Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 9, Makeanveden helmet - Buddhan kuvista helmimaailman mullistajiksi

Lauantai 19.10.2019 - Sirpa

Miten olisi pieni, sievä buddhankuva tai vaikka puhemies Maon kuva helmiäisellä päällystettynä? Tällaiset hieman hämmentävät tuotteet ovat edelleen suosittuja turistien tuomisia Kiinasta, mutta niiden historia juontaa tosi kauas taaksepäin ja ne ovat itse asiassa tärkeä osa helmien historiaa.

Kauan ennen Kokichi Mikomotoa (osa 6) tai Gaston Vivésiä (osa 8) Kiinassa osattiin vaikuttaa simpukoiden helmentekoprosessiin. Tosin varsinaisesti helmiä, eikä ainakaan pyöreitä, osattu kasvattaa ennen 1960-lukua.

Kiinalaiset helmiäisbuddhat olivat tärkeitä lahjoja ja koristautumisesineitä jo Ming-dynastian kaudella 1300-luvulla. Kun simpukan sisäkuoren ja massan väliin sijoitettiin pienen pieni, vaikkapa norsunluusta veistetty Buddhan kuva-aihio, simpukka päällysti sen helmiäiskerroksilla. Simpukat, joita tähän käytettiin, olivat makeanveden simpukoita, joita on ollut Kiinassa useita lajeja luonnostaan jo vuosituhansia. Ne olivat nykyisten, jalostuksella kehitettyjen makeanveden helmisimpukoiden esi-isiä.

Menetelmällä pystyttiin saamaan simpukat tekemään lähes mitä tahansa kuvioita. Buddhan lisäksi simpukat työstivät kauniita kukkakuvioita, erilaisia eläimiä, hallitsijoiden kuvia ja mitä nyt mieleen tuli.

Puhemies Maon helmiäiskuva oli tietysti itsestäänselvyys kansantasavallan synnyn jälkeen.

Kuva: Simpukan sisäpintaa vasten tehtyjä kuva-amuletteja. (Springer Open book. Goods and Services of Marine Bivalves)


buddhankuvat.jpg

Virallinen termi näille erikoisille kuvatuotteille on blister-helmet, eli ”kupla” tai ”rakkula”. Ne kun ovat ikään kuin kupla simpukan sisäpinnalla. Ne ovat ensimmäinen osoitus ihmisen puuttumisesta helmien syntyyn. Ne ovat porras sekä makeanveden helmituotannolle että Kokichi Mikimoton kehittämälle viljelytekniikalle. Mikimoto kasvatti myös aluksi blister-helmiä ja teki sillä tekniikalla kokeita tavoitteena löytää keino kasvattaa täysin pyöreitä helmiä.

Mikimoton lopulta kehittämällä tekniikalla myös Kiinassa tuotettiin 1900-luvun alkupuolella viljeltyjä merivesihelmiä, ja erityisesti vuoden 1949 jälkeen, jolloin Kiinan kansantasavalta perustettiin, helmenviljely sai merkittävän aseman Kiinan kansantaloudessa. Makeanveden simpukoiden kanssa helmenkasvatus ei aluksi ottanut onnistuakseen, mutta 1960-luvulla valtion kontrolloima simpukkateollisuus onnistui vihdoin saamaan aikaiseksi jotain.

Ensimmäiset Kiinassa kasvatetut makeanveden helmet näyttivät riisimuroilta, ja niin niitä myös maailman helmiasiantuntijat alkoivat kutsua. Ne olivat pieniä, ryppypintaisia, melko huonolaatuisia ja mitättömästi hohtavia pieniä puikuloita.

Riisihelmet olivat kuitenkin lähtölaskenta valtavalle helmiteollisuudelle.

Kuva: Koru tehty vanhoista riisihelmistä ja uudemmista pyöreistä makeanveden helmistä. (Pearly Parrot)

riisihelmet.jpg

1980-luvulla tekniikat ja osaaminen olivat kehittyneet niin, että markkinoille pystyttiin tuottamaan jo melko hyvälaatuisia barokkimuotoisia (epäsäännöllisiä monimuotoja) sekä ovaalin muotoisia makeanveden helmiä. Vuosikymmen myöhemmin markkinoille tuli myös erittäin hyvälaatuisia pyöreitä helmiä. Helmien kasvatus ja kauppa kävi myös helpommaksi, kun se vapautettiin valtion kontrollista.

Makeanveden helmet alkoivat uhata perinteisten merivesihelmien, eli akoya-, tahiti- ja etelämeren helmien markkinoita vahvasti 1990-luvun lopulla. Vuonna 2000 Kiinassa tuotettiin jo valtavia määriä erimuotoisia makeanveden helmiä, joista jopa 30-40 prosenttia olivat täyspyöreitä.

Kun vielä vuoden 2010 kieppeillä kiinalaiset onnistuivat jalostamaan simpukan, joka suostuu kasvattamaan todella isoja helmiä samalla tekniikalla kuin merivesihelmiä kasvatetaan, markkinoille tulvahti valtavia, hyvähohtoisia, valkoisia ja muita luonnollisia sävyjä olevia helmiä, joiden tuotantokustannukset ovat murto-osa esimerkiksi etelämeren helmien kustannuksista.

Maailman helmikauppa ja koko kilpailutilanne mullistui.

Tällä hetkellä Kiinassa tuotetaan vuosittain yli 3500 tonnia helmiä vuosittain (makeanveden helmiä siitä on lähes 2000 tonnia). Se on aivan mieletön määrä helmiä, jos ajatellaan yhden helmen painavan keskimäärin gramman tai pari.

Kiinalaisia helmiä on kaiken muotoisia: pyöreitä, soikeita, nuggetteja, litteitä, pitkulaisia, isoja, pieniä. Ja kaiken värisiä: valkoisia ja vaaleanpunertavia luonnollisia värejä sekä värjättyjä lähes mihin tahansa väriin – mitä vain ikinä helmentuottajat ja kauppiaat keksivät.

Makeanveden helmien viljely ja myynti poikkeaa lähes kaikilta osin merivesihelmien tuotannosta – vesiekologiasta alkaen. Makeanveden helmiä tuotetaan massatuotannon elkein, mikä tekee niistä edullisia ja jopa arkisia. Vain hienommat yksilöt nousevat tästä massasta. 

Kuva: Helmisimpukoiden kasvatusta KiinassaPearl_Oyster_Farm_in_China.jpg

Makeanveden helmiä kasvatetaan muuallakin maailmassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Intiassa ja Vietnamissa. Kiina tuottaa kuitenkin 99 prosenttia maailman makeanveden helmistä tänä päivänä.

Helmien kasvatuksen nykypäivästä, kasvatusmenetelmistä ja tuotannon ekologisista piirteistä lisää matkamme seuraavassa – ja viimeisessä – osassa.

 

Seuraavaksi: Nykypäivän helmien kasvatus – toteutuuko kestävä kehitys? Päätösjakso.

----------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmet, viljellyt helmet, Mikimoto, Vives, helmien historia, blisterhelmet, riisihelmet, helmituotanto

Matka helmien historiaan 8, Cortéz-helmet - tuhon omasta meriluonnon pelastajaksi

Lauantai 5.10.2019 - Sirpa

Osa 8. Cortéz-helmet – tuhon omasta meriluonnon pelastajaksi

Moni muistaa koulusta John Steinbeckin Helmen – yksi niitä pakollisia äidinkielen lukemistoja. Tarina köyhästä meksikolaisesta helmenkalastajasta, joka löytää upean, tumman, maailman kauneimman helmen. Kirja on hieno tarina köyhyydestä, eriarvoisuudesta, unelmista, kateudesta, hyvästä ja pahasta. Mutta se helmi, jonka helmenkalastaja Kino löysi – se oli Cortéz-helmi*, joka kuten kirjan onni, oli aikoinaan vaarassa tuhoutua ympäristöineen kokonaan.

(*Helmestä käytetään muotoa Cortéz, vaikka löytöretkeilijän nimi yleisesti kirjoitetaan muodossa Cortés.)

Pteria-shell-Cortez_large.jpg

Ei ihme, että Steinbeck otti kirjaansa juuri Cortéz-helmen, sillä ne ovat todella maailman upeimpia helmiä. Siksi näille helmille kävi kuten kävi. Espanjanlainen löytöretkeilijä Hernán Cortés (tunnetaan myös etunimillä Hernándo, Fernando) rantautui Kalifornian lahdelle, Meksikon länsirannikolle joskus vuoden 1530 tietämillä. Sitä ennen Cortés oli osallistunut melko sotaisasti Keski-Amerikan valloitukseen ja muun muassa kukistanut atsteekkien valtakunnan.

Kuva: Pteria Sterna- eli sateenkaarihuulisimpukka tekee loistavan sävyisiä, upeasti hohtavia harvinaisuuksia.(Perlas del Mar de Cortéz)

Cortés tapasi paikallisia ihmisiä, joilla oli valtavia, tummia, upeasti hohtavia helmiä. Helmiä oli joka puolella valtavia määriä.  Vaikutti siltä, että tämä kansa oli osannut kalastaa helmiä jo kauan (vrt. kirjoitussarjan osa 2). Cortésin jälkeen saapui lukuisia retkikuntia, jotka varmistivat kaupankäynnin ja näiden upeiden helmien päätymisen Eurooppaan tuhlailevien kuninkaallisten ja aateliston tarpeisiin. Ja kuten aiemminkin, myös nyt paikallisia ihmisiä kohdeltiin todella julmasti ja heidät pakotettiin henkensä kaupalla kalastamaan helmiä.

Tätä jatkui seuraavat parisataa vuotta. ”Ongelmana” oli se, että sukeltaminen vain henkeä pidättämällä ei mahdollistanut helmenkalastusta kovin syviltä vesialueilta, jolloin isoja määriä ”saalista” jäi hyödyntämättä.

 

Mullistava keksintö ja mustan helmen tuho

Mikä oli sitten tämän upean tumman helmen ja sitä tekevän Pinctada Mazatlanica -simpukan tuhon tuoja? Se oli sukelluspuku.

Sukelluspuku keksittiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Yksi sen ajan huippukeksinnöistä, joka mahdollisti kokonaan uuden ”maailman” saavuttamisen. Kypärät, ilmapumput, kumipuvut ja muut sen ajan huipputekniset varusteet toivat helmenkalastukseen ennen kokematonta tehokkuutta.

Ennen sukelluspuvun käyttöönottoa syvemmällä meren pohjassa olevia simpukoita oli yritetty kalastaa sukelluskellon ja muiden apuvälineiden avulla, mutta Kalifornian lahden – tai Cortésin lahden, kuten sitä silloin kutsuttiin - kova merenkäynti ei suosinut kömpelön sukelluskellon käyttöä.

Jo 1890-luvun lopulla alkoi näkyä merkkejä helmiapajien ehtymisestä. Amerikan uraauurtava vesiviljelyasiantuntija ja alan tiedemies Gaston Vivés perusti 1893 maailman ensimmäisen simpukoiden kasvattamon ja viljelylaitoksen Meksikoon, Kalifornian lahdelle. Se oli aikansa todellinen edelläkävijä niin edustamansa alan, käytetyn tekniikan, vesiensuojelun kuin onnistuneen tuotannon takia. Vielä tänä päivänä Vivésin tuotantolaitokset pitävät hallussaan suurimman koskaan toimineen simpukka- ja helmenkasvattamon titteliä.

Vivésin yritys koki surullisen lopun vuonna 1914. Samalla annettiin kuolinisku vuosikymmeniksi niin luonnonvaraisille kuin viljellyille Cortéz-helmille. Meksikon kapinan aikana kapinalliset ja ryöstäjät tuhosivat koko helmifarmin ja polttivat kaikki sen arkistot eikä Vivés enää koskaan saanut mahdollisuutta kasvattaa uusia simpukoita.

Ja niin kävi, että 1930-luvulle tultaessa Cortésin löytämät luonnonvaraiset helmiesiintymät olivat loppuun kalastettuja ja simpukoiden elinalueet täysin tuhottuja eikä viljelylle ollut mahdollisuuksia.

Kolme meribiologia ja mustan helmen pelastus

Käytännössä Cortéz-helmiä ei ollut maailmassa kuuteen vuosikymmeneen. Niitä tuottavat simpukat ovat todella tarkkoja asuinympäristönsä suhteen. Ne vaativat puhdasta vettä ja vain puhtaassa merivedessä eläviä tiettyjä planktoneita ruuakseen.

Sitten tapahtui jotain ainutlaatuista. Ehkä ensimmäinen nykyaikainen kestävän kehityksen ja merten suojelun konkreettinen ihme.

Vuonna 1991 kolme nuorta meribiologia käynnisti Guayamasissa Sonorassa yliopiston tutkimusprojektin, jonka tavoitteena oli elvyttää käytännössä sukupuuttoon kuolleet Pinctada Mazatlanica- sekä Pteria Sterna -simpukat sekä niiden täysin tuhottu ja saastunut elinympäristö Kalifornian lahdella. Tavoitteena oli myös luoda uudelleen koko helmenviljelyprosessi näiden vaativien otusten kanssa.

Useita vuosia jatkunut projekti sai aikaan ensinnäkin simpukkakantojen elpymisen, mikä tarkoitti tietenkin koko niiden elinympäristön puhdistumista ja Meksikon läntisten merialueiden elpymistä. Tuskinpa nämä kolme nuorta miestä työhön ryhtyessään ymmärsivät, kuinka merkittäviä asioita heidän projektinsa tulisi saavuttamaan. Merialueelle ovat vuosien saatossa palanneet monet vesieliölajit, kasvit, kalat, linnut sekä tietysti kaiken alkutavoite – simpukat.

Vesi on saasteetonta ja tarjoaa monille vaarassa olleille eläinlajeille uuden elinmahdollisuuden. Hyvinvoiva simpukkakanta huolehtii vesialueen mikrobiston kunnossaspidosta. 

cortezhelmi.jpgTumman eri sävyiset Cortéz-helmet ovat maailman arvokkaimpia ja harvinaisimpia viljeltyjä helmiä. Kun kiinalaisia makeanveden helmiä tuotetaan vuosittain noin 2000 tonnia, Akoya-helmiä noin 50 tonnia ja Tahiti- ja Etelämeren helmiä noin 11-12 tonnia, Cortéz-helmiä tulee myyntiin vuosittain vain noin neljä kiloa eli noin 4000 kappaletta. Tämä kolmen biologin perustama yritys on maailman ainoa Cortéz-helmiä kasvattava yritys ja se toimii edelleen alkuperäisten periaatteiden mukaisesti, luonnon pelastaminen kaiken edellä.

Kuva: Pteria Sterna -simpukka on toiselta nimeltään sateenkaarihuulisimpukka, ja sen tekemät tummat helmet säihkyvät sateenkaaren sävyissä.

Helmet, vaikkakin arvokkaita rahan tuojia ovatkin, ovat vähän sivutuote kaikelle suuremmalle.

Hieno tarina, eikö?

 

Seuraavaksi: Makeanveden helmet – buddankuvista maailmanvalloittajiksi

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

Avainsanat: cortéz, merivesihelmet, tummat helmet, mustat helmet, pteria sterna, pinctada mazatlanica, Gaston Vivés, meribiologi, merten suojelu, kestävä kehitys