Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 10, Millaista on helmien kasvatus nykyisin?

Torstai 31.10.2019 - Sirpa


Koko helmiviljelyn ekologia, simpukoiden elämä, niiden elinolosuhteet ja helmien synty ovat muuttuneet huikeasti sadan viime vuoden aikana. Enää ei juuri löydy täysin luonnonhelmiä, tai niiden hyödyntäminen on ankarasti rajoitettu tai suojeltu kokonaan.

Kaikki koruihin myytävät helmet ovat nykyään viljeltyjä, niin makeanveden kuin meriveden. Näin on ollut jo Kokichi Mikimoton ajoista lähtien 1900-luvun alussa (osa 6).

Yksittäisistä merten aarteista on siirrytty valtavan laajaan vesitalouselinkeinoon. Siihen toki sisältyy muutakin kuin helmien ja simpukoiden kasvatusta: kalojen, äyriäisten ja kasvien viljelyä ruuaksi. Englanniksi alaa kutsutaan nimellä marine agriculture tai aquaculture.

Useille valtioille helmien kasvatus on merkittävä kansantaloudellinen tulo. Suuria eroja on kuitenkin makeanveden helmien ja merivesihelmien viljelykäytännöissä ja sen myötä ekologisessa toiminnassa ja kestävän kehityksen arvojen toteutumisessa.

Makeanveden massatuotanto – ekologinen stressi

Kiinassa kasvatettavat makeanveden helmet viljellään lähes massatuotannon keinoin. Simpukat elävät rehevöityneissä kasvatusaltaissa, jotka on usein rakennettu vanhojen riisipeltojen reunoja korottamalla. Vesi altaissa on runsaasti lannoitettua.

Kuva: Kiinalainen makeanveden helmien viljelyallas.

pearl_farming_2.jpg

Viimeisen vuosikymmenen aikana makeanveden helmituotanto on kohdannut isoja ongelmia, eivätkä viljelijät, jotka yleensä ovat ihan tavallisia köyhiä maanviljelijöitä, ole enää saaneet helmistä sitä elantoa mitä ovat odottaneet. Makeanveden helmien markkinahinnat ovat romahtaneet valtavan ylituotannon takia.

Lisäksi huonot viljelyolosuhteet ovat saaneet simpukat voimaan huonosti ja osaltaan lisänneet viljelijöiden vaikeuksia. Vesistöt ovat saastuneet, ja viime vuosina jopa viranomaiset ovat heränneet ongelmaan. Viljelyvesistöjä on jouduttu sulkemaan ja niitä yritetään puhdistaa.

Kuten edellisessä osassa jo kerroin, makeanveden helmiä on tuotettu vuosittain noin 2000 tonnia. Itse asiassa ylituotantoa on aivan viime vuosina saatu kuriin jossain määrin. Tarkkoja tilastoja tuotantomääristä on hyvin vaikeaa löytää, mutta viimeisin arvio on, että tuotantomäärät olisivat pudonneet jopa ”vain” 600 tonniin vuodessa.

Kuva: Makeanveden helmisatoa.

picture-029.jpg

Makeanveden helmituotanto on valitettavasti todella kaukana ekologisesta ja kestävän kehityksen toiminnasta. Kun yksi merivesivesisimpukka tekee yleensä yhden, korkeintaan kaksi tai kolme helmeä kerrallaan, makeanveden helmisimpukkaan saatetaan istuttaa jopa 50 helmeä kasvamaan yhtäaikaisesti. Makeanveden simpukoiden hyvinvointi on myös melko sivuseikka, toisin kuin merivesiviljelyssä, jossa simpukoista pidetään todella hyvä huolta, niiden oikeasta kasvuympäristöstä, veden laadusta ja oikeista ravinteista sekä itse simpukan puhtaudesta huolehditaan.                 

Merivesihelmet – sustainable pearls

Kuten aiemmissa jaksoissa helmien historiaan on opittu, maailman luonnonvaraiset merivesihelmet kalastettiin loppuun eurooppalaisten kuninkaallisten ja aatelisten helmihulluuden takia. 1800-luvun lopulla useimmat helmisimpukkalajit ja niiden elinympäristö oli tuhottu joka puolella lähes sukupuuttoon.

Kokichi Mikimoto ei varmasti ymmärtänyt, miten laajakantoista ja tärkeää työtä hän teki kehittäessään helmien viljelytekniikan, jolla saatiin aikaan hyvälaatuisia ja kaupallisesti menestyviä, villihelmien kaltaisia helmiä. Hänen kehittämänsä tekniikka levisi 1900-luvun vuosikymmeninä Japanista halki koko Tyynen meren. Helmien viljelyn lisääntyessä luonnonvaraiset simpukkakannat pääsivät elpymään rauhassa ja lajien sukupuutto vältettiin.

Onneksi näin. Se mitä ensin ahneudella tuhottiin, on pystytty viljelytekniikalla, meribiologialla, kehittyneellä osaamisella ja ymmärryksellä pelastamaan.

Merivesihelmien – Akoyat, Etelämeren ja Tahitin helmet – viljelyssä on nykypäivänä kyse vahvasta ihmisen, luonnon ja helmien suhteesta, jossa huomioidaan kaikkien kolmen hyvinvointi. Merivesihelmien kasvattajat ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaperiaatteisiin. Koko filosofia on täysin erilainen verrattuna makeanveden helmien kasvatukseen.

Kuva: Etelänmeren helmien kasvatusta Etelä-Australiassa

Oyster_Farm_South_Australia.JPG

Suurin osa merivesihelmistä viljellään nykyisin kestävän kehityksen periaattein. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että merialueiden, eläinten, ympäristön sekä työntekijöiden hyvinvointi hoidetaan tarkkojen ympäristösäännösten ja kontrollin avulla.

Merivesisimpukat tarvitsevat elääkseen erittäin puhdasta vettä ja ne ovat tarkkoja ravintoplanktoninsa suhteen. Siksi Tyynen meren valtioiden suurimmat helmikasvattajat ja markkinoijat perustivat syyskuussa 2018 Blue Pledge Foundationin, jonka tavoitteena on suojella meriä ja ilmastoa, säästää kaikessa toiminnassa luonnonvaroja, vähentää muovin määrää merissä, tehdä helmituotanto täysin läpinäkyväksi ja ohjeiden mukaiseksi sekä hiilineutraaliksi sekä tukea viljelijöiden ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvointia takaamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Linkissä kerrotaan Kamoka Pearls-yhtiöstä, joka on yksi keskeisiä tahitihelmien viljelijöitä ja edelläkävijä kestävän kehityksen tuotannossa:

https://www.nationalgeographic.com/news/2013/8/130811-eco-friendly-pearl-farming-kamoka-polynesia-oysters-environment/

Osassa toimia on jo saatu hyviä tuloksia, ja viljelijät ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen arvoihin.

Blue Pledge Foundationista on lisätietoa sivun yläreunassa päävalikon Info-lehdellä.

Usein kysytään, miksi vaikkapa Etelämeren helmet ovat niin hinnakkaita. Juuri tuon edellä kerrotun takia. Ne ovat kasvaneet puhtaissa merissä, hyvässä yksilöllisessä hoidossa, ilman massatuotantoa. Niiden harvinaisuutta kunnioitetaan kaikissa kasvun vaiheissa. Niiden viljelystä ja simpukoista on huolehtimassa ammatistaan ylpeitä, taitavia, huolellisia, luontoa ja omaa ympäristöään arvostavia ihmisiä, joille myös taataan kunnollinen toimeentulo.

MIR_3912.jpg

 

Matka helmien historiaan päättyy tähän. Kiitos seurasta, toivon, että olet nauttinut matkasta! Olen itse nauttinut suunnattomasti näitä etappeja kirjoittaessani ja oppinut jälleen valtavasti lisää helmistä, noista merenneidon kyyneleistä.

Otan mielelläni palautetta ja kommentteja sekä vastaan kysymyksiin joko sähköpostilla info@pearlyparrot.fi tai facebookissa.

---------------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmien kasvatus, viljely, makeanveden helmet, ekologinen stressi, merivesihelmet, akoya, etelämeren helmi, tahitihelmi, kestävä kehitys, sustainable pearls, blue pledge