti oikein. Olen siitä aivan erityisen iloinen. Tarjolla on varmasti oikeita ja kiinnostavia tuotteita. Katse alkaakin helteistä huolimatta jo kääntyä kohti syksyä, kohti uusia asiakkaita ja kohti kaikenlaisia uusia ideoita, joita kivijalassa syntyy kuin itsestään!

--------

Avainsanat: Muoti, ulkomaat, trendit, pukeutuminen, korut, kellot

Totta ja tarua helmistä - Hyvällä tuotteella on hyvä tarina taustalla

Tiistai 24.6.2014 klo 9:57 - Pearly Parrot/Sirpa

Olen useammalta kävijältä saanut kuulla, kuinka sielua ravitseva ja terapeuttinen pieni putiikkini on. Tällaiset maireat kehut tietysti ilahduttavat suuresti! Itse olen varma, että putiikin hyvä henki on helmien luomaa.Roikkuvat_lila-hopeat

 Helmet ovat luultavasti maailman vanhimpia jalokiviä. Niitä on käytetty arvokkaissa koruissa jo tuhansia vuosia sitten, kauan ennen kuin timantit ja muut jalokivet yleistyivät. Helmiä pidettiin jo kauan sitten suuressa arvossa, sillä ne olivat läpeensä kauniita ja hohtavia jo simpukasta otettaessa. Niitä ei tarvinnut käsitellä, kuten muita jalokiviä. Ilmeisesti Kiinassa myös hyväksyttiin helmet verojen maksuun jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Liikkeessäni on monenlaisia helmiä. Erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä. Siellä on myös kuvia helmistä. Helmet luovat tilaan sellaisen esteettisen ja sädehtivän hengen, jota harvoin muuten kohtaa. Minulle henkilökohtaisesti helmien käsittely ja korujen valmistus on terapiaa ja joka ikinen kerta hyvin voimaannuttava kokemus.  Helmien hohde tuntuu tulevan jostain salaperäisestä sisäisestä lähteestä. Ne ovat jollain tapaa hyvin puhuttelevia.

Merivesihelmet_kulta_yks.kohta

Helmiin liittyy myös kauniita tarinoita. Hyvällä tuotteella on aina jotain kerrottavaa, jokin sanoma. Hyvällä tuotteella on sen verran luonnetta, että siitä voi kertoa tarinoita, että se jopa luo itse omat tarinansa. Helmistä onkin tarinoita tuhansien vuosien takaa.

Yhteen kiehtovaan sellaiseen tutustuin juuri, kun luin Jung Changin kirjoittaman kirjan Kiinan viimeinen keisarinna. Sen mukaan, kun keisari, keisarinna tai muu hallitsijasukuun kuuluva kuoli, tämän suuhun asetettiin hovin traditioiden mukaan hienoin saatavissa oleva helmi saattamaan vainaja seuraavaan maailmaan.

Kaunista.

Kirjan mukaan Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) käytti juhlatilaisuuksissa upeaa helmiviittaa, joka kuvien perusteella on kuin kaunista pitsiä. Myös hänen päähineessään oli tietty määrä sekä pyöreitä että soikeita, suuria helmiä.

Opiskelin viime syksynä Kelloseppäkoulussa (mahtava paikka, jota en väsy kehumasta!). Oppimateriaaleista löytyi lisää helmitaruja. Tässä niistä muutama.

Helmien syntyprosessi oli ennen aikaan ihmisille melkoinen mysteeri. Kaikkein varhaisimmat teoriat – joihin aivan totta uskottiin – väittivät, että helmi syntyy simpukan sisään joutuneesta kastepisarasta. Tai että simpukat nousivat merestä ja vaelsivat niitylle, jossa ne imivät kastepisaran itseensä. Sittemmin tajuttiin, että simpukat vain olla möllöttelevät meren pohjassa pystymättä liikkumaan yhtään mihinkään, joten kastepisarateoria oli hylättävä.

Hurjan kaunis kertomus on peräisin 1200-luvulta:

”Pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen mereen. Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi: ”Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.” Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi.”

Yhden legendan mukaan helmi muodostuikin simpukan munasta, joka oli joutunut harhateille! Vasta 1760-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné muodosti teorian, jonka mukaan helmi saa alkunsa simpukan sisään joutuneesta pienestä ärsykehipusta. Sehän se totuus helmen synnystä on: simpukka kehittää helmiäiskerroksen sisuksiinsa joutuneen ärsykkeen ympärille. – Uskomatonta muuten, että nykyisin suurimmat helmienviljelyyn käytettävät makeanvedensimpukat pystyvät kasvattamaan jopa 80 helmeä samanaikaisesti sisällään!

Minusta nuo kauniit kaste- ja vesipisarateoriat ovat kuitenkin sangen viehättäviä. 

Oliivinvarinen_kaulanauha_yks.kohta

Kesälomalla aamukasteisella nurmella kävelijä voi mielessään nauttia ympäröivästä helmiaarteesta. Eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti…

Hyvää kesää ja kastepisaroiden hohdetta! 

Kivijalasta kurkkija pitää nyt pienen tauon :)

--------

Avainsanat: Helmet, tarut, tarinat, jalokivet, helmenviljely, korut, tuotteet, historia

Ovensuuaikaa viettämässä - kivijalan ekstrabonus

Perjantai 13.6.2014 klo 19:40 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalasta kurkkiessa havainnoi pieniä, mutta kiinnostavia ilmiöitä. Kuten sen, että kivijalkakauppiailla on selkeästi yksi yhteinen tapa. Olen alkanut kutsua sitä ovensuuajaksi. Silloin tällöin päivän mittaan kivijalasta siirrytään ovensuuhun haistelemaan ulkoilmaa ja tutkailemaan kadun tapahtumia. Nojaillaan ovenpieleen tai tehdään muutaman askelen mittaista pikkukävelyä puodin edessä.

Naapurustossa on kivijalkakauppoja vieri vieressä. On hauska havaita, kuinka vuoronperään lähes joka liikkeestä kurkitaan ulos. Kuka kahvikupin kanssa, kuka tupakkatauolla, kuka muuten vain. Aurinkoisina päivinä nostetaan nenä kohti pilvetöntä taivasta, sateisina päivinä pysytellään katoksen alla, mutta kurkkimaan on kuitenkin päästävä.

Jos naapurikauppias sattuu juuri samalla hetkellä viettämään omaa ovensuuaikaansa, syntyy hauskoja juttutuokioita. Helposti siihen pysähtyy myös ohikulkeva talon asukas, ehkä toinenkin. Yhtäkkiä ovensuussa onkin oikea katuparlamentti meneillään. Ohikulkevat koirat tervehditään myös asiaankuuluvalla hartaudella.

koirat_tervetuloaOvensuuajan viettäminen avaa myös ihan konkreettisesti oven ulkomaailmaan. 

siniharmaa_pitka_yks_kohta

Kun viettää pitkät tovit liikkeen takahuoneessa, kuten minä esimerkiksi tänään korukorjauksia ja uusia nauhoja tehden, saattaa olla tunteja hiljaisessa tilassa, eristyneenä. Oven avaaminen sinkoaa ympäröivän kaupungin kasvoille. Liikenteen äänet, remonttimiesten huudot, koiran haukun, kännykän pirinän, asvalttijyrän pörinän… Yhtäkkiä silmien edessä on vilkas kaupunkimaisema ihmisineen ja tapahtumineen. Aivan mahtava kontrasti!

Ovensuuaika on kauppiaalle myös yllättävän merkityksellinen kaupanteon kannalta. Ohikulkijan on todella helppo pysähtyä kysäisemään tuotteista jotain, ja hänelle voi sujauttaa liikkeen mainoksen käteen tai ohjata sisälle katsomaan ”tarkemmin”. Välillä tuntuu, että ovensuussa kaupanteko sujuu paljon napsakammin kuin sisällä liikkeessä. Ehkäpä se on yksi syy ovensuuajan vieton yleisyyteen.kansallismuseo

Sateinen perjantai-iltapäivä tarjoaa aivan omanlaistaan ovensuuaikaa. Kadunvarren asukkaat tulevat kuka mistäkin asioiltaan, töistä, ostoksilta, sadepäivän kävelyltä. Varjojen alla, lätäköitä väistellen. Katumaisema on samaan aikaan rauhallisen unelias ja toisaalta kiireinen. Kadun kulmassa sijaitsevasta hotellista purkautuu ajoittain parvi turisteja, jotka karttoineen ja läpinäkyvine kertakäyttösadetakkeineen suuntaavat kulman taakse Kansallismuseoon tai parin korttelin päässä sijaitsevaan Temppeliaukion kirkkoon.

Poikkesipa pari turistia sisäänkin, ja sain kertoa heille suomalaisista korusuunnittelijoista, esimerkiksi Lisa Vitalista, jonka iki-ihanat 60- ja 70-luvun hopeakorut tulivat pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten jälleen tuotantoon. Heistä oli eksoottista kuulla, että Vitali oli maatalon emäntä, joka ammensi suomalaisesta maalaisluonnosta, kuten leppäkertuista, aiheita koruihinsa. Hetken piti miettiä, mikä on leppäkerttu englanniksi…Vitali

Keskeltä sadetta sisään astui myös naapuritalon rouva, joka oli erittäin kiinnostunut järjestämistäni helmikorukursseista. Mikään ei oikeasti tunnu mukavammalta kuin huomata miten sana alkaa levitä! Hiljaisina päivinä juuri tällaiset innokkaat asiakkaat saavat tuntemaan, että olen oikeilla jäljillä.

cygnkatu_oikealle

Tällaiset rauhalliset päivät ovat mukavia.

Asiakkaiden kanssa ehtii jutustella pidempään, mieli on rauhallinen ja vaikka toki joka päivälle toivookin hyviä kauppoja, on mukava välillä viettää ovensuuaikaa.

Sateellakin. Kaikkina päivinä sitä ei ehdi.

--------

 

  

Avainsanat: kivijalkamyymälä, myynti, kauppa, asiakas, korut, Liisa Vitali

No mikä siinä oikein maksaa?

Torstai 5.6.2014 klo 22:41 - Pearly Parrot/Sirpa

Kun on tällainen pikkuyrittäjä, itsensä pomo ja alainen, on todella helppo toteuttaa ideoita. Eipä tarvita massiivisia neuvotteluja tai ideariihiä, ei vääntöä pomon kanssa, että kannattaako jotain tehdä, eikä alaisten motivointia toteuttamaan pomon kuningasajatuksia.

open_kyltti

Tämä tuli taas todistettua, kun aloitin pienimuotoiset koruillat, joissa opetan osallistujille helminauhan peruspunontaa, he tekevät rannekorut valitsemistaan helmistä ja kaiken ahkeroinnin päälle syödään yhteinen iltapala viinilasillisen ääressä. Mukava aloitus vaikka illanvietolle kaupungilla. Tällä idealla annoin mennä, kysymättä sen enempää pomolta kuin alaisiltakaan. Olin itseni kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, avoimin mielin.

Ja voi että oli mukavaa, niin opettajalla kuin tuntumani mukaan myös oppilailla! Ideani vähän rennommasta ja persoonallisesta opintotuokiosta myi itsensä. Taas saatiin maailmaan uusia helmiharrastajia. Ja ensi viikolla jatkuu.

Illan kuluessa ajatukset ja puheet lentelivät aiheesta toiseen. Yhtenä asiana sivuttiin hinnoittelua, joka muutenkin pyörii aika vinhaan tällaisen pikkuyrittäjän takaraivossa. Mikä on oikea hinta millekin tuotteelle tai palvelulle?

alennus.jpgVälillä tuntuu, että olen kuin kaneja hatusta vetävä taikuri. Joskus hatusta tulee menestykseen johtava hintalappu, joskus sieltä lennähtää jotain, mitä taikuri pitää itse onnistuneena, mutta yleisö ei voi käsittää, mistä on kysymys. Joillekin neljäkymppiä on kallis, joillekin halpa. Siihen eivät auta mitkään hinnoitteluteoriat. Katelaskelmat ja tuottoprosentit ovat hienoja, mutta varsinkin pikkuputiikeilta usein odotetaan hinnassa vastaantuloa, suunnilleen sydänverellä myydään. Tai pitäisi.

Monta kertaa olen joutunut selittämään, miksi käsintehdyt, punotut helmikorut maksavat sen mitä maksavat. Helmet ovat jalokiviä. Niitä ei vain voi myydä kahdellakympillä, ei millään. Lisäksi työhön käytetään huimasti aikaa ja taitoa. Eiliset kurssilaiseni totesivatkin hetken solmintaan perehdyttyään, että kummasti siinä avautuu käsityön arvo ja oppii ymmärtämään hintoja, kun itse kokee työn vaativuuden.

Soikeat_helmet_yks.kohta

Mutta on toisenlaisiakin asiakkaita. Eräs ihana naapuruston täti katseli taannoin valikoimiani ja totesi kalleimmistakin, noin kolmensadan euron helminauhoistani, että ”miten ne voivat maksaa noin vähän”. Hmm. Olisiko hän ostanut, jos hinta olisi ollut vaikka yli tonnin? Olisiko tuote ollut vakuuttavampi sillä hinnalla?

talokuva

Hinnoittelu on mystinen laji. Erityisesti täältä kivijalasta katsottuna.

 

 

 

  

Avainsanat: Hinnat, hinnoittelu, helmet, korutyö, yrittäminen, kauppa, tuotteet, helmenpunonta

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos