Kurkistuksia kivijalasta

Yrittäjyys - sisäisiä ääniä ja kummia luonteenpiirteitä?

Torstai 4.9.2014 klo 20:50 - Pearly Parrot/Sirpa

Tänään olen taas laittanut luupin alle yrittäjyyden, uravalinnat ja elämänvalinnat yleensä. Olin nimittäin puhumassa kello- ja jalometallialan erikoismyyjäkurssilaisille – en varsinaisesti yrittäjyydestä, mutta siihenkin paneuduttiin.

ruskea_kaulaavain_yks_kohta

Mainitsin kurssilaisille, että lähdin perustamaan omaa koruliikettä lähinnä siksi, että en olisi uskonut taipuvani enää viidentoista (viestintä)yrittäjyysvuoteni jälkeen palkolliseksi. Se on varmasti osa totuutta, mutta jälkeenpäin mietin asiaa muiltakin kulmilta.

Luultavasti hyvässä työympäristössä, mukavien työkavereiden kanssa olisin varmasti menestynyt myös palkkatyössä, pienen sopeutumisen jälkeen. Olisihan se ollut toisaalta helpompaa – aamulla töihin, illalla kotiin, joku kertoo, mitä teet ja homma pyörii. Rahaa tulisi tilille eikä tarvitsisi jatkuvasti miettiä kannattavuutta, laskujen maksua, varastokirjanpitoa, hinnoittelua, mainonnan tehoa tai mitään muutakaan.

Miksi toiset ryhtyvät yrittäjiksi ja toiset palkollisiksi? Jos jätetään nykyisin niin valitettavan ”muodikas” pakkoyrittäjyys tarkastelun ulkopuolelle, minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka haluavat yrittäjiksi?

Hulluja? Varmaan vähän. Ehkä luovia? Itsemääräämisoikeutta arvostavia, riskinottokykyisiä, avarakatseisia, ideointivalmiita? Luultavasti. Tarmokkaita? Aivan varmasti.

Tulin siihen tulokseen, että minulle tärkeää yrittämisessä on mahdollisuus määrätä itse omista tekemisistäni, ajankäytöstäni, työni sisällöstä. Monet yrittäjäksi ryhtyvät eivät myöskään ole kovin valmiita ottamaan käskyjä vastaan muilta, vaan pitävät mieluusti itse ohjat käsissään. Siksi varmasti aikoinaan lähdin myös viestintäyrittäjäksi. Otti päähän, kun piti kirjoittaa kaikenmaailman kuraa käskystä.

Luultavasti samat perusteet saivat minut hakemaan liiketilaa, mutta ei ensimmäistäkään palkattua kello- ja jalometallialan työpaikkaa.

Kun näitä pohdin luentoni jälkeen saavuttuani pieneen kivijalkaani, päällimmäiseksi nousi kuitenkin tunne siitä, että kun itse luo jotain ”tyhjästä”, ei voi muuta kuin olla ylpeä omasta saavutuksestaan. Se on ehkä makein yrittäjyyden palkka. Se on mieletön tunne. 

koruvitriinitMonelle yrittäjälle oma yritys onkin kuin oma lapsi.

Kun avasin oven kivijalkaani tänään, katsoin ympärilleni ja ajattelin: ”Ei vitsi, MINÄ olen tehnyt tämän kaiken.” Missään palkkatyössä en usko, että olisin saanut mitään tähän rinnastettavaa aikaiseksi. Olen luonut liikeidean, tuotteet, ympäristön, tunnelman, koko paletin. Vaikka rahallisesti yrittäjänä ei rikastuisi, elämää se rikastuttaa. Tässä vaiheessa osaa jo arvostaa elämän muitakin arvoja kuin mammonaa – vaikka ilman sitä nyt kukaan ei toimeen tulekaan.

helmiseina_vaaka

Puhuin opiskelijoille tänään myös siitä, miten kannattaa kuunnella omaa intuitiotaan, kun valitsee työpaikkaa. Yleensä jos jokin asia tuntuu hyvältä tai huonolta, se myös on sitä. Oman sisäisen äänen kuuntelu vaikuttaa kaikkiin elämän valintoihin – pitkällekin tulevaisuuteen.

Kuuntelin intuitiotani viisitoista vuotta sitten, ja uudelleen tämän vuoden alussa.

 Siksi olen edelleen yrittäjyyden tiellä. Se on minun juttuni.

 ----------------

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, ura, uravalinnat, elämänvalinnat, palkkatyö, ajankäyttö, luovuus, intuitio, elämänarvot

Aikaongelmia ja mustia helmiä

Sunnuntai 31.8.2014 klo 21:45 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjän elämä yhdistettynä äidin elämään on välillä melkoisen rassaava yhdistelmä. Siksipä tästäkin postauksesta tulee melkoisen kuvaton, kameralle ei ole jäänyt aikaa sekuntiakaan.

Viime viikko on ollut aikamoista menoa juuri kotirintamalla, jotenkin siellä oli nyt aika ongelmapainotteista. Tai olisi ollut, jos olisin ollut kotona, mutta kun piti olla kivijalassa. Tai siis olihan se sitä sitten myöhään iltaisin, kun kotiin pääsi. Toisaalta putiikissa oli hiljainen viikko, mutta sehän vasta rasittaakin, kun päivät ovat tosi hiljaisia ja koko ajan takaraivossa nakuttaa, että minua tarvittaisiin aivan muualla. Mutta eipä voi laittaa ovia kiinni ja lähteä.

No siispä kaikki mitä kotona piti ajatella ja hoitaa, tehdä ja toteuttaa, lohduttaa ja järjestää, jäi aika öisiksi pohdinnoiksi.  Jokseenkin vähän tuli nukuttua  :D

Samaan aikaan olen sitten joutunut myös tekemään kuukausittaisen kirjanpidon ja tilaukset, joihin todella saa aikaa kulumaan. Harva sivullinen varmaankaan tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea pienyrittäjät todellisuudessa tekevät. Siellähän se päivystää putiikissa, aika lokoisat päivät varmaan… No ei. Useimmat illat kuun vaihteessa menevät juuri kuittien ja kirjanpidon selvittelyyn, kopiointirumbaan ja kirjausten tekemiseen. Niin, tiedän kyllä, että tilitoimistoja on maailmassa, mutta koska ne MAKSAVAT,  teen kirjanpitotaitoisena itse omat tilini. Ja kiroan sitä joka kuukausi  :D

Muutenkin illat ja viikonloppujen ”vapaat” hetket saa oikein hyvin kulumaan yritysasioiden hoitamiseen. Tilaukset, sähköpostit, laskujen maksu, mainosten ja muun materiaalin kirjoitus ja tulostaminen… esimerkiksi.

Mutta hienojakin asioita on tapahtunut! Tutustuin aivan huikeisiin helmiin, Kalifornian edustalla viljeltäviin Cortezin lahden mustiin helmiin, maailman arvokkaimpiin ja hienoimpiin. Ne ovat tummine väreineen, salaperäisesti hohtavina ehkä vieläkin upeampia kuin tunnetummat, myös sävyiltään mustat Tahiti-helmet.

Huikeinta niiden viljelyssä on se, että simpukkalaji, joka niitä saa aikaiseksi olisi kuollut sukupuuttoon jo vuosikausia sitten ilman kolmea meribiologia, jotka ottivat asiakseen elvyttää simpukkakannan ja alkaa kasvattaa näitä huikeita helmiä. Näiden meribiologien johdolla Cortezin lahdella on nyt maailman ainoa näitä helmiä tuottava, täysin kestävän kehityksen periaattein toimiva helmenkasvattamo.

Cortezin helmiä tulee maailmaan vain muutama sata vuodessa, ja kaikki toiminta simpukoiden kanssa on rakentunut täysin meriluonnon ja simpukoiden ehdoille. Ilman näitä kolmea biologia näitä upeita helmiä – ja uskomattoman hienoa isokokoista simpukkaa ei maailmassa enää olisi. Käykääpä tutustumassa www.cortezpearls.com 

Aika samoilla ehdoilla viljellään myös Filippiineillä ja Cook-saarilla Etelämeren helmiä ja Tahiti-helmiä. Niidenkin tuotanto on rakennettu täysin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Samalla kun vaalitaan jo kuolemassa olleita simpukkalajeja, tarjotaan paikallisille ihmisille työtä, joka ei tuhoa meriluontoa tai eliölajeja. Kuulin, että esimerkiksi filippiiniläiset kalastajat ovat voineet luopua kammottavasta dynamiitilla tapahtuvasta ryöstökalastuksesta, kun ovat saaneet elantonsa simpukoiden viljelijöinä.

Elokuu oli kivijalassa oikein mukavien asiakkaiden kuukausi! Myyntisaldot näyttivät positiivisia yllätyksiä, ja jotenkin on alkanut tuntua, että pieni jalansija on jo vallattu. Olen saanut hykerryttäviä tilauksia helmitöistä ja ainahan se mieltä lämmittää, kun saa sitten jälkeenpäin myös hyvää palautetta! Nöyrimmästi kiitos teille mukavat asiakkaat <3

Ja alkavalla viikolla, syyskuun alkajaisiksi, pääsenkin taas yhteen lempipaikoistani, Kelloseppäkouluun, jossa pidän pienen luennon aiheesta ”Henkilökohtainen viestintä ja vuorovaikutus työnhakutilanteissa”. Hehe. Siitä tulee hauskaa ja viikon kohokohta ihan varmasti :D

Ja pientä vaihtelua kivijalan arkeen.

------------

Avainsanat: Yrittäjä, äiti, ajankäyttö, arki, helmet, asiakkaat, mustat helmet, Cortez, Cortezin lahti, kestävä kehitys