Kurkistuksia kivijalasta

Onnea minulle!

Torstai 19.3.2015 klo 12:40 - Pearly Parrot/Sirpa


pioni

Tässäpä kuulkaa vietellään näinä päivinä synttäreitä – ainakin näin omassa seurassa ja työn merkeissä. Aika on hurahtanut, ja kun posti toi uuden pysäköintiluvan juuri, huomasin, että vuosihan tässä on kivijalasta kurkittu.

Nopeasti se hurahti, ensimmäinen vuosi. Kun nyt katson taaksepäin, se tuntuu todelliselta oppivuodelta. Ei niinkään varsinaisen työnteon kannalta, vaan erityisesti yrittäjyyteen liittyvien asioiden oppimisessa. Uskon vakaasti, että tämä alkava toinen vuosi on helpompi ja sujuvampi kaikin puolin, kun on jo kerran mokannut lähes kaikki asiat… Nyt olen paljon enemmän kartalla kaikkien hallintoon liittyvien paperisotien, kirjanpidon, markkinoinnin, pankkiasioiden ja ties minkä viranomaisasioinnin kanssa.

red_devildevil

Mietin tässä termiä yrittäjä. Olen samaa pohtinut aina välillä aiempinakin yrittäjyysvuosinani, mutta nyt se jälleen pulpahti mieleeni. Sanalla on mielestäni jännä kaiku, toisaalta positiivinen, toisaalta vähän negatiivinen. Yrittäjä positiivisessa mielessä yrittää, pyrkii eteenpäin, yrittää onnistua, mutta toisaalta ”yrittäminen” sisältää jotenkin epäonnistumisen sivuvivahteen. Että siinähän se yrittää, mutta… Mutta niinhän puhutaankin yrittämisen riskistä, eli epäonnistumisen mahdollisuus on vähän niin kuin sisäänkirjoitettu yrittäjän elämään. Minä olisin itse mieluummin jonkin positiivisemman termin edustaja, jos sellainen meille yrittäjille keksittäisiin.sisatilat_pp

En kyllä parempaakaan termiä tälle työnteon muodolle keksi.


Niin kuin olen jo monesti näissä kirjoituksissa tuonut esille, tämä hyppääminen pois omalta vanhalta mukavuusalueelta aivan tuntemattomaan on ollut elämäni paras päätös. Vaikka olen vuosien mittaan saanut tehdä kiinnostavia töitä paljonkin ja olen työskennellyt mukavissa työpaikoissa, en ole koskaan – en koskaan – kokenut tällaista työteon iloa, ja innostusta siitä, että PÄÄSEN töihin. Ihan kuin ei töihin tulisikaan, vaan omaan henkilökohtaiseen virkistyspäiväänsä. Joka päivä. Tämä vain on niin kivaa! Vaikka tässä ei juuri rikastuminen häämötä, niin onnellisuusaste on sitäkin suurempi.

Olen saanut niin paljon positiivista palautetta tuotteistani, tarjoamastani ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelusta, että olen aivan häkeltynyt. Asiakkaat ovat löytäneet pikkuruisen kivijalkani, ja monet jo tulevat uudestaankin.

believe_yourself

Niin että onnea minulle!

Huippupäätöksestä, yrittämisestä, yritteliäisyydestä, ja ennen kaikkea itseeni uskomisesta. Tästä on niin hyvä mennä eteenpäin.

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Putiikkien idylliä Etu-Töölössä

Keskiviikko 4.2.2015 - Pearly Parrot/Sirpa

Pitkästä aikaa taas muutama sana tänne blogiinkin. Olen saanut niin mukavaa palautetta näistä pienistä kivijalkayrittäjyyden tuokiokuvista, että ihan huono omatunto tulee, kun niin kovin harvoin viime aikoina olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta kiitos ihanasta palautteesta!

Viime päivinä olen ollut aivan erityisen iloinen ja onnellinen siitä, että onnistuin löytämään liiketilan juuri täältä, missä olen. 

sisatilat_pp

Etu-Töölö on uskomattoman tunnelmallinen, hienostunut ja tyylikäs ympäristö, mutta samalla urbaani ja hyvin arjen elämässä kiinni. Alueena ihan helmi!

****

Talot ovat kauniita, hyvin hoidettuja, ihanasti maalattuja, värikkäitä, kuin karkkien kääreitä. Niistä henkii vuosikymmenien historia, mutta samalla esimerkiksi kivijalkakaupat ovat aivan tätä päivää. Museokatu ja Cygnaeuksenkatu ovat oikea putiikkien keskittymä! 

****

Kaiken ei todellakaan tarvitse sijaita ydinkeskustan keskipisteessä. Täällä kivenheiton päässä Kampista on oikea pikkukauppojen aarreaitta, Töölön vastine vaikkapa Korkeavuorenkadun putiikkimaailmalle.
Tunnelma on kotoisa, hintataso sovelias ja koska me yrittäjät viihdymme täällä, uskon sen heijastuvan hyvänä palveluasenteena ja aitona kivijalkatunnelmana asiakkaille.
****
mustat_makeanvedenhelmet.jpg
Erityisliikkeissä on tarjolla tuotteita, joita ei välttämättä löydy mistään muualta.
****
ikkunakuvat
Tuossa Museokadulla on mitä ihanimpia kahviloita ja ravintoloita, illanviettopaikkoja, on lähiruokakauppaa, kukkakauppaa, kristallituotteiden kauppa, upeita kampaamoja, kauneussalonkeja, kodinkone- ja keittiökauppoja, taidegalleria, antiikkiliikkeitä. Myös uusia vaatekauppoja on avattu hiljattain. Museokatu on pitkä, aluetta halkova katu, joka jatkuu Runeberginkadulle asti ja sen ylikin.
****
"Omalla kadullani", Cygnaeuksenkadulla, on voileipäpuotia,
tanskalainen_voileipa
antikvariaattia, kampaamoa, kauneushoitolaa, kynsihoitolaa...ja yksi tietty helmikorupuoti, hehe ;D
Näille kulmille on tullut itseni lisäksi lukuisia uusia yrittäjiä viime kuukausien aikana. Uskoisin, että alueen kohtuullinen vuokrataso on alkanut houkutella yrittäjiä takaisin näille seuduille pois ydinkeskustan ylihinnoitelluista liiketiloista.kansallimuseon_torni
****
Oman pittoreskin tunnelmansa alueelle luo upea Kansallismuseo ja sen joka suuntaan kattojen yllä näkyvä teräväkärkinen torni. Temppeliaukion kirkko on aivan nurkalla, samoin Musiikkitalo ja Finlandiatalo.Tämä on todella fantastinen ympäristö yrittämiselle. 
 


Suosittelen kaikille lämpimästi: tulkaa tutustumaan näihin viihtyisiin ja eläviin katuihin kauppoineen, kahviloineen ja nähtävyyksineen!


 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Minä teen päinvastoin

Tiistai 6.1.2015 - Pearly Parrot/ Sirpa

Pitkien jouluvapaiden jälkeen aloin jo kaivata työn ääreen. Tontut pois ikkunasta ja raikkaita tunnelmia tilalle! Sormet ja mieli paloivat jo tekemään uusia aiheita. Näyteikkunan somistuksen uusiminen aloitti siis uuden työvuoden.

nayteikkuna_koko

Raikkaita tunnelmia tuli vuoden alkuun muutenkin kuin vain ikkunaa uudistamalla. Päätin nimittäin luopua verkkokaupasta - ainakin toistaiseksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Joku jo ehti kysymään, että Miksi Ihmeessä. Kaikkihan kuulemma menevät verkkoon nykyään. Ja luki lehdessäkin, että verkkokauppa kannattaa, muu ei. No ei se kyllä hirveän kannattavaa ollut. Siksipä se meneekin nyt tauolle, kehittymään ja jalostumaan.

EDIT: VERKKOKAUPPA AVATTU UUSITTUNA SYYSKUUSSA 2015!

siniset_korvikset

tummansininen_antrasiiteillaTämä oman puodin pitäminen on siitä hauskaa puuhaa, että koko ajan voi olla oma koekaniininsa. Voi kokeilla juttuja, toimiiko jokin vai eikö. Sitten voi kokeilla jotain muuta. Koko ajan oppii lisää ja saa perspektiiviä aiemmin tehtyihin asioihin. 

Tämä näkyy niin näyteikkunasomistuksessa kuin verkkokaupan pyörittämisessä. Molemmissa olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja juuri nyt on todella raikas olo kummankin suhteen.

nayteikkuna_pp

Pois turha sälä nurkista ja esille ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tervetuloa kivijalkaan kokemaan sen tunnema! Eikä se edes maksa enempää :)

Love my work <3

Avainsanat: korut, koruliike, kivijalkakauppa, verkkokauppa, myynti, mainonta

Odottavan aika on jännittävää

Tiistai 11.11.2014 klo 22:44 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalassa koruja hoivataan hyvin ja vähän lellitäänkin ;) Ne ovat saaneet oman sohvan. Siinä ne vuorollaan odottelevat joulun tuloa :)

Tämä kuva ja muita kuvia kivijalasta ja tuotteista löytyy myös Instagramista, @pearlyparrot.

korusohva

Mielessä on monia mukavia ajatuksia ja jännittäviäkin tunnelmia,  kun ensi kertaa tulee ihan oikeasti koettua se paljon mediahuomiotakin yleensä saava JOULUMYYNTI. Sehän on jokavuotinen puheenaihe ennen joulua – miten paljon joulumyynniltä odotetaan, miten se pelastaa kaupan alalla muuten huonosti menneen vuoden, miten on merkkejä, että lahjoja ostetaan edellisvuotta enemmän… ja mitä kaikkea.

Muutama päivä sitten luin Kaupan liiton tiedotetta siitä, että joulu on vähittäiskaupan vuoden tärkein sesonki, joka myynnin lisäksi nostaa myös työllisyyttä, erityisesti nuoret työllistyvät joulun aikaan kausitöihin. Joulukauppa kasvattaa myyntiä jopa neljänneksellä keskimääräiseen kuukausimyyntiin verrattuna. Tosin huono yleinen taloustilanne varjostaa joulukauppaa, toppuuteltiin.

Toinen aiheeseen liittyvä uutinen  käsitteli verkkokauppaa, joka myös arvioiden mukaan hyötyy joulumyynnistä huomattavasti. Kaikesta vuoden aikana tehdystä verkkokaupasta 17 prosenttia tehdään joulukuussa. Ja kuulemma 11. joulukuuta on suomalaisten The Verkkokauppa –päivä, silloin me shoppailemme netissä peräti  54 miljoonalla eurolla, eli 9,8 euroa jokaista suomalaista kohden.

Aikamoista. Yhtenä päivänä. Näinä huonoina taloudellisina aikoina.

Miten tämä sitten näkyy pienessä kivijalassa? Sen ensimmäisessä joulussa? Tässä ollaan kyllä kovin jännän äärellä. Uskoisin, että joulun aika on nyt se totuuden hetki, ovatko asiakkaat todella löytäneet/löytämässä liikkeen.  Oikeastaan valtaisaa tulovirtaa enemmän odotan uusien asiakkaiden - löytäjien – tulemista.  Ihmisiä. Kanssakäymistä. Vuorovaikutusta. Kokemuksia. Asiakkaat tekevät kaupan. Muussakin mielessä kuin rahantuojina. Odotan sitä virettä, jota sisään astuvat ihmiset tuovat mukanaan. Ilman asiakkaita kaupat ovat vain varastoja. Vähän niin kuin puhelin ilman akkua. Tai niin kuin ostamani omenapiirakan pala, josta puuttui omenahillo.

Joulumyyntiin valmistaudutaan meillä koko ajan, tuotteiden esillepanossa ja uuden jatkuvassa luomisessa. Nämä ovatkin aivan ihania aikoja, joka päivä saa miettiä, mitä kivaa seuraavaksi tekisi. Pientä kiirettä koko ajan, mukavasti. Vähän kuin tonttujen työpajassa.

Joulutunnelmaan siis on matka jo alkanut. Ehkä hauskinta kaikessa on se jouluun liittyvä luovuus, koristelu, lämmön luominen ja hyvä mieli. Ensi viikolla avautuu kivijalan jouluikkuna, jota on suunniteltu jo elokuusta lähtien. Ikkunasomistus on yksi parhaita puuhia, mitä tähän puodinpitoon liittyy. Tulisipa jo viikonloppu, että pääsisi rakentelemaan!

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille! Muistetaan shoppailun ja kiiruhtamisen keskellä,  että joulu jokaiselta löytyy sydämestä.

 joululyhdyt

Avainsanat: joulu, kauppa, korut, lahjat, verkkokauppa, myynti, asiakkaat

Ovensuuaikaa viettämässä - kivijalan ekstrabonus

Perjantai 13.6.2014 klo 19:40 - Pearly Parrot/Sirpa

Kivijalasta kurkkiessa havainnoi pieniä, mutta kiinnostavia ilmiöitä. Kuten sen, että kivijalkakauppiailla on selkeästi yksi yhteinen tapa. Olen alkanut kutsua sitä ovensuuajaksi. Silloin tällöin päivän mittaan kivijalasta siirrytään ovensuuhun haistelemaan ulkoilmaa ja tutkailemaan kadun tapahtumia. Nojaillaan ovenpieleen tai tehdään muutaman askelen mittaista pikkukävelyä puodin edessä.

Naapurustossa on kivijalkakauppoja vieri vieressä. On hauska havaita, kuinka vuoronperään lähes joka liikkeestä kurkitaan ulos. Kuka kahvikupin kanssa, kuka tupakkatauolla, kuka muuten vain. Aurinkoisina päivinä nostetaan nenä kohti pilvetöntä taivasta, sateisina päivinä pysytellään katoksen alla, mutta kurkkimaan on kuitenkin päästävä.

Jos naapurikauppias sattuu juuri samalla hetkellä viettämään omaa ovensuuaikaansa, syntyy hauskoja juttutuokioita. Helposti siihen pysähtyy myös ohikulkeva talon asukas, ehkä toinenkin. Yhtäkkiä ovensuussa onkin oikea katuparlamentti meneillään. Ohikulkevat koirat tervehditään myös asiaankuuluvalla hartaudella.

koirat_tervetuloaOvensuuajan viettäminen avaa myös ihan konkreettisesti oven ulkomaailmaan. 

siniharmaa_pitka_yks_kohta

Kun viettää pitkät tovit liikkeen takahuoneessa, kuten minä esimerkiksi tänään korukorjauksia ja uusia nauhoja tehden, saattaa olla tunteja hiljaisessa tilassa, eristyneenä. Oven avaaminen sinkoaa ympäröivän kaupungin kasvoille. Liikenteen äänet, remonttimiesten huudot, koiran haukun, kännykän pirinän, asvalttijyrän pörinän… Yhtäkkiä silmien edessä on vilkas kaupunkimaisema ihmisineen ja tapahtumineen. Aivan mahtava kontrasti!

Ovensuuaika on kauppiaalle myös yllättävän merkityksellinen kaupanteon kannalta. Ohikulkijan on todella helppo pysähtyä kysäisemään tuotteista jotain, ja hänelle voi sujauttaa liikkeen mainoksen käteen tai ohjata sisälle katsomaan ”tarkemmin”. Välillä tuntuu, että ovensuussa kaupanteko sujuu paljon napsakammin kuin sisällä liikkeessä. Ehkäpä se on yksi syy ovensuuajan vieton yleisyyteen.kansallismuseo

Sateinen perjantai-iltapäivä tarjoaa aivan omanlaistaan ovensuuaikaa. Kadunvarren asukkaat tulevat kuka mistäkin asioiltaan, töistä, ostoksilta, sadepäivän kävelyltä. Varjojen alla, lätäköitä väistellen. Katumaisema on samaan aikaan rauhallisen unelias ja toisaalta kiireinen. Kadun kulmassa sijaitsevasta hotellista purkautuu ajoittain parvi turisteja, jotka karttoineen ja läpinäkyvine kertakäyttösadetakkeineen suuntaavat kulman taakse Kansallismuseoon tai parin korttelin päässä sijaitsevaan Temppeliaukion kirkkoon.

Poikkesipa pari turistia sisäänkin, ja sain kertoa heille suomalaisista korusuunnittelijoista, esimerkiksi Lisa Vitalista, jonka iki-ihanat 60- ja 70-luvun hopeakorut tulivat pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten jälleen tuotantoon. Heistä oli eksoottista kuulla, että Vitali oli maatalon emäntä, joka ammensi suomalaisesta maalaisluonnosta, kuten leppäkertuista, aiheita koruihinsa. Hetken piti miettiä, mikä on leppäkerttu englanniksi…Vitali

Keskeltä sadetta sisään astui myös naapuritalon rouva, joka oli erittäin kiinnostunut järjestämistäni helmikorukursseista. Mikään ei oikeasti tunnu mukavammalta kuin huomata miten sana alkaa levitä! Hiljaisina päivinä juuri tällaiset innokkaat asiakkaat saavat tuntemaan, että olen oikeilla jäljillä.

cygnkatu_oikealle

Tällaiset rauhalliset päivät ovat mukavia.

Asiakkaiden kanssa ehtii jutustella pidempään, mieli on rauhallinen ja vaikka toki joka päivälle toivookin hyviä kauppoja, on mukava välillä viettää ovensuuaikaa.

Sateellakin. Kaikkina päivinä sitä ei ehdi.

--------

 

 

  

Avainsanat: Kivijaljamyymälä, myynti, kauppa, kauppias, asiakas, korut, Lisa Vitali

No mikä siinä oikein maksaa?

Torstai 5.6.2014 klo 22:41 - Pearly Parrot/Sirpa

Kun on tällainen pikkuyrittäjä, itsensä pomo ja alainen, on todella helppo toteuttaa ideoita. Eipä tarvita massiivisia neuvotteluja tai ideariihiä, ei vääntöä pomon kanssa, että kannattaako jotain tehdä, eikä alaisten motivointia toteuttamaan pomon kuningasajatuksia.

open_kyltti

Tämä tuli taas todistettua, kun aloitin pienimuotoiset koruillat, joissa opetan osallistujille helminauhan peruspunontaa, he tekevät rannekorut valitsemistaan helmistä ja kaiken ahkeroinnin päälle syödään yhteinen iltapala viinilasillisen ääressä. Mukava aloitus vaikka illanvietolle kaupungilla. Tällä idealla annoin mennä, kysymättä sen enempää pomolta kuin alaisiltakaan. Olin itseni kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, avoimin mielin.

Ja voi että oli mukavaa, niin opettajalla kuin tuntumani mukaan myös oppilailla! Ideani vähän rennommasta ja persoonallisesta opintotuokiosta myi itsensä. Taas saatiin maailmaan uusia helmiharrastajia. Ja ensi viikolla jatkuu.

Illan kuluessa ajatukset ja puheet lentelivät aiheesta toiseen. Yhtenä asiana sivuttiin hinnoittelua, joka muutenkin pyörii aika vinhaan tällaisen pikkuyrittäjän takaraivossa. Mikä on oikea hinta millekin tuotteelle tai palvelulle?

alennus.jpgVälillä tuntuu, että olen kuin kaneja hatusta vetävä taikuri. Joskus hatusta tulee menestykseen johtava hintalappu, joskus sieltä lennähtää jotain, mitä taikuri pitää itse onnistuneena, mutta yleisö ei voi käsittää, mistä on kysymys. Joillekin neljäkymppiä on kallis, joillekin halpa. Siihen eivät auta mitkään hinnoitteluteoriat. Katelaskelmat ja tuottoprosentit ovat hienoja, mutta varsinkin pikkuputiikeilta usein odotetaan hinnassa vastaantuloa, suunnilleen sydänverellä myydään. Tai pitäisi.

Monta kertaa olen joutunut selittämään, miksi käsintehdyt, punotut helmikorut maksavat sen mitä maksavat. Helmet ovat jalokiviä. Niitä ei vain voi myydä kahdellakympillä, ei millään. Lisäksi työhön käytetään huimasti aikaa ja taitoa. Eiliset kurssilaiseni totesivatkin hetken solmintaan perehdyttyään, että kummasti siinä avautuu käsityön arvo ja oppii ymmärtämään hintoja, kun itse kokee työn vaativuuden.

Soikeat_helmet_yks.kohta

Mutta on toisenlaisiakin asiakkaita. Eräs ihana naapuruston täti katseli taannoin valikoimiani ja totesi kalleimmistakin, noin kolmensadan euron helminauhoistani, että ”miten ne voivat maksaa noin vähän”. Hmm. Olisiko hän ostanut, jos hinta olisi ollut vaikka yli tonnin? Olisiko tuote ollut vakuuttavampi sillä hinnalla?

talokuva

Hinnoittelu on mystinen laji. Erityisesti täältä kivijalasta katsottuna.

 

 

 

  

Avainsanat: Hinnat, hinnoittelu, helmet, korutyö, yrittäminen, kauppa, tuotteet, helmenpunonta

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos