Kurkistuksia kivijalasta

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 4. Hohto, pinta ja helmiäiskerros.

Sunnuntai 5.3.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 4 - Helmen hohto ja pinnan tasaisuus

Helmen hohtoa, tai kiiltoa, pidetään yleisesti kaikkein tärkeimpänä tekijänä helmen arvon määrittelyssä. Siihen liittyy läheisesti helmen pinnan tasaisuus tai "puhtaus", eli se, kuinka paljon tai vähän helmen pinnalla on erilaisia ryppyjä, kuoppia, nyppyjä, uria tai muita epätasaisuuksia.

Hyvään hohtoon vaikuttaa suuresti helmen helmiäiskerroksen paksuus. Mitä paksumpi ja tasaisemmin rakentunut helmiäisikerros on, sen kauniimpi hohto helmeen muodostuu. Lisäksi mitä tasaisempi helmen pinta on, sen kauniimmin hohto pääsee esille. Erilaiset pinnan epätasaisuudet luovat varjoja ja ehkä ohuempia kohtia helmiäiskerrokseen, jolloin hodon yleisilme kärsii.

Virallisten määritelmien mukaan helmen hohto jaetaan viiteen arvoon:

- excellent: heijastukset ovat kirkkaita ja teräviä, oman peilikuvan näkee helposti helmen pinnasta

- very good: heijastukset ovat kirkkaita ja lähes teräviä, peilikuva vielä nähtävissä

- good: heijastukset ovat kirkkaita, mutta eivät teräviä

- fair: heijastukset ovat heikkoja ja sameita

- poor: heijastukset jäävät himmeiksi ja epämääräisiksi

Helmen pinta puolestaan määritetään neljän tekijän avulla:

clean: ei havaittavia pinnan epätasaisuuksia, vähintään 95 % helmen pinnasta tasainen

lightly spotted: helmen pinnalla havaittavissa 1-2 epätasaisuutta, vähintään 85 % pinnasta on tasaista

moderately spotted: useampia epätasaisuuksia näkee paljaalla silmällä, mutta yleisilmeeltään helmen pinta on tasainen ja siisti

heavily spotted: runsaasti epätasaisuuksia, kasvu-uria, nyppyjä tms.

Miksi japanilaiset akoya-helmet ovat kauniimpia kuin kiinalaiset serkkunsa?

Koska japanilaiset akoya-simpukat kasvavat viileämmillä vesialueilla, niiden kasvattamien helmien helmiäiskerroksesta tulee paksumpi ja näin ollen myös kauniimmin hohtava. Tästä syystä kaikki todella laadukkaat akoyahelmet ostetaan edelleen Japanista. Kiinassa akoyahelmiä viljellään lämpimämmissä vesiolosuhteissa, jolloin helmet kasvavat nopeammin. Niitä saadaan markkinoille helpommin ja edullisemmin, mutta ne ovat usein pienempiä ja huonommin hohtavia kuin japanilaiset helmet.

Kuvassa kolmen A:n (AAA) luokan japanilaiset akoyahelmet. Niissä on vahva helmiäiskerros, tasainen pinta vain vähäisin pintamerkein sekä kaunis hohto ja lähes terävät heijastukset.

akoya_AAA_lahi.jpg

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, jäljitelmähelmi, helmen hinta hohto, hohto, kiilto,

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 1. Koko.

Sunnuntai 22.1.2017 klo 20:41 - Pearly Parrot / Sirpa

Uudessa kirjoitussarjassa käyn läpi tekijöitä, jotka valottavat helmien ja helmikorujen arvon määrittelyä. Mitkä tekijät tekevät jostain helmestä jotain toista suunnilleen samannäköistä huomattavasti hinnakkaamman?

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 1. Helmen koko

Helmien koko ilmoitetaan aina millimetreinä pyöristettynä lähimpään 0,5 millimetriin. Helmen koko ei niinkään ole laatutekijä, mutta arvon määrityksessä se on keskeinen. Yleisesti ottaen, mikäli muita tekijöitä ei oteta huomioon, helmi on sitä arvokkaampi mitä suurempi se on.

Jokaisella helmityypillä on omat kokomarginaalinsa, jotka määrittävät kyseisen helmityypin yleisimmät koot. Esimerkiksi tahitihelmien kokomarginaali on 9-14 mm, toisinaan 16-18 millimetriin asti ja akoyahelmien koko vaihtelee 2-11 millimetrin välillä. 

Eli mikäli laatikossa on kahdet perintöhelmet, joissa toisessa pieniä akoyahelmiä ja toisessa isompia akoyahelmiä, pelkkä koko arviointitekijänä määrittelisi siis isommat akoyat arvokkaammiksi. Koko totuushan tämä ei ole, sillä kokonaisarvioinnissa pitää ottaa huomioon kaikki alussa luettelemani seitsemän tekijää. Pienemmistä helmistä tehty nauha saattaakin osoittautua paljon isompaa arvokkaammaksi, kun kaikki tekijät on käyty läpi.

Tärkeää on myös ymmärtää, että eri helmityyppejä ei pidä verrata keskenään koon suhteen, sillä esimerkiksi akoyahelmi, joka on 11 mm halkaisijaltaan, on akoyaksi hyvin iso ja erittäin harvinainen, ja siksi omassa lajissaan hyvin arvokas, kun taas suurikokoisiksi kasvavissa etelämeren helmissä esimerkiksi 11 mm kokoinen helmi on erittäin yleinen ja siksi ei omassa lajissaan vielä kovin arvokas.

akoya_AAA_lahi.jpg

southsea_helmet_vaal.harmaa.jpg

Avainsanat: helmen arviointi, helmikorun arvo, makeanveden helmi, merivesihelmi, helmen muoto väri koko hohto