Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 10, Millaista on helmien kasvatus nykyisin?

Torstai 31.10.2019 - Sirpa

Koko helmiviljelyn ekologia, simpukoiden elämä, niiden elinolosuhteet ja helmien synty ovat muuttuneet huikeasti sadan viime vuoden aikana. Enää ei juuri löydy täysin luonnonhelmiä, tai niiden hyödyntäminen on ankarasti rajoitettu tai suojeltu kokonaan.

Kaikki koruihin myytävät helmet ovat nykyään viljeltyjä, niin makeanveden kuin meriveden. Näin on ollut jo Kokichi Mikimoton ajoista lähtien 1900-luvun alussa (osa 6).

Yksittäisistä merten aarteista on siirrytty valtavan laajaan vesitalouselinkeinoon. Siihen toki sisältyy muutakin kuin helmien ja simpukoiden kasvatusta: kalojen, äyriäisten ja kasvien viljelyä ruuaksi. Englanniksi alaa kutsutaan nimellä marine agriculture tai aquaculture.

Useille valtioille helmien kasvatus on merkittävä kansantaloudellinen tulo. Suuria eroja on kuitenkin makeanveden helmien ja merivesihelmien viljelykäytännöissä ja sen myötä ekologisessa toiminnassa ja kestävän kehityksen arvojen toteutumisessa.

Makeanveden massatuotanto – ekologinen stressi

Kiinassa kasvatettavat makeanveden helmet viljellään lähes massatuotannon keinoin. Simpukat elävät rehevöityneissä kasvatusaltaissa, jotka on usein rakennettu vanhojen riisipeltojen reunoja korottamalla. Vesi altaissa on runsaasti lannoitettua.

Kuva: Kiinalainen makeanveden helmien viljelyallas.

pearl_farming_2.jpg

Viimeisen vuosikymmenen aikana makeanveden helmituotanto on kohdannut isoja ongelmia, eivätkä viljelijät, jotka yleensä ovat ihan tavallisia köyhiä maanviljelijöitä, ole enää saaneet helmistä sitä elantoa mitä ovat odottaneet. Makeanveden helmien markkinahinnat ovat romahtaneet valtavan ylituotannon takia.

Lisäksi huonot viljelyolosuhteet ovat saaneet simpukat voimaan huonosti ja osaltaan lisänneet viljelijöiden vaikeuksia. Vesistöt ovat saastuneet, ja viime vuosina jopa viranomaiset ovat heränneet ongelmaan. Viljelyvesistöjä on jouduttu sulkemaan ja niitä yritetään puhdistaa.

Kuten edellisessä osassa jo kerroin, makeanveden helmiä on tuotettu vuosittain noin 2000 tonnia. Itse asiassa ylituotantoa on aivan viime vuosina saatu kuriin jossain määrin. Tarkkoja tilastoja tuotantomääristä on hyvin vaikeaa löytää, mutta viimeisin arvio on, että tuotantomäärät olisivat pudonneet jopa ”vain” 600 tonniin vuodessa.

Kuva: Makeanveden helmisatoa.

picture-029.jpg

Makeanveden helmituotanto on valitettavasti todella kaukana ekologisesta ja kestävän kehityksen toiminnasta. Kun yksi merivesivesisimpukka tekee yleensä yhden, korkeintaan kaksi tai kolme helmeä kerrallaan, makeanveden helmisimpukkaan saatetaan istuttaa jopa 50 helmeä kasvamaan yhtäaikaisesti. Makeanveden simpukoiden hyvinvointi on myös melko sivuseikka, toisin kuin merivesiviljelyssä, jossa simpukoista pidetään todella hyvä huolta, niiden oikeasta kasvuympäristöstä, veden laadusta ja oikeista ravinteista sekä itse simpukan puhtaudesta huolehditaan.                 

Merivesihelmet – sustainable pearls

Kuten aiemmissa jaksoissa helmien historiaan on opittu, maailman luonnonvaraiset merivesihelmet kalastettiin loppuun eurooppalaisten kuninkaallisten ja aatelisten helmihulluuden takia. 1800-luvun lopulla useimmat helmisimpukkalajit ja niiden elinympäristö oli tuhottu joka puolella lähes sukupuuttoon.

Kokichi Mikimoto ei varmasti ymmärtänyt, miten laajakantoista ja tärkeää työtä hän teki kehittäessään helmien viljelytekniikan, jolla saatiin aikaan hyvälaatuisia ja kaupallisesti menestyviä, villihelmien kaltaisia helmiä. Hänen kehittämänsä tekniikka levisi 1900-luvun vuosikymmeninä Japanista halki koko Tyynen meren. Helmien viljelyn lisääntyessä luonnonvaraiset simpukkakannat pääsivät elpymään rauhassa ja lajien sukupuutto vältettiin.

Onneksi näin. Se mitä ensin ahneudella tuhottiin, on pystytty viljelytekniikalla, meribiologialla, kehittyneellä osaamisella ja ymmärryksellä pelastamaan.

Merivesihelmien – Akoyat, Etelämeren ja Tahitin helmet – viljelyssä on nykypäivänä kyse vahvasta ihmisen, luonnon ja helmien suhteesta, jossa huomioidaan kaikkien kolmen hyvinvointi. Merivesihelmien kasvattajat ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaperiaatteisiin. Koko filosofia on täysin erilainen verrattuna makeanveden helmien kasvatukseen.

Kuva: Etelänmeren helmien kasvatusta Etelä-Australiassa

Oyster_Farm_South_Australia.JPG

Suurin osa merivesihelmistä viljellään nykyisin kestävän kehityksen periaattein. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että merialueiden, eläinten, ympäristön sekä työntekijöiden hyvinvointi hoidetaan tarkkojen ympäristösäännösten ja kontrollin avulla.

Merivesisimpukat tarvitsevat elääkseen erittäin puhdasta vettä ja ne ovat tarkkoja ravintoplanktoninsa suhteen. Siksi Tyynen meren valtioiden suurimmat helmikasvattajat ja markkinoijat perustivat syyskuussa 2018 Blue Pledge Foundationin, jonka tavoitteena on suojella meriä ja ilmastoa, säästää kaikessa toiminnassa luonnonvaroja, vähentää muovin määrää merissä, tehdä helmituotanto täysin läpinäkyväksi ja ohjeiden mukaiseksi sekä hiilineutraaliksi sekä tukea viljelijöiden ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvointia takaamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Linkissä kerrotaan Kamoka Pearls-yhtiöstä, joka on yksi keskeisiä tahitihelmien viljelijöitä ja edelläkävijä kestävän kehityksen tuotannossa:

https://www.nationalgeographic.com/news/2013/8/130811-eco-friendly-pearl-farming-kamoka-polynesia-oysters-environment/

Osassa toimia on jo saatu hyviä tuloksia, ja viljelijät ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen arvoihin.

Blue Pledge Foundationista on lisätietoa sivun yläreunassa päävalikon Info-lehdellä.

Usein kysytään, miksi vaikkapa Etelämeren helmet ovat niin hinnakkaita. Juuri tuon edellä kerrotun takia. Ne ovat kasvaneet puhtaissa merissä, hyvässä yksilöllisessä hoidossa, ilman massatuotantoa. Niiden harvinaisuutta kunnioitetaan kaikissa kasvun vaiheissa. Niiden viljelystä ja simpukoista on huolehtimassa ammatistaan ylpeitä, taitavia, huolellisia, luontoa ja omaa ympäristöään arvostavia ihmisiä, joille myös taataan kunnollinen toimeentulo.

MIR_3912.jpg

 

Matka helmien historiaan päättyy tähän. Kiitos seurasta, toivon, että olet nauttinut matkasta! Olen itse nauttinut suunnattomasti näitä etappeja kirjoittaessani ja oppinut jälleen valtavasti lisää helmistä, noista merenneidon kyyneleistä.

Otan mielelläni palautetta ja kommentteja sekä vastaan kysymyksiin joko sähköpostilla info@pearlyparrot.fi tai facebookissa.

---------------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmien kasvatus, viljely, makeanveden helmet, ekologinen stressi, merivesihelmet, akoya, etelämeren helmi, tahitihelmi, kestävä kehitys, sustainable pearls, blue pledge

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 5. Helmien keskinäinen yhteensopivuus

Sunnuntai 19.3.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

 

Osa 5 - Helmien keskinäinen yhteensopivuus

Kokonaisen helminauhan arvoon vaikuttaa paljon myös nauhassa olevien helmien samankaltaisuus: mahdollisimman yhtäläinen muoto, väri, koko, hohto, yhtä paksu helmiäiskerros ja yhtä tasainen pinta. Täydellisesti yhteensopivien helmien löytäminen kokonaiseen nauhaan saattaa toisinaan vaatia jopa vuosien etsinnän ja kokoamisen. Mitä parempilaatuisia helmiä nauhaan haetaan, sen vaikeampaa on täydellisen yhteensopivuuden saavuttaminen - tämä, jos mikä, vaikuttaa helminauhan hintaan. "Täydellisen" nauhan hinta voi olla satoja tuhansia euroja.

Kuten jo aiemmin mainitsin, usein nauhoja kasataan ns. commercial match -periaatteella. Silloin niissä olevat yksittäiset helmet ovat ominaisuuksiltaan "riittävän" yhteensopivia. Ne sointuvat värin ja sävyjen puolesta toisiinsa, koko on riittävän yhtenäinen, jotta nauha näyttää tasaiselta, samoin muut kriteerit ovat riittvän yhdenmukaisia. Commercial match -nauhoja on eniten markkinoilla, ja niiden hintataso voi olla sangen kohtuullinen.

Virallisten arviointiluokitusten mukaan helmien keskinäistä yhteensopivuutta arvioidaan viidellä tasolla: erinomainen (ulkonäkö täysin yhtenäinen), erittäin hyvä (vain hyvin pieniä eroavaisuuksia), hyvä (pieniä eroavaisuuksia), kelvollinen (näkyviä eroavaisuuksia) sekä huono (erittäin näkyviä eroavaisuuksia).

****

Tämä on helmien arviointia käsittelevän kirjoitussarjan viimeinen osa. Mikäli haluat tietää lisää jostain osa-alueesta, kysy toki! Vastaan mielelläni sähköpostilla sirpa@pearlyparrot.fi

 

Avainsanat: helminauha, helmien arviointi, makeanveden meriveden tahit etelämeren akoya helmet

Aidot vai ei? Pieni helmiopas

Perjantai 30.10.2015 klo 20:08 - Pearly Parrot / Sirpa

Helmet ominaisuuksineen eivät ole monellekaan korun ostajalle tuttuja, ja usein asiakkaat kyselevät eri helmityypeistä, ja mitä mikäkin termi tarkoittaa.
Valitettavan usein olen myös aiheuttanut asiakkaalle pettymyksen, kun hän on tuonut aitona ulkomailta ostamansa helminauhan korjattavaksi, ja olen joutunut kertomaan, että nauhan helmet ovat kaikkea muuta kuin aitoja - ovatkin vain helmiäisvärillä päällystettyjä muovipalloja. Tunnettuja  "helmibrändejä" kuten Majorica-helmiä, myydään ulkomailla surutta oikeina helminä.
Toisinaan olen törmännyt myös väärinkäsitykseen, että viljellyt helmet olisivat sama kuin jäljitelmähelmet. Tai että viljellyt helmet ovat jotenkin huonoja, halpoja korvikkeita "oikeille" helmille. Näinhän ei ole.
Alla oleva (pitkä) artikkelini on luettavissa suppeampana myös toisaalla Pearly Parrotin infosivuilla kohdassa Helmitietoa, mutta nostetaanpa sitä nyt vähän eturiviin.

Helmet ovat jalokiviksi luokiteltavia, kautta vuosisatojen erittäin suuressa arvossa pidettyjä luonnonkiviä. Simpukoista löydettyjä luonnonhelmiä tiedetään käytetyn koruina ja maksuvälineinä jo muinaisessa Kiinassa, Egyptissä sekä antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa. 

akoya_AAA_lahi.jpg

Luonnonhelmet ovat joko makeanveden tai meriveden helmiä. Meriveden helmiä ovat mm. suuret ja arvokkaat Etelämeren helmet, Tahitihelmet, Cortez-helmet sekä japanilaiset Akoyahelmet, jotka ovat monen mielestä ne kaikkein klassisimmat helmet. Markkinoilla olevat makeanveden helmet viljellään  95-prosenttisesti Kiinan alueella, missä helmituotanto on jo vuosikymmeniä ollut erittäin suuri elinkeino. 
Lisäksi myynnissä on runsaasti ns. jäljitelmähelmiä, joista tunnetuimpia ovat espanjalaiset Mallorca- ja Majoricahelmet. Jäljitelmähelmet ovat aina täysin keinotekoisia, vaikka niitä valmistusmaissaan myydäänkin usein "aitoina" -  valitettavasti. Jäljitelmähelmen pohjana on muovi- tai lasikuula, joka on pinnoitettu joko valkoisella tai värillisellä helmiäisesanssilla. Jäljitelmähelmiin käytetään paljon myös simpukankuorista sorvattuja palloja pohjamateriaalina. Tällöin käytetään usein termiä 'simpukankuorihelmet' tai 'osterinkuorihelmet'.
simpukakuori_lila_multic_vaijeri_lahi.jpg

Oikea vai jäljitelmä

Jäljitelmähelmet on yleensä melko helppo erottaa oikeista luonnonhelmistä, muun muassa pinnan liukkauden ja "ylitasaisuuden"  sekä liian täsmällisen yhteensopivuuden ja pyöreyden perusteella. Jäljitelmähelminauhan helmet ovat myös aina tismalleen samankokoisia, kun taas oikeat, jopa erittäin laadukkaatkin helmet ovat keskenään aina hieman erilaisia ja niiden pinta on vaihtelevampi ja myös hiekkapaperimaisemman tuntuinen.

Oikea helmi syntyy, kun simpukan sisään istutetun tai sinne joutuneen pienen ärsykehipun/ydinpallon ympärille simpukka alkaa kehittää mikroskooppisen ohuita helmiäiskerroksia. Helmiä tekeviä simpukoita on useita eri lajeja ja jotkut niistä ovat erittäin vaativia elinympäristönsä suhteen (esim. erittäin harvinainen Cortez-helmisimpukka).

Käytännössä kaikki nykyisin myynnissä olevat helmet, itse asiassa jo 1920-luvulta lähtien, ovat viljeltyjä helmiä. Niin sanottuja aitoja helmiä ei ole enää kaupallisesti hyödynnettävissä. Niihin saattaa törmätä nykypäivänä vain jonkin antiikki- tai perintökorun kohdalla. Yhtä kaikki, viljellyt helmet ovat samanlaisia luonnon jalokiviä kuin entisajan aidot helmet, simpukka tekee helmen, mutta ihminen vain auttaa syntyprosessin alkuun.

Helmikorun hinta

Viljeltyjen helmien hintahaitari on valtava. Halvimmat makean veden helmet saattavat maksaa muutaman euron, ja kalleimmista yksittäisistä Etelämeren helmistä on maksettu satoja tuhansia. Vuonna 1990 maksoi Sothebyn huutokaupassa myyty Etelämeren helminauha täydellisen pyöreistä helmistä peräti 2,2 miljoonaa dollaria. Maailman suurissa helmihuutokaupoissa ei ole mitenkään epätavallista maksaa satoja tuhansia dollareita yhdestä laadukkaasta helminauhasta.
Helmen laatuun ja arvoon vaikuttavat helmen väri, koko, hohto, helmiäiskerroksen paksuus, helmen muoto, mahdolliset pintavirheet ja viimeistely. Myös helmen harvinaisuus vaikuttaa hintaan: suuret Etelämeren helmet ja tummat Tahiti-helmet ovat huomattavan hintavia.
Makeanveden helmituotanto on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa Tahitihelmien tuotantoon. Simpukat vaativat täysin erilaiset elinolosuhteet ja hoitoprosessin, mikä osaltaan vaikuttaa helmien hintaan. Yksi makeanveden helmisimpukka saattaa tehdä kerralla jopa 80 helmeä, kun yksi Tahitihelmisimpukka (mustahuulisimpukka, Pinctada Margaritifera, sateenkaarihuulisimpukka, Pteria Sterna) tekee kerrallaan vain yhden helmen.
Makeanveden helmi voi myös olla hyvin arvokas, jos se on muodoltaan täydellisen pyöreä, pinnaltaan virheetön, tasaisen värinen, värjäämätön ja kaunis hohdoltaan. Suuri koko nostaa hintaa.
Helmikorujen hintaan vaikuttaa myös se, että ne tehdään täysin käsityönä. Helminauhat punotaan helmisilkkiin ja helmien väliin tehdään aina solmu. Solminta estää helmiä hankautumasta toisiaan vasten ja kulumasta, mutta myös lisää helminauhan eloisuutta ja hohtoa. Lisäksi kun joka helmen välissä on solmu, nauhan mahdollisesti katketessa ainoastaan yksi helmi pääsee putoamaan, ei koko nauhan mitta.
Laadukkaassa helminauhassa solmut ovat tasaisia ja napakasti helmissä kiinni. Huolellinen solminta takaa kestävän ja kauniin lopputuloksen.
isot_nuggethelmet_natural_lahi.jpg

Tasaisen, arvohelmille kelpaavan solmintakäsialan oppiminen vaatii kymmeniä ja taas kymmeniä punontaharjoituksia, valtavasti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä aloittaa työ alusta niin monta kertaa, että lopputulos on ensiluokkainen.

Helmikorua hoidettava hellästi

Helmi on hyvin pehmeää ainetta ja helmiäiskerros naarmuuntuu helposti. Jalokivien kovuutta mittaavalla ns. Mohsin asteikolla kovin jalokivi timantti saa arvon 10 ja helmi arvon 3-3,5. Siksi kovempaa materiaalia olevat jalokivi- ja jalometallikorut naarmuttavat helmiä. Helmi on myös herkkä kemikaaleille, helmen pinta syöpyy hyvin helposti.
Helmet pitää pukea päälle vasta kun kosmeettiset aineet kuten hajuvesi tai hiuslakka on laitettu ja kuivunut. Käytön jälkeen helmikoru olisi hyvä pyyhkiä kostealla liinalla. Helmikorua ei koskaan saa puhdistaa millään puhdistusaineilla eikä puhdistuksessa saa käyttää hankaavia aineita, karheita liinoja tai harjaa. Mikäli helmikoru on pahasti likaantunut, se voidaan pestä erittäin miedossa saippuavedessä ja kuivata pehmeällä liinalla, jonka lisäksi sen on annettava rauhassa kuivua täysin kuivaksi tasaisella alustalla, sillä jos helmisilkki on kosteaa kun helminauhaa käyttää, helminauha venyy hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi.
Helmien kanssa ei pidä mennä suihkuun tai uimaan ja helmisormus pitäisi riisua käsien pesun ajaksi.
Helminauhoissa käytettävä helmisilkki venyy ajan mittaan ja nauha löystyy. Nauha voidaan ja se pitäisikin punoa uudelleen säännöllisesti. Mikäli helminauhaa käytetään lähes päivittäin, punonta olisi hyvä uusia kerran vuodessa.

Erilaisia helminauhatyyppejä

Helminauhan sopivuuteen erilaisten vaatteiden kanssa sekä eri tilanteissa vaikuttaa sen pituus. Yleisimmät pituudet ovat:
Choker: 30-40 cm. Napakasti kaulan ympärillä istuva helminauha, usein kaksin- tai kolminkertainen.
Collier: 35-40 cm. Kuten choker, mutta yksinkertainen. Sekä choker että collier sopivat hyvin klassisten o- ja v-aukkoisten neuleiden kanssa.
Princess: 40-50 cm. Ulottuu hieman solisluiden alapuolelle. Hoikentaa kaulalinjaa. Sopiva pituus irrallisen helmiriipuksen lisäämiseen helminauhaan.
Matinee: 50-60 cm. Voidaan pitää yhdenkertaisena kaulalla tai monikerroin ranteessa. Sopii riipuksille.
Opera: 70-80 cm. Yhdenkertainen, klassinen helminauha iltakäyttöön. 
Rope: n. 80-100 cm tai pidempi, napaan asti ulottuva. Monikäyttöinen, voidaan pitää pitkänä yhdenkertaisena tai useaan kertaan eri tavoin kiedottuna.
Kysy lisää helmistä! sirpa@pearlyparrot.fi
Tekstin tai sen osien lainaaminen ilman Koruliike Pearly Parrotin lupaa on kielletty.

Avainsanat: Aidot helmet, viljellyt helmet, jäljitelmähelmet, makeanveden helmet, merivesihelmet, tahitihelmet, akoyahelmet, etelämeren helmet, helmenviljely, helmenpunonta, helmikorut