Kurkistuksia kivijalasta

Onnea minulle!

Torstai 19.3.2015 klo 12:40 - Pearly Parrot/Sirpa


pioni

Tässäpä kuulkaa vietellään näinä päivinä synttäreitä – ainakin näin omassa seurassa ja työn merkeissä. Aika on hurahtanut, ja kun posti toi uuden pysäköintiluvan juuri, huomasin, että vuosihan tässä on kivijalasta kurkittu.

Nopeasti se hurahti, ensimmäinen vuosi. Kun nyt katson taaksepäin, se tuntuu todelliselta oppivuodelta. Ei niinkään varsinaisen työnteon kannalta, vaan erityisesti yrittäjyyteen liittyvien asioiden oppimisessa. Uskon vakaasti, että tämä alkava toinen vuosi on helpompi ja sujuvampi kaikin puolin, kun on jo kerran mokannut lähes kaikki asiat… Nyt olen paljon enemmän kartalla kaikkien hallintoon liittyvien paperisotien, kirjanpidon, markkinoinnin, pankkiasioiden ja ties minkä viranomaisasioinnin kanssa.

red_devildevil

Mietin tässä termiä yrittäjä. Olen samaa pohtinut aina välillä aiempinakin yrittäjyysvuosinani, mutta nyt se jälleen pulpahti mieleeni. Sanalla on mielestäni jännä kaiku, toisaalta positiivinen, toisaalta vähän negatiivinen. Yrittäjä positiivisessa mielessä yrittää, pyrkii eteenpäin, yrittää onnistua, mutta toisaalta ”yrittäminen” sisältää jotenkin epäonnistumisen sivuvivahteen. Että siinähän se yrittää, mutta… Mutta niinhän puhutaankin yrittämisen riskistä, eli epäonnistumisen mahdollisuus on vähän niin kuin sisäänkirjoitettu yrittäjän elämään. Minä olisin itse mieluummin jonkin positiivisemman termin edustaja, jos sellainen meille yrittäjille keksittäisiin.sisatilat_pp

En kyllä parempaakaan termiä tälle työnteon muodolle keksi.


Niin kuin olen jo monesti näissä kirjoituksissa tuonut esille, tämä hyppääminen pois omalta vanhalta mukavuusalueelta aivan tuntemattomaan on ollut elämäni paras päätös. Vaikka olen vuosien mittaan saanut tehdä kiinnostavia töitä paljonkin ja olen työskennellyt mukavissa työpaikoissa, en ole koskaan – en koskaan – kokenut tällaista työteon iloa, ja innostusta siitä, että PÄÄSEN töihin. Ihan kuin ei töihin tulisikaan, vaan omaan henkilökohtaiseen virkistyspäiväänsä. Joka päivä. Tämä vain on niin kivaa! Vaikka tässä ei juuri rikastuminen häämötä, niin onnellisuusaste on sitäkin suurempi.

Olen saanut niin paljon positiivista palautetta tuotteistani, tarjoamastani ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelusta, että olen aivan häkeltynyt. Asiakkaat ovat löytäneet pikkuruisen kivijalkani, ja monet jo tulevat uudestaankin.

believe_yourself

Niin että onnea minulle!

Huippupäätöksestä, yrittämisestä, yritteliäisyydestä, ja ennen kaikkea itseeni uskomisesta. Tästä on niin hyvä mennä eteenpäin.

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Putiikkien idylliä Etu-Töölössä

Keskiviikko 4.2.2015 - Pearly Parrot/Sirpa

Pitkästä aikaa taas muutama sana tänne blogiinkin. Olen saanut niin mukavaa palautetta näistä pienistä kivijalkayrittäjyyden tuokiokuvista, että ihan huono omatunto tulee, kun niin kovin harvoin viime aikoina olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta kiitos ihanasta palautteesta!

Viime päivinä olen ollut aivan erityisen iloinen ja onnellinen siitä, että onnistuin löytämään liiketilan juuri täältä, missä olen. 

sisatilat_pp

Etu-Töölö on uskomattoman tunnelmallinen, hienostunut ja tyylikäs ympäristö, mutta samalla urbaani ja hyvin arjen elämässä kiinni. Alueena ihan helmi!

****

Talot ovat kauniita, hyvin hoidettuja, ihanasti maalattuja, värikkäitä, kuin karkkien kääreitä. Niistä henkii vuosikymmenien historia, mutta samalla esimerkiksi kivijalkakaupat ovat aivan tätä päivää. Museokatu ja Cygnaeuksenkatu ovat oikea putiikkien keskittymä! 

****

Kaiken ei todellakaan tarvitse sijaita ydinkeskustan keskipisteessä. Täällä kivenheiton päässä Kampista on oikea pikkukauppojen aarreaitta, Töölön vastine vaikkapa Korkeavuorenkadun putiikkimaailmalle.
Tunnelma on kotoisa, hintataso sovelias ja koska me yrittäjät viihdymme täällä, uskon sen heijastuvan hyvänä palveluasenteena ja aitona kivijalkatunnelmana asiakkaille.
****
mustat_makeanvedenhelmet.jpg
Erityisliikkeissä on tarjolla tuotteita, joita ei välttämättä löydy mistään muualta.
****
ikkunakuvat
Tuossa Museokadulla on mitä ihanimpia kahviloita ja ravintoloita, illanviettopaikkoja, on lähiruokakauppaa, kukkakauppaa, kristallituotteiden kauppa, upeita kampaamoja, kauneussalonkeja, kodinkone- ja keittiökauppoja, taidegalleria, antiikkiliikkeitä. Myös uusia vaatekauppoja on avattu hiljattain. Museokatu on pitkä, aluetta halkova katu, joka jatkuu Runeberginkadulle asti ja sen ylikin.
****
"Omalla kadullani", Cygnaeuksenkadulla, on voileipäpuotia,
tanskalainen_voileipa
antikvariaattia, kampaamoa, kauneushoitolaa, kynsihoitolaa...ja yksi tietty helmikorupuoti, hehe ;D
Näille kulmille on tullut itseni lisäksi lukuisia uusia yrittäjiä viime kuukausien aikana. Uskoisin, että alueen kohtuullinen vuokrataso on alkanut houkutella yrittäjiä takaisin näille seuduille pois ydinkeskustan ylihinnoitelluista liiketiloista.kansallimuseon_torni
****
Oman pittoreskin tunnelmansa alueelle luo upea Kansallismuseo ja sen joka suuntaan kattojen yllä näkyvä teräväkärkinen torni. Temppeliaukion kirkko on aivan nurkalla, samoin Musiikkitalo ja Finlandiatalo.Tämä on todella fantastinen ympäristö yrittämiselle. 
 


Suosittelen kaikille lämpimästi: tulkaa tutustumaan näihin viihtyisiin ja eläviin katuihin kauppoineen, kahviloineen ja nähtävyyksineen!


 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Onpa ollut vuosi!

Tiistai 16.12.2014 klo 22:56 - Pearly Parrot/Sirpa

joulusomistus1

Joulu ja vuoden loppu ovat aivan ovella.

Muutama myyntipäivä jäljellä. Vaikka ihan vielä ei ole täyttä vuotta täynnä tällä pienellä koruyritykselläni, aika lähellä synttäriä jo mennään. Pearly Parrothan starttasi kuta kuinkin viime tammikuun alussa. Aluksi vain verkkokauppana ja sitten maaliskuusta eteenpäin myös kivijalassa.

Onpa ollut vuosi! En kyllä vielä vuoden 2013 lopulla olisi voinut kuvitellakaan olevani nyt tässä. Olen saanut luoda konseptin, jota ei aiemmin ole ollut olemassa, kauniit tuotteet, työskennellä sen kaiken kauniin keskellä, oppia joka päivä uutta, kehittyä tekijänä. olen tavannut fantastisia ihmisiä, saanut kokea huikeita onnistumisen tunteita. Kohdannut harmeja, rahanmenetystä ja selvinnyt jopa murrosta. Yrittänyt, erehtynyt, yrittänyt uudelleen. 

Jos jotain vuoden aikana olen oppinut, niin sen, että juuri mikään ei tässä hommassa mene kuten on aluksi suunnitellut. Sellaiset pikkuiset asiat kuten budjetti, markkinointisuunnittelu tai sisäänostopäätökset ovat osoittautuneet melko liikkuviksi elementeiksi. Myös alkuperäiset ajatelmat korujen valmistamisesta ja kaupaksi saamisesta ovat kokeneet melkoista ravistelua kuukausien kuluessa. Pettymyksiä, huolta, epäuskoa, epätoivoa. Toivoa, järjetöntä optimismia, uusia kokeiluja. Melkoista vuoristorataa tämän junan businesvaunussa.

Palkitsevinta on kuitenkin ollut, että koko ajan, enemmän ja enemmän, hiljalleen, omaa suunnitteluani ja tuotantoani olevat helmikorut herättävät kasvavaa kiinnostusta, olen saanut tehdä tuotteita, jotka ovat juuri sitä, mitä asiakkaat ovat etsineet, olen saanut positiivista palautetta ja pystynyt ilahduttamaan asiakkaita voimalla tarjota heille juuri sellaisen tuotteen, jota he eivät ole muualta löytäneet. Eli se mitä alunperin lähdin kokeilemaan ja tekemään, toimii!

Vaikka vielä on pitkä matka siihen, että tästä työstä on oikeasti elinkeinoksi, ja vastoinkäymisiä putkahtelee eteen tuon tuosta, olen edelleen aivan järjettömän iloinen, että uskalsin ottaa askelen uudelle uralle ja ulos vanhasta mukavuuspiiristä. 

Mukavin tunnelmin ja paljon oppineena, edelleen luottavaisena mutta varmasti harkitsevampana odottelen jo uutta vuotta. 

Toivotan teille kaikille rauhallista ja kaunista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta. Nähdään kivijalassa!

joulusomistus2

Avainsanat: Yrittäjä, uranvaihto, kivijalka, koruliike, korut, helmikorut, muoti, markkinointi

Uuden tien kulkija - hämmentynyt yrittäjä

Sunnuntai 26.10.2014 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjyys herättää monenlaisia ajatuksia. Täällä kivijalassa puuhaillessani tulee pohdittua menneisyyttä ja nykyisyyttä, muun muassa. Mitä on tehnyt, mihin on luullut päätyvänsä, mihin ei päätynyt ja mistä itsensä löytääkään.

katukyltit

Ennen tätä kivijalkayrittäjyyttäni toimin viisitoista vuotta yrittäjänä aineettomien asioiden parissa. Työni oli myydä ajatuksiani ja niistä jalostettuja tekstejä, erilaisia viestintäpalveluja ja monenlaista tuotetta, jota ei aina kovin selkeästi pystynyt määrittelemään tuotteeksi. Kunnollista CV:täkään ei saanut aikaiseksi, kun ei siihen ollut mitään selkeitä tehtäviä kirjattavaksi.

Työni kulki aina mukanani, pään sisällä. Aineettomien asioiden ja aineettoman osaamisen myynti ja markkinointi tuntui ajoittain todella vaikealta. Ei ollut ojentaa asiakkaalle kuin vakuutteluja siitä, että ajatus kantaa. Toisaalta sellainen yrittäjyys oli helppoa: ei ollut tuotteiden painolastia, ei ontuvaa varastokirjanpitoa, ei rahoja kiinni materiassa, ei huolta siitä, saako sijoitettuja varoja koskaan takaisin. Kirjanpitokin oli lastenleikkiä nykyiseen verrattuna.

Nyt on erilaista. Olen ollut toisaalta ihastuksissani, toisaalta yllättynyt, miten erilaista yrittäjyys voi olla, ihan jo näiden kahden kokemani kautta. Olen tavallaan hypännyt äärilaidalta toiselle. Tämä aineettomuuden ja konkretian vastakkaisuus aiheuttaa minulle lähes päivittäin tunnevaihteluita paniikista huikeaan onnentunteeseen. Väillä hämmästelen ikään kuin sivullisena katsoen, mitä oikein on tapahtumassa ja miten suuren loikan olen tehnyt.

Konkreettisten tuotteiden myynti ja markkinointi on näkyvämpää – ei välttämättä helpompaa – ja sitä kautta perille menevämpää kuin aineettoman osaamisen myynti. On myös jotenkin enemmän yrittämisen tuntu, kun on fyysinen yritys, liiketila, jossa homma toimii. Työ on vuosien rajattomuuden jälkeen saanut rajat. On erikseen kotielämä ja työelämä. Toisaalta ajankäyttö on paljon joustamattomampaa kuin ennen. Olen joutunut totuttelemaan työaikoihin, minulle kummallista, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä täysin normaalia. Onneksi yksinyrittäjänä saan vaikuttaa ajankäyttöön kuitenkin melko joustavasti edelleen.

Suurin ero vanhaan on kuitenkin tuote. Tuotteet.

sininen_unelma_rannekoru

Yksi iso asia mihin väsyin entisessä elämässäni, oli juuri tuo tuotteiden aineettomuus, se ettei välillä oikein itsekään saanut kiinni siitä, mitä on myymässä tai valmistamassa. Ajatusprosessin pakottaminen käyntiin silloinkin kun se ei tuntunut hyvältä, tietopuuron jalostaminen päivästä toiseen, se sattui päähän. Asiakkaalle jonkin sellaisen myyminen, mitä ei ole vielä olemassa, muuttui ajan myötä rasittavaksi.

Ne olivat monessa suhteessa hienoja ja kiinnostavia vuosia, mutta nyt tuntuu hyvältä, kun on ojentaa asiakkaalle oikea, fyysinen, näkyvä tuote: tämä on sinulle sopiva. Ei tarvitse vakuuttaa, että hyvä siitä tulee, vaikka et vielä sitä näekään. Konkreettiset tavarat näkyvät, tuntuvat ja ovat sovitettavissa. 

Hämmästyin päivittäessäni verkkokauppaani, miten hurjan nopeasti kaikki on laajennut. Vielä hetki sitten elin tuota ajatuskauppiaan elämää, ja vielä hetki sitten käynnistelin tätä nykyistä kauppiasuraani pienesti ja varovasti rannekoruista aloittaen. Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua, verkkokaupassani on kaksitoista erilaista tuoteryhmää, pitkälti toistasataa tuotetta, joista suurin osa on omaa toteutusta, ja lisäksi tämä kivijalkamyymälä. Se on oikeasti häkellyttävää.

oma_sormus

Mitä kaikkea sitä elämässään voikaan tehdä. Tämänkin.

(Tämä on harjoitustyönä Kelloseppäkoulussa jalometallitunneilla alusta lähtien tekemäni hopeasormus)

 

 

 

Avainsanat: yrittäminen, yrittäjyys, kivijalka, tuotteet, myynti, markkinointi

Yrittäjyys - sisäisiä ääniä ja kummia luonteenpiirteitä?

Torstai 4.9.2014 klo 20:50 - Pearly Parrot/Sirpa

Tänään olen taas laittanut luupin alle yrittäjyyden, uravalinnat ja elämänvalinnat yleensä. Olin nimittäin puhumassa kello- ja jalometallialan erikoismyyjäkurssilaisille – en varsinaisesti yrittäjyydestä, mutta siihenkin paneuduttiin.

ruskea_kaulaavain_yks_kohta

Mainitsin kurssilaisille, että lähdin perustamaan omaa koruliikettä lähinnä siksi, että en olisi uskonut taipuvani enää viidentoista (viestintä)yrittäjyysvuoteni jälkeen palkolliseksi. Se on varmasti osa totuutta, mutta jälkeenpäin mietin asiaa muiltakin kulmilta.

Luultavasti hyvässä työympäristössä, mukavien työkavereiden kanssa olisin varmasti menestynyt myös palkkatyössä, pienen sopeutumisen jälkeen. Olisihan se ollut toisaalta helpompaa – aamulla töihin, illalla kotiin, joku kertoo, mitä teet ja homma pyörii. Rahaa tulisi tilille eikä tarvitsisi jatkuvasti miettiä kannattavuutta, laskujen maksua, varastokirjanpitoa, hinnoittelua, mainonnan tehoa tai mitään muutakaan.

Miksi toiset ryhtyvät yrittäjiksi ja toiset palkollisiksi? Jos jätetään nykyisin niin valitettavan ”muodikas” pakkoyrittäjyys tarkastelun ulkopuolelle, minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka haluavat yrittäjiksi?

Hulluja? Varmaan vähän. Ehkä luovia? Itsemääräämisoikeutta arvostavia, riskinottokykyisiä, avarakatseisia, ideointivalmiita? Luultavasti. Tarmokkaita? Aivan varmasti.

Tulin siihen tulokseen, että minulle tärkeää yrittämisessä on mahdollisuus määrätä itse omista tekemisistäni, ajankäytöstäni, työni sisällöstä. Monet yrittäjäksi ryhtyvät eivät myöskään ole kovin valmiita ottamaan käskyjä vastaan muilta, vaan pitävät mieluusti itse ohjat käsissään. Siksi varmasti aikoinaan lähdin myös viestintäyrittäjäksi. Otti päähän, kun piti kirjoittaa kaikenmaailman kuraa käskystä.

Luultavasti samat perusteet saivat minut hakemaan liiketilaa, mutta ei ensimmäistäkään palkattua kello- ja jalometallialan työpaikkaa.

Kun näitä pohdin luentoni jälkeen saavuttuani pieneen kivijalkaani, päällimmäiseksi nousi kuitenkin tunne siitä, että kun itse luo jotain ”tyhjästä”, ei voi muuta kuin olla ylpeä omasta saavutuksestaan. Se on ehkä makein yrittäjyyden palkka. Se on mieletön tunne. 

koruvitriinitMonelle yrittäjälle oma yritys onkin kuin oma lapsi.

Kun avasin oven kivijalkaani tänään, katsoin ympärilleni ja ajattelin: ”Ei vitsi, MINÄ olen tehnyt tämän kaiken.” Missään palkkatyössä en usko, että olisin saanut mitään tähän rinnastettavaa aikaiseksi. Olen luonut liikeidean, tuotteet, ympäristön, tunnelman, koko paletin. Vaikka rahallisesti yrittäjänä ei rikastuisi, elämää se rikastuttaa. Tässä vaiheessa osaa jo arvostaa elämän muitakin arvoja kuin mammonaa – vaikka ilman sitä nyt kukaan ei toimeen tulekaan.

helmiseina_vaaka

Puhuin opiskelijoille tänään myös siitä, miten kannattaa kuunnella omaa intuitiotaan, kun valitsee työpaikkaa. Yleensä jos jokin asia tuntuu hyvältä tai huonolta, se myös on sitä. Oman sisäisen äänen kuuntelu vaikuttaa kaikkiin elämän valintoihin – pitkällekin tulevaisuuteen.

Kuuntelin intuitiotani viisitoista vuotta sitten, ja uudelleen tämän vuoden alussa.

 Siksi olen edelleen yrittäjyyden tiellä. Se on minun juttuni.

 ----------------

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, ura, uravalinnat, elämänvalinnat, palkkatyö, ajankäyttö, luovuus, intuitio, elämänarvot

Aikaongelmia ja mustia helmiä

Sunnuntai 31.8.2014 klo 21:45 - Pearly Parrot/Sirpa

Yrittäjän elämä yhdistettynä äidin elämään on välillä melkoisen rassaava yhdistelmä. Siksipä tästäkin postauksesta tulee melkoisen kuvaton, kameralle ei ole jäänyt aikaa sekuntiakaan.

Viime viikko on ollut aikamoista menoa juuri kotirintamalla, jotenkin siellä oli nyt aika ongelmapainotteista. Tai olisi ollut, jos olisin ollut kotona, mutta kun piti olla kivijalassa. Tai siis olihan se sitä sitten myöhään iltaisin, kun kotiin pääsi. Toisaalta putiikissa oli hiljainen viikko, mutta sehän vasta rasittaakin, kun päivät ovat tosi hiljaisia ja koko ajan takaraivossa nakuttaa, että minua tarvittaisiin aivan muualla. Mutta eipä voi laittaa ovia kiinni ja lähteä.

No siispä kaikki mitä kotona piti ajatella ja hoitaa, tehdä ja toteuttaa, lohduttaa ja järjestää, jäi aika öisiksi pohdinnoiksi.  Jokseenkin vähän tuli nukuttua  :D

Samaan aikaan olen sitten joutunut myös tekemään kuukausittaisen kirjanpidon ja tilaukset, joihin todella saa aikaa kulumaan. Harva sivullinen varmaankaan tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea pienyrittäjät todellisuudessa tekevät. Siellähän se päivystää putiikissa, aika lokoisat päivät varmaan… No ei. Useimmat illat kuun vaihteessa menevät juuri kuittien ja kirjanpidon selvittelyyn, kopiointirumbaan ja kirjausten tekemiseen. Niin, tiedän kyllä, että tilitoimistoja on maailmassa, mutta koska ne MAKSAVAT,  teen kirjanpitotaitoisena itse omat tilini. Ja kiroan sitä joka kuukausi  :D

Muutenkin illat ja viikonloppujen ”vapaat” hetket saa oikein hyvin kulumaan yritysasioiden hoitamiseen. Tilaukset, sähköpostit, laskujen maksu, mainosten ja muun materiaalin kirjoitus ja tulostaminen… esimerkiksi.

Mutta hienojakin asioita on tapahtunut! Tutustuin aivan huikeisiin helmiin, Kalifornian edustalla viljeltäviin Cortezin lahden mustiin helmiin, maailman arvokkaimpiin ja hienoimpiin. Ne ovat tummine väreineen, salaperäisesti hohtavina ehkä vieläkin upeampia kuin tunnetummat, myös sävyiltään mustat Tahiti-helmet.

Huikeinta niiden viljelyssä on se, että simpukkalaji, joka niitä saa aikaiseksi olisi kuollut sukupuuttoon jo vuosikausia sitten ilman kolmea meribiologia, jotka ottivat asiakseen elvyttää simpukkakannan ja alkaa kasvattaa näitä huikeita helmiä. Näiden meribiologien johdolla Cortezin lahdella on nyt maailman ainoa näitä helmiä tuottava, täysin kestävän kehityksen periaattein toimiva helmenkasvattamo.

Cortezin helmiä tulee maailmaan vain muutama sata vuodessa, ja kaikki toiminta simpukoiden kanssa on rakentunut täysin meriluonnon ja simpukoiden ehdoille. Ilman näitä kolmea biologia näitä upeita helmiä – ja uskomattoman hienoa isokokoista simpukkaa ei maailmassa enää olisi. Käykääpä tutustumassa www.cortezpearls.com 

Aika samoilla ehdoilla viljellään myös Filippiineillä ja Cook-saarilla Etelämeren helmiä ja Tahiti-helmiä. Niidenkin tuotanto on rakennettu täysin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Samalla kun vaalitaan jo kuolemassa olleita simpukkalajeja, tarjotaan paikallisille ihmisille työtä, joka ei tuhoa meriluontoa tai eliölajeja. Kuulin, että esimerkiksi filippiiniläiset kalastajat ovat voineet luopua kammottavasta dynamiitilla tapahtuvasta ryöstökalastuksesta, kun ovat saaneet elantonsa simpukoiden viljelijöinä.

Elokuu oli kivijalassa oikein mukavien asiakkaiden kuukausi! Myyntisaldot näyttivät positiivisia yllätyksiä, ja jotenkin on alkanut tuntua, että pieni jalansija on jo vallattu. Olen saanut hykerryttäviä tilauksia helmitöistä ja ainahan se mieltä lämmittää, kun saa sitten jälkeenpäin myös hyvää palautetta! Nöyrimmästi kiitos teille mukavat asiakkaat <3

Ja alkavalla viikolla, syyskuun alkajaisiksi, pääsenkin taas yhteen lempipaikoistani, Kelloseppäkouluun, jossa pidän pienen luennon aiheesta ”Henkilökohtainen viestintä ja vuorovaikutus työnhakutilanteissa”. Hehe. Siitä tulee hauskaa ja viikon kohokohta ihan varmasti :D

Ja pientä vaihtelua kivijalan arkeen.

------------

Avainsanat: Yrittäjä, äiti, ajankäyttö, arki, helmet, asiakkaat, mustat helmet, Cortez, Cortezin lahti, kestävä kehitys

Siis aiot sä elää koruja tekemällä?

Maanantai 2.6.2014 - Pearly Parrot/Sirpa


Tuota kysymystä olen viime aikoina kuullut aika monelta suunnalta. Juu, aion. Tai no, aika näyttää. Toivottavasti sillä saa soveliaan elannon, rikkauksia on ehkä turha odotella.

helmikasaHelmikoruja. Helmet ovat jotain niin kauniita, eläväisiä, hohtavia, kädellä mystisen viileän tuntuisia, että niiden käsittelystä ei voi saada tarpeekseen. Ja mitä kauneutta niistä saa luotua! Niiden syntyprosessikin on kiehtova, simpukan tarina.

sininen_unelma_rannekoru

Vuoden alussa käynnistin tämän pienen yritykseni, joka poikkeaa sataprosenttisesti kaikesta mitä olen tehnyt merenvihrea_ranne_jousilaiemmin. Aluksi en edes ajatellut lähteväni ihan konkreettisesti kauppiaaksi, vaan mielessä oli omien korujen tekeminen, verkkokauppa ja aiempaan kokemukseeni tukeutuvat konsultointityöt.

Jotenkin vain huomasin vaivihkaa tekeväni koruja aiempaa enemmän. Aiempaa hienompia. Aiempaa paremmista materiaaleista. Huomasin markkinoivani niitä ihan tosissani. Jotenkin vain huomasin surffailevani liiketiloja tarjoavien välittäjien sivuilla. Lopulta huomasin Tarvitsevani Oikean Kaupan.

kivijalka

Tein kolmekymmentä vuotta työtä, jonka osasin hyvin, joka sujui viime vuosiin asti melko vaivattomasti, joka antoi minulle aikanaan paljon. Tein työtä, johon olin ajautunut juuri siksi, että olin hyvä sen vaatimissa pohjataidoissa – kirjoittamisessa ja viestinnässä ylipäätään. Ehkä siksi en juuri koskaan tuntenut siihen työhön mitään erityistä intohimoa, vaikka hankin alan monivuotisen koulutuksenkin. Sen sijaan vuosien mittaan haaveilin useinkin omasta pikku putiikista. Suunnittelin sisustusliikettä, lahjatavaraliikettä ja kulttuurikahvilaa. Jopa eläinkauppaa.

helmiseina_vaaka

Jotain niistä puuttui. Tarvittiin enemmän. Tarvittiin intohimo. Todellinen halu tehdä elämässä vielä jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä. Joillekin se tarkoittaa matkustamista maailman ympäri, joillekin yksinpurjehdusta maailman merillä. Jotkut muuttavat kokonaan ulkomaille, jotkut luopuvat kaikesta vanhasta. Minä päätin uskaltaa sellaisille markkinoille, joilla kilpailu on todella raadollista, joilla omin käsin tekemistä arvostetaan vain, jos sinulla on alan tutkinto ja kasa diplomeita, joilla menestyviäkin liikkeitä kaatuu asiakkaiden puutteessa, joille uusia tulokkaita ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi fanfaarein. Päätin niin, koska löysin intohimon. Vihdoin ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet ”kutsumustyöllä”  tai ”työ vei mukanaan”.

kivijalka_sisakuva

Täällä minä nyt kurkistelen pienestä kivijalkamyymälästäni, ihmettelen kadun elämää, toivon, että jokainen joka pysähtyy katsomaan näyteikkunaani, tulee myös sisälle. Toivon paljon asiakkaita ja toivon, että en lopulta ollut ihan sekaisin päästäni, kun tähän lähdin. Kurkistelen ja olen onnellinen, ja toivon että se näkyy myös asiakkailleni.

Joka päivä on nykyisin ilo tulla töihin. On ihanaa ja suorastaan terapeuttista työskennellä tällaisessa ympäristössä, kaikkien kauniiden ja esteettisten tavaroiden ympäröimänä. Joka päivä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja valmistaa uusia koruja. Niinä päivinä olen aivan erityisen onnellinen, kun asiakas miettii minun koruni ja vaikka jonkun hopeakorun tai kellon välillä, ja päätyy ostamaan minun koruni. Joka päivä olen onnellinen, vaikka sisään ei astuisi kukaan. Olen onnellinen, että uskalsin rikkoa rajoja ja astua huomattavan kauas omalta mukavuusalueeltani. Koskaan aiemmin mikään ei ole tuntunut näin hauskalta.

cygnkatu_vitriinen_lapi

Lisäksi olen tosi ylpeä, kun saan sanoa olevani kivijalkayrittäjä. Se on hieno sana.  Nykypäivän kauppakeskus-Suomessa se haastavin kaupantekolaji. Siksi kurkistelenkin täältä kivijalasta nauttien joka hetkestä, myös niistä, jolloin rahahuolet painavat, jolloin ulkona on sadesää eikä kukaan liiku missään, tai ulkona on hellesää ja kaikki menevät rannalle eikä päivän palkkaa saa kasaan. Tai jolloin sisälle astuu intialainen guru, joka haluaa kertoa minulle tulevaisuuteni, tai harekrishna-munkki, joka myisi minulle voileipiä. Kivijalkayrittämisessä on paljon sellaisia nyansseja, joita ei tavaratalo- tai kauppakeskusympyröissä pysty kokemaan. Talon asukkaat tulevat tutuiksi, samoin naapuriyrittäjät. Sisään poiketaan kuin vanha tutun luokse ja kuulumisia vaihdetaan laidasta laitaan. Kivijalassa on tunnelmaa.

Tule käymään! Haluan jakaa tämän tunnelman kanssasi.

Blogiin kirjoittelen jatkossa kivijalan tunnelmia, ajatuksia korumaailmasta, ajatuksia yrittäjyydestä, kokemuksia, kommelluksia ja korujen tarinoita.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: Blogi, korut, helmikorut, korujen tekeminen, kellot, yritys, yrittäminen, kurkistuksia, kauppa, kivijalka, kivijalkayrittäjä, naisyrittäjä, muoti, uranvaihdos