Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 1

Maanantai 1.7.2019 - Sirpa


Osa 1. Maailman vanhin jalokivi

Varmaa tietoa ei ole siitä, milloin helmiä on alettu käyttää koruina, mutta varmaa on se, että helmiä ja helmisimpukoita on ollut miljoonia vuosia. Simpukat ovat yksi vanhimmista maapallon eläinlajeista. Vanhimmat kivettyneet helmilöydökset ajoittuvat yli 200 miljoonan vuoden päähän.

Kaukaisimmat arkeologiset todisteet simpukoiden tarjoamista mahdollisuuksista ihmisten koristautumiseen ovat noin 135 000 vuoden takaa, jolloin pienistä kaurikotiloista on pujotettu kaulanauhoja. Sama korumalli on pitänyt suosionsa tuhansia vuosia, koska esimerkiksi Ranskassa Toulousen museossa on erinomaisesti säilynyt hautalöytö ajalta 6700-5600 eaa., jossa kahdella nuorehkolla naisella on ollut hautajaiskoruina pitkät ja näyttävät simpukankuorihelmet.

Lohikäärmeen aivoista keisarin lahjoiksi

Helmi on suurella varmuudella maailman vanhin jalokivi. Sen käytöstä koruina on todisteita paljon ennen kuin timanttien ja muiden jalokivien arvo on ymmärretty. Säilyneitä helmiä on löydetty ja ne ovat jopa yli 5000 vuotta vanhoja.

Ehkäpä joskus kauan kauan sitten jossain Intian rannikolla muinainen kalastajaheimo ihastui helmien muotoon ja satumaiseen hohtoon löytäessään niitä syötäväksi tarkoitettujen simpukoiden sisältä. Ehkäpä koristelu sai siitä uuden ulottuvuuden, tuhansia vuosia sitten.

Muinaisten kiinalaisten keskuudessa helmiä arvostettiin jo varhain ja niistä löytyy useita mainintoja Kiinan historiallisista teoksista jo noin 3000 vuotta eaa. Helmistä puhutaan jo silloin ’arvokkaina jalokivinä’.

Helmiä annettiin lahjaksi hallitsijoille. Yksi vanhimpia kirjoitettuja merkintöjä kertoo Xia-dynastian (vv. 2100-1600 eaa.) hallitsijan, keisari Yun, saaneen lahjaksi helminauhan, ’jonka helmet eivät olleet täysin pyöreitä’. Sitä tarina ei kerro, oliko keisari Yu tähän asiaan tyytymätön ja miten kävi lahjan antajan.

Vanhan kiinalaisen tarinan mukaan helmet saivat alkunsa tarunhohtoisen lohikäärmeen aivoissa. Erään tarinan mukaan upeimmat helmet hohtivat kilometrin päähän, ja toinen uskomus väitti, että helmen hohteella pystyi keittämään riisiä.

Helmistä löytyy mainintoja myös intialaisista pyhistä Veda-kirjoista vv. 1500-500 eaa. Veda-kirjoista vanhimmassa, Rigvedassa, sana helmi, ’krisana’, mainitaan kymmenkunta kertaa, ja myöhemmässä Atharvaveda-kirjassa puhutaan jo helmistä tehdystä amuletista, jolla uskottiin olevan nuoruutta, pitkää elämää ja vaurautta antavia voimia.

On  myös tarina hindujumala Krishnasta, joka poimi merestä ensimmäisen helmen ja antoi sen tyttärelleen häälahjaksi.

Orientin helmenkalastajat - aikansa taitavimmat

Myös vanhassa Orientissa, eli muinaisen Persian ja Lähi-Idän alueella, tiedetään olleen helmenkalastajia jo ainakin 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Koko Arabian rannikko Punaisella merellä sekä Persianlahdella oli helmenkalastuksen pääalueita. Helmiä kalastettiin niin paljon kuin pystyttiin, sillä nämä orientin helmet olivat silloisessa maailmassa haluttuja ja arvostettuja. On arveltu, että jo tuolloin helmillä käytiin kauppaa reiteillä, jotka kulkivat Persian, Intian ja Kiinan välillä.

Itse asiassa tämänhetkisen tiedon mukaan maailman vanhin helmi, ns. Um Al Quwai-helmi, täysin säilyneenä, ei fossiloituneena, löytyi vuonna 2012 Yhdistyneiden Arabiemiraattien alueelta muinaisesta neoliittikauden haudasta, ja se on tutkimusten mukaan jopa 7500 vuotta vanha.

Muitakin suunnilleen yhtä vanhoja helmiä on olemassa. Ennen Um Al Quwai-helmen löytymistä maailman vanhimman helmen titteliä piti 5000 vuoden ikäinen Jomon-helmi Japanista.

Helmet eivät suinkaan olleet naisten koruja, vaan prinssien, kuninkaiden ja keisarien. Mitä enemmän hallitsijalla oli helmikoruja, sitä suurempaa arvostusta hän nautti. Helmien määrällä osoitettiin myös vaurautta. Hallitsijoilla saattoi olla kaulalla kymmeniä pitkiä helminauhoja, ranteissaan monirivisiä helmirannekoruja, ja lisäksi heidän vaatteensa kirjailtiin täyteen helmiä. Vain harvalla naisella oli tuolloin riittävä arvoasema helmien käyttämiseen.

Vanhin Orientin alueelta löydetty kokonainen helminauha, ns. Susa-nauha, on peräisin ajalta 300-400 eaa. Se löydettiin jo vuonna 1901 nykyisen Syyrian alueelta upeasti kullalla ja jalokivillä koristellusta hautasarkofagista, johon oli haudattu luultavasti nuori kuninkaallinen nainen. Nauha on kolmirivinen, kultaisilla väliosilla taidokkaasti yhteen liitetty ja kultaisella lukolla varustettu taidonnäyte. Siinä on yli 200 helmeä, joista suurin osa on säilynyt nykypäivään asti murenematta, vaikkakin melko huonokuntoisina.

pearl-necklace-in-louvre-j-de-morgan.jpg

Susa-nauha on nähtävillä Louvren taidemuseossa Pariisissa. 


 


Seuraavaksi tulossa: Amerikan alkuperäisväestön aarteet ja Kolumbuksen aikaansaannokset

________________________________________________________________

Muokattu 14.7.2019 12:46: Lisätty tietoa maailman vanhimmasta helmestä.