Kurkistuksia kivijalasta

Matka helmien historiaan 10, Millaista on helmien kasvatus nykyisin?

Torstai 31.10.2019 - Sirpa

Koko helmiviljelyn ekologia, simpukoiden elämä, niiden elinolosuhteet ja helmien synty ovat muuttuneet huikeasti sadan viime vuoden aikana. Enää ei juuri löydy täysin luonnonhelmiä, tai niiden hyödyntäminen on ankarasti rajoitettu tai suojeltu kokonaan.

Kaikki koruihin myytävät helmet ovat nykyään viljeltyjä, niin makeanveden kuin meriveden. Näin on ollut jo Kokichi Mikimoton ajoista lähtien 1900-luvun alussa (osa 6).

Yksittäisistä merten aarteista on siirrytty valtavan laajaan vesitalouselinkeinoon. Siihen toki sisältyy muutakin kuin helmien ja simpukoiden kasvatusta: kalojen, äyriäisten ja kasvien viljelyä ruuaksi. Englanniksi alaa kutsutaan nimellä marine agriculture tai aquaculture.

Useille valtioille helmien kasvatus on merkittävä kansantaloudellinen tulo. Suuria eroja on kuitenkin makeanveden helmien ja merivesihelmien viljelykäytännöissä ja sen myötä ekologisessa toiminnassa ja kestävän kehityksen arvojen toteutumisessa.

Makeanveden massatuotanto – ekologinen stressi

Kiinassa kasvatettavat makeanveden helmet viljellään lähes massatuotannon keinoin. Simpukat elävät rehevöityneissä kasvatusaltaissa, jotka on usein rakennettu vanhojen riisipeltojen reunoja korottamalla. Vesi altaissa on runsaasti lannoitettua.

Kuva: Kiinalainen makeanveden helmien viljelyallas.

pearl_farming_2.jpg

Viimeisen vuosikymmenen aikana makeanveden helmituotanto on kohdannut isoja ongelmia, eivätkä viljelijät, jotka yleensä ovat ihan tavallisia köyhiä maanviljelijöitä, ole enää saaneet helmistä sitä elantoa mitä ovat odottaneet. Makeanveden helmien markkinahinnat ovat romahtaneet valtavan ylituotannon takia.

Lisäksi huonot viljelyolosuhteet ovat saaneet simpukat voimaan huonosti ja osaltaan lisänneet viljelijöiden vaikeuksia. Vesistöt ovat saastuneet, ja viime vuosina jopa viranomaiset ovat heränneet ongelmaan. Viljelyvesistöjä on jouduttu sulkemaan ja niitä yritetään puhdistaa.

Kuten edellisessä osassa jo kerroin, makeanveden helmiä on tuotettu vuosittain noin 2000 tonnia. Itse asiassa ylituotantoa on aivan viime vuosina saatu kuriin jossain määrin. Tarkkoja tilastoja tuotantomääristä on hyvin vaikeaa löytää, mutta viimeisin arvio on, että tuotantomäärät olisivat pudonneet jopa ”vain” 600 tonniin vuodessa.

Kuva: Makeanveden helmisatoa.

picture-029.jpg

Makeanveden helmituotanto on valitettavasti todella kaukana ekologisesta ja kestävän kehityksen toiminnasta. Kun yksi merivesivesisimpukka tekee yleensä yhden, korkeintaan kaksi tai kolme helmeä kerrallaan, makeanveden helmisimpukkaan saatetaan istuttaa jopa 50 helmeä kasvamaan yhtäaikaisesti. Makeanveden simpukoiden hyvinvointi on myös melko sivuseikka, toisin kuin merivesiviljelyssä, jossa simpukoista pidetään todella hyvä huolta, niiden oikeasta kasvuympäristöstä, veden laadusta ja oikeista ravinteista sekä itse simpukan puhtaudesta huolehditaan.                 

Merivesihelmet – sustainable pearls

Kuten aiemmissa jaksoissa helmien historiaan on opittu, maailman luonnonvaraiset merivesihelmet kalastettiin loppuun eurooppalaisten kuninkaallisten ja aatelisten helmihulluuden takia. 1800-luvun lopulla useimmat helmisimpukkalajit ja niiden elinympäristö oli tuhottu joka puolella lähes sukupuuttoon.

Kokichi Mikimoto ei varmasti ymmärtänyt, miten laajakantoista ja tärkeää työtä hän teki kehittäessään helmien viljelytekniikan, jolla saatiin aikaan hyvälaatuisia ja kaupallisesti menestyviä, villihelmien kaltaisia helmiä. Hänen kehittämänsä tekniikka levisi 1900-luvun vuosikymmeninä Japanista halki koko Tyynen meren. Helmien viljelyn lisääntyessä luonnonvaraiset simpukkakannat pääsivät elpymään rauhassa ja lajien sukupuutto vältettiin.

Onneksi näin. Se mitä ensin ahneudella tuhottiin, on pystytty viljelytekniikalla, meribiologialla, kehittyneellä osaamisella ja ymmärryksellä pelastamaan.

Merivesihelmien – Akoyat, Etelämeren ja Tahitin helmet – viljelyssä on nykypäivänä kyse vahvasta ihmisen, luonnon ja helmien suhteesta, jossa huomioidaan kaikkien kolmen hyvinvointi. Merivesihelmien kasvattajat ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaperiaatteisiin. Koko filosofia on täysin erilainen verrattuna makeanveden helmien kasvatukseen.

Kuva: Etelänmeren helmien kasvatusta Etelä-Australiassa

Oyster_Farm_South_Australia.JPG

Suurin osa merivesihelmistä viljellään nykyisin kestävän kehityksen periaattein. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että merialueiden, eläinten, ympäristön sekä työntekijöiden hyvinvointi hoidetaan tarkkojen ympäristösäännösten ja kontrollin avulla.

Merivesisimpukat tarvitsevat elääkseen erittäin puhdasta vettä ja ne ovat tarkkoja ravintoplanktoninsa suhteen. Siksi Tyynen meren valtioiden suurimmat helmikasvattajat ja markkinoijat perustivat syyskuussa 2018 Blue Pledge Foundationin, jonka tavoitteena on suojella meriä ja ilmastoa, säästää kaikessa toiminnassa luonnonvaroja, vähentää muovin määrää merissä, tehdä helmituotanto täysin läpinäkyväksi ja ohjeiden mukaiseksi sekä hiilineutraaliksi sekä tukea viljelijöiden ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvointia takaamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Linkissä kerrotaan Kamoka Pearls-yhtiöstä, joka on yksi keskeisiä tahitihelmien viljelijöitä ja edelläkävijä kestävän kehityksen tuotannossa:

https://www.nationalgeographic.com/news/2013/8/130811-eco-friendly-pearl-farming-kamoka-polynesia-oysters-environment/

Osassa toimia on jo saatu hyviä tuloksia, ja viljelijät ovat erittäin sitoutuneita kestävän kehityksen arvoihin.

Blue Pledge Foundationista on lisätietoa sivun yläreunassa päävalikon Info-lehdellä.

Usein kysytään, miksi vaikkapa Etelämeren helmet ovat niin hinnakkaita. Juuri tuon edellä kerrotun takia. Ne ovat kasvaneet puhtaissa merissä, hyvässä yksilöllisessä hoidossa, ilman massatuotantoa. Niiden harvinaisuutta kunnioitetaan kaikissa kasvun vaiheissa. Niiden viljelystä ja simpukoista on huolehtimassa ammatistaan ylpeitä, taitavia, huolellisia, luontoa ja omaa ympäristöään arvostavia ihmisiä, joille myös taataan kunnollinen toimeentulo.

MIR_3912.jpg

 

Matka helmien historiaan päättyy tähän. Kiitos seurasta, toivon, että olet nauttinut matkasta! Olen itse nauttinut suunnattomasti näitä etappeja kirjoittaessani ja oppinut jälleen valtavasti lisää helmistä, noista merenneidon kyyneleistä.

Otan mielelläni palautetta ja kommentteja sekä vastaan kysymyksiin joko sähköpostilla info@pearlyparrot.fi tai facebookissa.

---------------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmien kasvatus, viljely, makeanveden helmet, ekologinen stressi, merivesihelmet, akoya, etelämeren helmi, tahitihelmi, kestävä kehitys, sustainable pearls, blue pledge

Matka helmien historiaan 9, Makeanveden helmet - Buddhan kuvista helmimaailman mullistajiksi

Lauantai 19.10.2019 - Sirpa

Miten olisi pieni, sievä buddhankuva tai vaikka puhemies Maon kuva helmiäisellä päällystettynä? Tällaiset hieman hämmentävät tuotteet ovat edelleen suosittuja turistien tuomisia Kiinasta, mutta niiden historia juontaa tosi kauas taaksepäin ja ne ovat itse asiassa tärkeä osa helmien historiaa.

Kauan ennen Kokichi Mikomotoa (osa 6) tai Gaston Vivésiä (osa 8) Kiinassa osattiin vaikuttaa simpukoiden helmentekoprosessiin. Tosin varsinaisesti helmiä, eikä ainakaan pyöreitä, osattu kasvattaa ennen 1960-lukua.

Kiinalaiset helmiäisbuddhat olivat tärkeitä lahjoja ja koristautumisesineitä jo Ming-dynastian kaudella 1300-luvulla. Kun simpukan sisäkuoren ja massan väliin sijoitettiin pienen pieni, vaikkapa norsunluusta veistetty Buddhan kuva-aihio, simpukka päällysti sen helmiäiskerroksilla. Simpukat, joita tähän käytettiin, olivat makeanveden simpukoita, joita on ollut Kiinassa useita lajeja luonnostaan jo vuosituhansia. Ne olivat nykyisten, jalostuksella kehitettyjen makeanveden helmisimpukoiden esi-isiä.

Menetelmällä pystyttiin saamaan simpukat tekemään lähes mitä tahansa kuvioita. Buddhan lisäksi simpukat työstivät kauniita kukkakuvioita, erilaisia eläimiä, hallitsijoiden kuvia ja mitä nyt mieleen tuli.

Puhemies Maon helmiäiskuva oli tietysti itsestäänselvyys kansantasavallan synnyn jälkeen.

Kuva: Simpukan sisäpintaa vasten tehtyjä kuva-amuletteja. (Springer Open book. Goods and Services of Marine Bivalves)


buddhankuvat.jpg

Virallinen termi näille erikoisille kuvatuotteille on blister-helmet, eli ”kupla” tai ”rakkula”. Ne kun ovat ikään kuin kupla simpukan sisäpinnalla. Ne ovat ensimmäinen osoitus ihmisen puuttumisesta helmien syntyyn. Ne ovat porras sekä makeanveden helmituotannolle että Kokichi Mikimoton kehittämälle viljelytekniikalle. Mikimoto kasvatti myös aluksi blister-helmiä ja teki sillä tekniikalla kokeita tavoitteena löytää keino kasvattaa täysin pyöreitä helmiä.

Mikimoton lopulta kehittämällä tekniikalla myös Kiinassa tuotettiin 1900-luvun alkupuolella viljeltyjä merivesihelmiä, ja erityisesti vuoden 1949 jälkeen, jolloin Kiinan kansantasavalta perustettiin, helmenviljely sai merkittävän aseman Kiinan kansantaloudessa. Makeanveden simpukoiden kanssa helmenkasvatus ei aluksi ottanut onnistuakseen, mutta 1960-luvulla valtion kontrolloima simpukkateollisuus onnistui vihdoin saamaan aikaiseksi jotain.

Ensimmäiset Kiinassa kasvatetut makeanveden helmet näyttivät riisimuroilta, ja niin niitä myös maailman helmiasiantuntijat alkoivat kutsua. Ne olivat pieniä, ryppypintaisia, melko huonolaatuisia ja mitättömästi hohtavia pieniä puikuloita.

Riisihelmet olivat kuitenkin lähtölaskenta valtavalle helmiteollisuudelle.

Kuva: Koru tehty vanhoista riisihelmistä ja uudemmista pyöreistä makeanveden helmistä. (Pearly Parrot)

riisihelmet.jpg

1980-luvulla tekniikat ja osaaminen olivat kehittyneet niin, että markkinoille pystyttiin tuottamaan jo melko hyvälaatuisia barokkimuotoisia (epäsäännöllisiä monimuotoja) sekä ovaalin muotoisia makeanveden helmiä. Vuosikymmen myöhemmin markkinoille tuli myös erittäin hyvälaatuisia pyöreitä helmiä. Helmien kasvatus ja kauppa kävi myös helpommaksi, kun se vapautettiin valtion kontrollista.

Makeanveden helmet alkoivat uhata perinteisten merivesihelmien, eli akoya-, tahiti- ja etelämeren helmien markkinoita vahvasti 1990-luvun lopulla. Vuonna 2000 Kiinassa tuotettiin jo valtavia määriä erimuotoisia makeanveden helmiä, joista jopa 30-40 prosenttia olivat täyspyöreitä.

Kun vielä vuoden 2010 kieppeillä kiinalaiset onnistuivat jalostamaan simpukan, joka suostuu kasvattamaan todella isoja helmiä samalla tekniikalla kuin merivesihelmiä kasvatetaan, markkinoille tulvahti valtavia, hyvähohtoisia, valkoisia ja muita luonnollisia sävyjä olevia helmiä, joiden tuotantokustannukset ovat murto-osa esimerkiksi etelämeren helmien kustannuksista.

Maailman helmikauppa ja koko kilpailutilanne mullistui.

Tällä hetkellä Kiinassa tuotetaan vuosittain yli 3500 tonnia helmiä vuosittain (makeanveden helmiä siitä on lähes 2000 tonnia). Se on aivan mieletön määrä helmiä, jos ajatellaan yhden helmen painavan keskimäärin gramman tai pari.

Kiinalaisia helmiä on kaiken muotoisia: pyöreitä, soikeita, nuggetteja, litteitä, pitkulaisia, isoja, pieniä. Ja kaiken värisiä: valkoisia ja vaaleanpunertavia luonnollisia värejä sekä värjättyjä lähes mihin tahansa väriin – mitä vain ikinä helmentuottajat ja kauppiaat keksivät.

Makeanveden helmien viljely ja myynti poikkeaa lähes kaikilta osin merivesihelmien tuotannosta – vesiekologiasta alkaen. Makeanveden helmiä tuotetaan massatuotannon elkein, mikä tekee niistä edullisia ja jopa arkisia. Vain hienommat yksilöt nousevat tästä massasta. 

Kuva: Helmisimpukoiden kasvatusta KiinassaPearl_Oyster_Farm_in_China.jpg

Makeanveden helmiä kasvatetaan muuallakin maailmassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Intiassa ja Vietnamissa. Kiina tuottaa kuitenkin 99 prosenttia maailman makeanveden helmistä tänä päivänä.

Helmien kasvatuksen nykypäivästä, kasvatusmenetelmistä ja tuotannon ekologisista piirteistä lisää matkamme seuraavassa – ja viimeisessä – osassa.

 

Seuraavaksi: Nykypäivän helmien kasvatus – toteutuuko kestävä kehitys? Päätösjakso.

----------------------------------------------------------------------------

Avainsanat: helmet, viljellyt helmet, Mikimoto, Vives, helmien historia, blisterhelmet, riisihelmet, helmituotanto

Matka helmien historiaan 8, Cortéz-helmet - tuhon omasta meriluonnon pelastajaksi

Lauantai 5.10.2019 - Sirpa

Osa 8. Cortéz-helmet – tuhon omasta meriluonnon pelastajaksi

Moni muistaa koulusta John Steinbeckin Helmen – yksi niitä pakollisia äidinkielen lukemistoja. Tarina köyhästä meksikolaisesta helmenkalastajasta, joka löytää upean, tumman, maailman kauneimman helmen. Kirja on hieno tarina köyhyydestä, eriarvoisuudesta, unelmista, kateudesta, hyvästä ja pahasta. Mutta se helmi, jonka helmenkalastaja Kino löysi – se oli Cortéz-helmi*, joka kuten kirjan onni, oli aikoinaan vaarassa tuhoutua ympäristöineen kokonaan.

(*Helmestä käytetään muotoa Cortéz, vaikka löytöretkeilijän nimi yleisesti kirjoitetaan muodossa Cortés.)

Pteria-shell-Cortez_large.jpg

Ei ihme, että Steinbeck otti kirjaansa juuri Cortéz-helmen, sillä ne ovat todella maailman upeimpia helmiä. Siksi näille helmille kävi kuten kävi. Espanjanlainen löytöretkeilijä Hernán Cortés (tunnetaan myös etunimillä Hernándo, Fernando) rantautui Kalifornian lahdelle, Meksikon länsirannikolle joskus vuoden 1530 tietämillä. Sitä ennen Cortés oli osallistunut melko sotaisasti Keski-Amerikan valloitukseen ja muun muassa kukistanut atsteekkien valtakunnan.

Kuva: Pteria Sterna- eli sateenkaarihuulisimpukka tekee loistavan sävyisiä, upeasti hohtavia harvinaisuuksia.(Perlas del Mar de Cortéz)

Cortés tapasi paikallisia ihmisiä, joilla oli valtavia, tummia, upeasti hohtavia helmiä. Helmiä oli joka puolella valtavia määriä.  Vaikutti siltä, että tämä kansa oli osannut kalastaa helmiä jo kauan (vrt. kirjoitussarjan osa 2). Cortésin jälkeen saapui lukuisia retkikuntia, jotka varmistivat kaupankäynnin ja näiden upeiden helmien päätymisen Eurooppaan tuhlailevien kuninkaallisten ja aateliston tarpeisiin. Ja kuten aiemminkin, myös nyt paikallisia ihmisiä kohdeltiin todella julmasti ja heidät pakotettiin henkensä kaupalla kalastamaan helmiä.

Tätä jatkui seuraavat parisataa vuotta. ”Ongelmana” oli se, että sukeltaminen vain henkeä pidättämällä ei mahdollistanut helmenkalastusta kovin syviltä vesialueilta, jolloin isoja määriä ”saalista” jäi hyödyntämättä.

 

Mullistava keksintö ja mustan helmen tuho

Mikä oli sitten tämän upean tumman helmen ja sitä tekevän Pinctada Mazatlanica -simpukan tuhon tuoja? Se oli sukelluspuku.

Sukelluspuku keksittiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Yksi sen ajan huippukeksinnöistä, joka mahdollisti kokonaan uuden ”maailman” saavuttamisen. Kypärät, ilmapumput, kumipuvut ja muut sen ajan huipputekniset varusteet toivat helmenkalastukseen ennen kokematonta tehokkuutta.

Ennen sukelluspuvun käyttöönottoa syvemmällä meren pohjassa olevia simpukoita oli yritetty kalastaa sukelluskellon ja muiden apuvälineiden avulla, mutta Kalifornian lahden – tai Cortésin lahden, kuten sitä silloin kutsuttiin - kova merenkäynti ei suosinut kömpelön sukelluskellon käyttöä.

Jo 1890-luvun lopulla alkoi näkyä merkkejä helmiapajien ehtymisestä. Amerikan uraauurtava vesiviljelyasiantuntija ja alan tiedemies Gaston Vivés perusti 1893 maailman ensimmäisen simpukoiden kasvattamon ja viljelylaitoksen Meksikoon, Kalifornian lahdelle. Se oli aikansa todellinen edelläkävijä niin edustamansa alan, käytetyn tekniikan, vesiensuojelun kuin onnistuneen tuotannon takia. Vielä tänä päivänä Vivésin tuotantolaitokset pitävät hallussaan suurimman koskaan toimineen simpukka- ja helmenkasvattamon titteliä.

Vivésin yritys koki surullisen lopun vuonna 1914. Samalla annettiin kuolinisku vuosikymmeniksi niin luonnonvaraisille kuin viljellyille Cortéz-helmille. Meksikon kapinan aikana kapinalliset ja ryöstäjät tuhosivat koko helmifarmin ja polttivat kaikki sen arkistot eikä Vivés enää koskaan saanut mahdollisuutta kasvattaa uusia simpukoita.

Ja niin kävi, että 1930-luvulle tultaessa Cortésin löytämät luonnonvaraiset helmiesiintymät olivat loppuun kalastettuja ja simpukoiden elinalueet täysin tuhottuja eikä viljelylle ollut mahdollisuuksia.

Kolme meribiologia ja mustan helmen pelastus

Käytännössä Cortéz-helmiä ei ollut maailmassa kuuteen vuosikymmeneen. Niitä tuottavat simpukat ovat todella tarkkoja asuinympäristönsä suhteen. Ne vaativat puhdasta vettä ja vain puhtaassa merivedessä eläviä tiettyjä planktoneita ruuakseen.

Sitten tapahtui jotain ainutlaatuista. Ehkä ensimmäinen nykyaikainen kestävän kehityksen ja merten suojelun konkreettinen ihme.

Vuonna 1991 kolme nuorta meribiologia käynnisti Guayamasissa Sonorassa yliopiston tutkimusprojektin, jonka tavoitteena oli elvyttää käytännössä sukupuuttoon kuolleet Pinctada Mazatlanica- sekä Pteria Sterna -simpukat sekä niiden täysin tuhottu ja saastunut elinympäristö Kalifornian lahdella. Tavoitteena oli myös luoda uudelleen koko helmenviljelyprosessi näiden vaativien otusten kanssa.

Useita vuosia jatkunut projekti sai aikaan ensinnäkin simpukkakantojen elpymisen, mikä tarkoitti tietenkin koko niiden elinympäristön puhdistumista ja Meksikon läntisten merialueiden elpymistä. Tuskinpa nämä kolme nuorta miestä työhön ryhtyessään ymmärsivät, kuinka merkittäviä asioita heidän projektinsa tulisi saavuttamaan. Merialueelle ovat vuosien saatossa palanneet monet vesieliölajit, kasvit, kalat, linnut sekä tietysti kaiken alkutavoite – simpukat.

Vesi on saasteetonta ja tarjoaa monille vaarassa olleille eläinlajeille uuden elinmahdollisuuden. Hyvinvoiva simpukkakanta huolehtii vesialueen mikrobiston kunnossaspidosta. 

cortezhelmi.jpgTumman eri sävyiset Cortéz-helmet ovat maailman arvokkaimpia ja harvinaisimpia viljeltyjä helmiä. Kun kiinalaisia makeanveden helmiä tuotetaan vuosittain noin 2000 tonnia, Akoya-helmiä noin 50 tonnia ja Tahiti- ja Etelämeren helmiä noin 11-12 tonnia, Cortéz-helmiä tulee myyntiin vuosittain vain noin neljä kiloa eli noin 4000 kappaletta. Tämä kolmen biologin perustama yritys on maailman ainoa Cortéz-helmiä kasvattava yritys ja se toimii edelleen alkuperäisten periaatteiden mukaisesti, luonnon pelastaminen kaiken edellä.

Kuva: Pteria Sterna -simpukka on toiselta nimeltään sateenkaarihuulisimpukka, ja sen tekemät tummat helmet säihkyvät sateenkaaren sävyissä.

Helmet, vaikkakin arvokkaita rahan tuojia ovatkin, ovat vähän sivutuote kaikelle suuremmalle.

Hieno tarina, eikö?

 

Seuraavaksi: Makeanveden helmet – buddankuvista maailmanvalloittajiksi

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

Avainsanat: cortéz, merivesihelmet, tummat helmet, mustat helmet, pteria sterna, pinctada mazatlanica, Gaston Vivés, meribiologi, merten suojelu, kestävä kehitys

Matka helmien historiaan 7, Oriental Pearls, todellinen Lähi-idän helmi

Lauantai 21.9.2019 - Sirpa

Osa 7. Oriental Pearls – Lähi-idän aidot ihmeet

Persianlahden rikkaat öljyvaltiot ovat myös historiallisia helmivaltioita. Alueen ainutlaatuiset, kulttuuriperinnön asemaan nostetut vanhat luonnonhelmivarannot ovat edelleen niin arvostettuja, että viljeltyjen helmien maahantuonti saattaa olla lailla kielletty.

Pikkuinen Bahrainin kuningaskunta Persianlahdella ei nimittäin salli lainkaan viljeltyjen helmien maahantuontia. Vuonna 1928 saarivaltiossa säädettiin edelleen voimassa oleva laki, jolla kielletään viljeltyjen helmien tuonti maahan ja kaikki kaupankäynti niillä. Seurauksena voi olla vuosi vankeutta – ei mitään siihen verrattuna, että aiemmin rangaistuksena saatettiin katkaista kädet tai jalat.

Lailla haluttiin turvata aitojen Persianlahden helmien kaupallinen merkitys siinä vaiheessa, kun Japanissa Kokichi Mikimoton menestys helmenviljelyn alalla suuntasi helmikaupan katseet muualle.

Lähi-idän vesialueilta on kotoisin yksi maailman alkuperäisistä helmisimpukoista, Pinctada Radiata. On todisteita helmenkalastuksesta alueilla jo ainakin 1000 vuotta eaa. Tästä voi lukea kirjoitusarjan ensimmäisestä osasta.

Nämä ns. Oriental pearls, itämaiset helmet, olivat aikansa arvotetuinta kauppatavaraa. Lähi-idän muinaiset hallitsijat käyttivät helmiä arvonsa ilmaisemiseen jo kauan ennen kuin Euroopassa tiedettiin helmistä yhtään mitään.

Samaan aikaan kun löytöretkeilijät etsivät uusia mahdollisuuksia maailman meriltä, Persianlahden helmikauppa kukoisti. Ennen Amerikan ja Tyynen valtameren helmivarantojen rantautumista Eurooppaan eurooppalaiset hallitsijat koristautuivat luultavasti osaksi jo orientin helmillä.

arab_pearl-divers_at_work_in_the_persian_gulf_resized2.jpg

Persianlahden alueella helmenkalastus ja helmikauppa oli mittava elinkeino aina 1800-1900-lukujen vaihteeseen, jolloin helmet oli käytännössä kalastettu loppuun ja Pinctada Radiata -simpukka päätynyt lähes sukupuuttoon.

Kuva: Helmenkalastajia Persianlahdella 1900-luvun vaihteessa.

Orientin helmet ovat edelleen kuitenkin mittaamattomassa arvossa. Orientin aidoilla helmillä käydään kauppaa ja ne ovat maailman halutuimpien helmien joukossa. Kyse on siis vanhoista, vielä jäljellä olevista helmistä, joita Persianlahden rikkailla valtiolla on edelleen hallussa mittavia määriä. Niitä voi käydä ihailemassa mm. Dubaissa sijaitsevassa helmimuseossa. Linkki henkeäsalpaaviin kuviin jutun lopussa.      

Persianlahden helmiä myös viljellään nykyisin. Yhdistyneissä Arabiemiraateissa on isoja, melko nuoria, mutta voimakkaasti kasvavia helmenviljelyfarmeja. Tällaiseen voi jopa päästä tutustumaan suositussa rantalomakohteessa, Ras al Khaiman emiirikunnassa, jossa sijaitsee arvostettu Suwaidi Pearls -yritys.

Lisää luettavaa ja tosi kiehtovia kuvia:

Muinaisesta helmenkalastuksesta: https://www.bbc.com/news/world-middle-east-30724681

Dubain helmimuseosta: https://theinteriorsaddict.com/enough-pearls-to-take-a-bath-in-in-dubai

 

Seuraavaksi: Cortéz-helmien tarina – kuinka tuhon omasta syntyi jotain uskomattoman hienoa

__________________________________________________________

Matka helmien historiaan 6, Helmistä monenlaista mainetta ja kunniaa

Lauantai 7.9.2019 - Sirpa

Osa 6. Carl von Linnén helmistä Mikomoton kuolemattomaan tarinaan

Monenlaista mainetta ja kunniaa

Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl Linnaeus (myöhemmin von Linné, 1707-78) tunnetaan lähinnä eläin- ja kasvikunnan taksonomisen luokittelujärjestelmän luojana. Harva tietää, että hänellä on ansionsa myös helmien maailmassa. Hän on ensimmäinen ihminen maailmassa, joka on onnistunut kasvattamaan pyöreän helmen. Ja nimenomaan tämä saavutus, eikä suinkaan hänen suuri työnsä luonnontieteilijänä taksonomian parissa, sai Ruotsin kuninkaan aateloimaan hänet von Linnéksi.

Ennen von Linnén tutkimuksia helmien syntymekanismi oli täysin hämärän peitossa, ja helmien alkuperä selitettiin taruihin, legendoihin ja mystiikkaan perustuen. Milloin helmet syntyivät lohikäärmeen aivoissa, milloin ne olivat simpukan sisään joutuneita kastepisaroita tai merenneitojen kyyneleitä, milloin taas jumalien lahjoja ihmisille.

Linné selvitti tutkimuksissaan, että helmi alkaa kasvaa simpukassa, kun simpukan sisään joutui jokin pieni roska, hyönteinen, hiekanjyvä tai muu vastaava ärsyke. Simpukka yrittää suojautua vierasta ärsykettä vastaan peittämällä sen helmiäiskerroksilla.

Linnaean-pearls_Thumbnail.jpg

Tämän hän myös pystyi todistamaan käytännössä onnistuessaan kasvattamaan ensimmäiset helmet. 

Kuva: von Linnén helmet vuodelta 1761, nähtävillä Linnean Society of London -museossa.

Yli sata vuotta myöhemmin Japanissa tehtiin samankaltaisia kokeita, tavoitteena löytää keino saada kauniita helmiä yhä suurempien asiakaskuntien ulottuville. 1800-luvun loppupuolella oli jo kokemusta, miten kasvattaa ns. helmen puolikkaita, simpukan kuoren sisäpintaa vasten kasvaneita puolipalloja ja muita epämääräisiä muotoja.

Kokichi Mikimoto (1858-1954), syntyjään köyhästä nuudeli- ja vihanneskauppiaan perheestä, oli kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä nuori mies, jonka nykymaailma tuntee koko modernin helmenviljelyn kehittäjänä ja oppi-isänä. Mikimoto-helmet ovat nykyään ehkä maailman tunnetuin korubrändi ja Mikimoton nimi kuolematon.Kokichi_Mikimoto_jeune.jpg

Mikimoto aloitti kokeilunsa pyrkimällä aluksi viljelemään syötäviä simpukoita. Hän oivalsi, että ehkä myös helmien viljely ja erityisesti tasaisten, pyöreiden helmien kasvattaminen voisi onnistua. Yritysten, erehdysten, tappioiden ja kilpailijoiden antamatta lannistaa Mikimoto onnistui yli kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 1898 saamaan ensimmäinen hyvän sadon kupolinmuotoisia, puolipyöreitä viljeltyjä helmiä. Vuonna 1899 hän pystyi avaamaan Tokion Ginzaan ensimmäinen liikkeensä. Kuitenkin kesti vielä muutamia vuosia ennen kuin helmistä saatiin kasvatettua täysin pyöreitä.

Mikimoton kehittämä alkuperäinen helmenviljelytekniikka on käytössä edelleen. Samaa tekniikkaa käytetään kaikkialla maailmassa, oli kyse akoyahelmistä, tahitihelmistä, etelämeren helmistä tai makeanveden helmistä. Japanissa helmien kasvatus ja erityisesti helmenistutus, jossa simpukan sisälle asetetaan kudoksen kappale ja ydinpallo, on erittäin arvostettu ja kunnioitettu ammatti. Taitavimmat mestarit ovat tehneet istutuksia kymmeniä vuosia ja kymmeniä tuhansia kappaleita ennen kuin he ovat saavuttaneet mestarin arvon.

Mikimoton unelmana oli saada koristaa maailman jokaisen naisen kaula helmillä. Helmien viljely mullisti lopulta koko maailman helmikaupan. Kauniita, laadukkaita helmiä pystyttiin ostamaan aiempaa paljon edullisemmin. Viljelyn kehittyessä myös lähes sukupuuttoon kuolleet monet simpukkalajit saivat jälleen lisääntyä turvallisemmin.

Mikimoto_Kokichi.jpg

Kokichi Mikimoto eli 96-vuotiaaksi. Eräässä haastattelussa hän kertoi, että hänen hyvä terveytensä ja pitkä ikänsä johtui siitä, että joka päivä 20-vuotiaasta lähtien hän oli nauttinut kaksi helmeä veden kera.

Terveysvinkiksi totta tai tarua, mutta hänen nimensä on ainakin jäänyt elämään ikuisesti historian lehdille.

 

Seuraavaksi: Oriental Pearls - Persianlahden uskomattamat aarteet

_____________________________________________

Matka helmien historiaan 5, Reitti Tyynelle merelle - väylä uusien helmiaarteiden luo

Lauantai 24.8.2019 - Sirpa

Tämän blogin kirjoittamisessa on kaikkein antoisinta huomata, millaisia tarinoita voi löytää helmiin liittyen. Viehättävimpiä kaikista lukemistani ovat legendat Polynesian jumalista Tahesta ja Orosta sekä tahitinhelmien synnystä.

Yhden legendan mukaan helmet olivat alun perin ensimmäinen pilkahdus valosta, jonka Tane, harmonian ja kauneuden jumala, sai Luojalta. Tane teki valosta tähtiä ja helmet kiersivät jumalalta toiselle, kunnes lopulta Oro, Tahitin sodan jumala, rakastui paikalliseen naiseen ja antoi tälle kämmenensä kokoisen helmen lahjaksi. Nainen antoi helmen tyttärelleen ja näin sai alkunsa helmien ja ihmisten välinen yhteys.

Toisen legendan mukaan Oro vieraili maan päällä sateenkaaria pitkin ja antoi näin simpukoiden helmiäiselle niiden välkkeen ja tahitihelmille niiden upeat värisävyt. Muistoksi vierailuistaan hän jätti mustan helmisimpukan ja siitä lähtien Pinctada Margaritifera, mustahuulisimpukka, on elänyt Tahitin vesissä ja antanut kauneutta ihmisten elämään.

Tyynen meren koskemattomat ja häikäisevän upeat atollisaaret saivat ensimmäiset asukkaansa noin 4000 vuotta eaa., jolloin ihmisiä alkoi muuttaa saarille Koillis-Aasiasta. Saarille kasvoi vahva väestö, jonka oma kulttuuri sai kehittyä siihen asti, kunnes löytöretkeilijä Fernão de Magalhães (engl. Ferdinand Magellan) löysi merireitin Atlantilta Tyynelle merelle 500 vuotta sitten, vuonna 1519.

Kuva: Puka Pukan atollisaari nykyään

1200px-Pukapuka_Aerial_efs_1280.jpgMagalhães vain poikkesi pienellä Puka Pukan atollisaarella, mutta hänen jälkeensä tulleet lukuisat muut löytöretkeilijät, kauppapurjehtijat ja myös sekä Englannin että Ranskan armeijan sotilaat muuttivat pysyvästi Polynesian saarten elämän. Lopulta saari saarelta Ranskalle siirtyneistä atolleista tuli Ranskan siirtomaa, Ranskan Polynesia.

Löytöretkeilijät näkivät asukkaiden koristeina upeasti välkkyviä isoja simpukankuoria. Paikallinen väestö käytti niitä myös koristeina, astioina ja jopa työvälineinä. Näistä oudon tummista simpukoista löytyi myös mystisen tummia, suuria helmiä, joita paikallinen väestö ei eurooppalaisten hämmästykseksi juuri arvostanut.

Eurooppa oli haltioissaan uusista mahdollisuuksista. Samanlainen simpukoiden keräys alkoi täällä kuin sata vuotta aiemmin Amerikan rannikolla Venezuelan rantamilla. Nyt Euroopassa kohistiin myös simpukankuorista, sillä näistä upeista Tyynen meren välkkyvistä simpukoista saatiin eurooppalaiselle hienostolle helmiäisnappeja. Helmiäisnapeista tuli uusi suurvientiartikkeli, ja lopulta myös suuret tummat helmet löysivät tiensä Euroopan hovien ja aatelisten koruihin ja vaatteisiin.

Upea Pinctada Margaritifera -simpukka kalastettiin lähes sukupuuttoon 1800-luvun loppuun mennessä, mutta onneksi Ranska alueen omistajana alkoi asettaa rajoituksia ja sääntöjä simpukoiden ja helmien keräämiselle.

Vasta niinkin myöhään kuin 1960-luvulla, onnistuttiin tahitihelmien viljelyssä ja niiden laajamittainen kasvatus ja myynti käynnistyi, samalla kun luotiin tiukat säännökset villisimpukoiden ja meriluonnon säilyttämiseksi. Sen jälkeen kesti vielä vuosikymmen ennen kuin nämä tummat, välkehtivät luonnon ihmeet hyväksyttiin virallisesti helmien kaikki laatukriteerit täyttäviksi tuotteiksi ja niiden lukuisat luonnolliset värisävyt saivat virallisen aseman pikkutarkassa helmimaailmassa.

Lisää luettavaa:            

Helsingin Sanomien artikkeli Magalhãesista 7.8.2019

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006197542.html

Tutustu Tahitin ja Polynesian historiaan ja kulttuuriin:

https://www.tahiti.com/travel/about-tahiti

Enemmän helmiäisnappeja käyttäneistä ja edelleen toimivasta Pearlies-hyväntekijöistä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Pearly_Kings_and_Queens

 

Seuraavaksi: Carl von Linnén helmistä Mikimotoon

_______________________________________________________________

Matka helmien historiaan 4, Helmien mystiikka ja parantavat voimat

Lauantai 10.8.2019 - Sirpa

Osa 4. Helmien mystiikka ja supervoimat

Sarjan ensimmäisessä osassa mainitsin, että muinaiset kiinalaiset uskoivat helmien syntyvän lohikäärmeen päässä. Siksi helmet kuvastivat myös rohkeutta, sillä henkilöltä, joka aikoi saada helmen käyttöönsä, vaadittiin suurta rohkeutta ensin kukistaa lohikäärme.

Edelleen kiinalaisissa ja japanilaisissa kuvissa ja patsaissa on usein kuvattuna lohikäärme ja helmi.

Muinaisessa Kiinassa helmet olivat myös viisauden symboli. Lisäksi helmien uskottiin tuovan kantajalleen ikuista nuoruutta ja kuolemattomuutta. Niitä jauhettiin ja niistä tehtiin erilaisia eliksiirejä auttamaan näiden ominaisuuksien saavuttamisessa.

Muita helmiin vuosituhansia liitettyjä ominaisuuksia ovat muun muassa puhtaus, viattomuus, nöyryys ja levollisuus.

Keskiajalta nykypäiviin asti helmi on ollut morsiamen hääkoru juuri näiden uskomusten takia. Kristinuskon opinkappaleissa helmellä oli erityinen merkitys juuri täydellisyyden ja puhtauden symboloijana. Siksi esimerkiksi pyhät kirkkotekstiilit ja ehtoollismaljat sekä liturgiset kirjat oli päällystetty helmillä.

Pyhiä voimia hallitsijoille

Keskiajan hallitsijoiden kruunajaisasut oli kirjailtu helmillä, sillä näin uskottiin hallitsijan saavan pyhät voimat maansa johtamiseen.

Noin v. 1133 valmistettiin kruunajaisviitta, ensin Roger II:n käyttöön, mutta hänen jälkeensä sitä käyttivät useat pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan hallitsijat. Viitan reunukseen kirjailtiin jalokivien ja kullan lisäksi vaatimattomat 100 000 pientä helmeä.

Katso kuva viitasta tästä:

https://www.khm.at/en/objectdb/detail/100435/?pid=2337&back=1565&offset=3&lv=listpackages-5576

Alla olevista linkeistä voi kurkistaa huikean taidokkaasti kirjailtua seremoniahansikasta, joka on luultavasti kuulunut pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan Fredrik II:lle hänen kruunajaisissaan joko vuonna 1220 tai aiemmin. Pyhiä voimia antanut hansikas on tehty punaisesta sametista, kullasta, helmistä ja jalokivistä.

https://www.khm.at/en/objectdb/detail/100432/?pid=2337&back=1565&offset=1&lv=listpackages-5576

https://medieval.webcon.net.au/extant_gloves_frederick_ii.html

Sekä viitta ja hansikas ovat nähtävillä Wienin keisarillisessa aarrekammiossa.

 

Helmet, nuo lääketieteen monitaiturit

Sydänkeskiajalla elänyt benediktiiniläisnunna Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli kiinnostunut kasvien ja jalokivien parantavista ominaisuuksista. Hänen mielestään makeanveden helmet kasvoivat likaisissa jokiuomissa, joten ne olivat hänen mielestään kelvottomia lääketieteellisiin tarkoituksiin, mutta meriveden helmet tulivat puhtaista ja kirkkaista vesistä ja olivat suositeltavia lääkintään. Kuumeen hoitoon hän kehotti laittamaan merivesihelmen likoamaan juotavaan veteen, jotta se imi pois veden epäpuhtaudet. Puhdistetun veden juominen laski kuumetta. Päänsärkyyn hän suositteli helmen lämmittämistä auringossa, jonka jälkeen sitä pidettiin otsalla särkyä poistamassa.

Hildegard_von_Bingen.jpg

Helmien murskaaminen ja jauheen nieleminen oli omiaan auttamaan sydänvaivoissa.

Kuvassa: Hildegard Bingeniläinen ja kirjuri Volmar

Keskiajalla helmien lääkinnälliset ominaisuudet menivät iloisesti sekaisin magiikan ja mystiikan kanssa. Suunnilleen 1300-luvulle asti kaikki hoito-opit olivat täysin ilman lääketieteellistä näyttöä. Helmiä kuitenkin käytettiin apuna niin sydänvikaan, kuumetauteihin, verenvuotoon, ripuliin kuin mielenvikoihin. Tai silmiä parantamaan: helmijauhetta hierottiin silmiin, koska se kirkasti näköä, vahvisti silmähermoja ja kuivasi silmiin menevän kosteuden!

Vanhat uskomukset ovat myös nykypäivää

Vaikka nämä muinaiset tarinat saattavat naurattaa, nykyaikaan on jäänyt elämään monia helmiin liitettyjä uskomuksia ja myyttejä.

Esimerkiksi tämä: jos annat jollekin lahjaksi helmen tai helmikorun, jonka historiaan liittyy pahaa tahtoa tai mustasukkaisuutta, se tuo epäonnea henkilöille, jotka ovat pahantahtoisia tai mustasukkaisia.

Jos helmikorun antaa lahjaksi rakkaudesta ja puhtain mielin, helmi symboloi puhtautta ja hedelmällisyyttä ja tuo saajalleen onnea. Siksi meillä on edelleen tapana antaa vauvalle lahjaksi kastehelmet, ja siksi monet morsiamet haluavat hääpäivänään pitää helmikoruja.

Helmistä ja simpukankuorista saatavaa helmiäistä käytetään nykypäivän kosmetiikassa aivan kuten jo keskiajalla. Helmiäisen meikkituotteissa uskot(ell)aan antavan iholle ylellisen hohteen, samoin helmiäisjauhetta löytyy joistakin puhdistustuotteista ja shampoista. Samalla kaavalla mentiin jo 1500-luvulla, jolloin neuvottiin sekoittamaan helmijauhetta sitruunanmehuun ja pesemään kasvot tällä ”maailman parhaalla” seoksella.

Samoin kuin keskiajan ihmisiä, myös meitä nykypäivän ihmisiä kiehtoo helmen ”täydellisyys”. Toisin kuin muut jalokivet, helmi on syntyessään valmis ja täydellinen, kun taas muut jalokivet saavat arvonsa vasta hiomistyön tuloksena. Siksi helmiä on kautta vuosituhansien pidetty erityisinä, salaperäisinä, voimakkaina luonnon ihmeinä.

Seuraavaksi: Tyynen valtameren helmikulttuurit

_______________________________________________________

Matka helmien historiaan 3, Helmihulluus iski Euroopaan

Lauantai 27.7.2019 - Sirpa

Osa 3. Helmihulluus iski Eurooppaan

Vuonna 1499 lähtivät helmiaarteiden luo toiset merenkulkijat, kuten Amerigo Vespucci, Juan de la Cosa, Alonso Ojeda ja Vicente Pinzón. Vihdoin Espanjan kuninkaallisten ahnaat toiveet täyttyivät. Alkoi aivan hulluuteen mennyt helmenkalastus ja helmien rahtaaminen Eurooppaan.

Paikallinen alkuperäisväestö alistettiin julmaan orjuuteen sukeltamaan helmisimpukoita henkensä kaupalla. Palkkioksi he saivat tavaroita, joita he eivät olleet ikinä nähneet, kuten vaatteita, kenkiä, metallia sekä lasihelmiä ja muita lasiesineitä, jotka jostain syystä viehättivät heitä suuresti.

1500-luvun alkuun mennessä helmistä oli tullut Uuden Maailman suurin vientituote, ja jo vuosien 1513 ja 1530 välillä Meksikonlahdelta ja lähiympäristöstä tuotiin Eurooppaan yli 120 miljoonaa helmeä.

Kaiken sen kalastivat meren syvyyksistä paikalliset ihmiset, joiden kohtelu oli sitä julmempaa, mitä ahneemmaksi Euroopassa tultiin. Sukeltajat pakotettiin pinnan alle riipimään simpukoita koreihinsa niin nopeasti kuin taisivat. Pinnalla sai vetäistä juuri sen verran henkeä kuin mitä kesti korin kippaaminen veneeseen, sitten veneessä ollut vahti painoi sukeltajan takaisin pinnan alle. Ruokaa ei juuri saanut ja työtä tehtiin sarastuksesta pimeän tuloon. Yöksi kalastajat kahlehdittiin. Monet eivät kestäneet työssä muutamaa päivää enempää. Yleisin kuolinsyy oli omaan vereen tukehtuminen, koska lähes tauoton pakkosukeltaminen aiheutti kestämättömän paineen keuhkoihin. Monet helmenkalastajat myös kuuroutuivat, koska jatkuva syvälle sukeltaminen rikkoi tärykalvot.

Kolumbuksen retkien jälkeen noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa helmistä tuli Euroopassa hyödyke, jota ilman ei voinut olla kukaan kunniallinen aatelinen tai ylempiarvoinen.

1600-luvulle käännyttäessä kaikki kuuluisat: Medicit, Habsburgit, Borgiat, Tudorit ja muut käyttivät helmiä enemmän kuin muita jalokiviä.

KatharinavonMedici.jpg

Caterina de’ Medicia esittävä maalaus on todella aikansa kuva. Tuntemattoman maalarin noin 1547-59 maalaamassa muotokuvassa Caterinan puku on yltä päältä helmin kirjailtu. Kaulalla on upea suurista helmistä ja jalokivistä tehty kaulakoru, jossa samoin kuin korvakoruissa on erityisesti tuohon aikaan himoittuja valtavia (ja todella harvinaisia) pisaranmuotoisia helmiä. Lisäksi tiara on helmin koristeltu. Puvussa olevien helmien arvo voisi varovaisesti arvioituna olla useita miljoonia euroja nykypäivänä.

Puhutaan jopa ”helmikaudesta” (Pearl Age), joka ajoittui vuosien 1524 ja 1658 väliin. Niin naiset kuin miehet verhoilivat itsensä niin monilla helmillä kuin vain varat antoivat myöden, kuninkaiden viitat, liivit, kruunut ja valtikat koristeltiin helmillä ja kuningattarien näyttävimmät korut tehtiin suurimmista helmistä mitä löytyi. Kaikki helmet mitä Euroopan markkinoille tuli, kaupattiin välittömästi aatelisille, ylhäisille ja ylemmälle keskiluokalle.

Eurooppa oli hurahtanut helmiin.

Lisäluettavaa: https://www.gia.edu/doc/Pearl-Fashion-Through-the-Agesv.pdf

 

Seuraavaksi: Helmien mystiikka ja parantavat voimat

_________________________________________________________

 

Matka helmien historiaan 2, Kolumbuksen menetetty tilaisuus

Lauantai 13.7.2019 - Sirpa

0sa 2. Amerikan muinaiset helmiaarteet – Euroopan rikkauksien perusta

Helmien historian iso kulmakivi on Kolumbuksen kolmas retki Amerikkaan vuonna 1498, vaikka itse Kolumbukselle siitä ei kehuja sadellut. Sitä edeltävältä ajalta mantereen helmiaarteet ovat todellakin maanneet historian hämärissä. Kuitenkin koko Amerikan mantereella, niin pohjoisessa kuin etelässä, on ennen Kolumbusta ollut laaja ja arvokas helmien käyttökulttuuri sekä koruina, rituaaliesineinä kuin vaihdon välineenäkin.

 

Kummunrakentajien helmiaarteet

Amerikan muinaiset alkuperäiskansat ovat käyttäneet helmiä jo tuhansia vuosia ennen Kolumbuksen ja muiden löytöretkeilijöiden saapumista. Vanhoista kummunrakentajaheimojen hautakummuista on löydetty tuhansia helmiä, joista osa on ollut todella suuria. On arveltu, että helmillä on ollut tärkeä seremoniallinen merkitys niin hallitsijarituaaleissa kuin hautajaisissa.

Kummunrakentajat (mound builders) asuivat lähinnä Pohjois-Amerikan itä- ja eteläosissa. Kumpuja on edelleen jäljellä lukuisia esimerkiksi Ohiossa ja Mississippi-joen ympäristössä. Vanhimmat kummut ovat jopa 3500 eaa., ja kumpujen kukoistuskausi oli 700-200 eaa., jolta ajalta suuret helmilöydötkin ovat.

20190702_190053.jpg

Kummuista löydettiin aikoinaan valtavia helmimääriä. Osa näistä muinaisista helmistä on edelleen nähtävillä muun muassa Smithsonian-instituutissa. Helmet olivat enimmäkseen makeanveden helmiä alueiden jokisimpukoista.

20190628_103250.jpg

Myös Väli- ja Etelä-Amerikan muinaisissa korkeakulttuureissa inkojen, mayojen ja atsteekkien tiedetään etsineen ja keräilleen näyttäviä helmiä hallitsijoilleen ja jumalilleen. Luultavasti he ovat jo osanneet kalastaa helmiä merestä, koska meri on ollut heidän valtakuntiensa rajana. Merestä he ovat löytäneet suuria, näyttäviä helmiä, joista paljon myöhemmin tuli myös himottuja aarteita Euroopan hoveissa.

Amerikan alkuperäisväestö sai rauhassa pitää helmiaarteensa ja käydä niillä heimojen välistä kauppaa siihen asti, kunnes eurooppalaisten hovien ahneus kävi hallitsemattomaksi.

Kolumbus näytti tien helmien luokse 

Kristoffer Kolumbuksen oli määrä tuoda Espanjan kuninkaan Ferdinandin ja kuningatar Isabellan käskystä Aasiasta – hänethän lähetettiin etsimään reittiä Intiaan - rikkauksia, siis ’helmiä, jalokiviä, kultaa, hopeaa, mausteita ja muuta kauppatavaraa’. Helmet eivät olleet listan kärkipäässä sattumalta, sillä tuohon aikaan helmet olivat Euroopassa kultaa arvokkaampi kauppatavara niiden harvinaisuuden takia.

Kuningatar Isabella oli aikansa helmihullu. Hänellä oli valtavia jalokivin koristeltuja helmikoruja, helmin kirjailtuja viittoja ja pukuja sekä jopa helmikoristeltua tapettia. Hän kadehti toista helmihullua, aikalaistaan Englannin kuningatar Elisabet I:tä, jonka asut olivat yltä päältä helmien peitossa ja joka jopa haudattiin helmikoristeisiin peitettynä.

Kuuluisa Elisabet I:n Armada-muotokuva, josta saa hieman käsitystä helmien käytöstä. Puku on täynnä suuria luonnonhelmiä, joiden arvo on ollut jo taulun maalausvuonna 1588 mittaamaton:

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Elizabeth_I_(Armada_Portrait).jpg

Kolumbus teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan (vaikka uskoikin pitkään löytäneensä meritien Intiaan), ja hänen päiväkirjamerkintöjensä sekä muiden aikalaismerkintöjen pohjalta näyttää siltä, että Meksikonlahden merialueiden upeiden helmien kohtalo sinetöitiin kolmannen matkan tuloksena.

Kolumbuksen surkeat tuliaiset

Ensimmäisen matkan (v.1492) tuomiset olivat lähinnä jännittäviä matkatarinoita sekä seitsemän Karibialta vangittua ’alkuasukasta’. Arvatenkaan suunnattomia uusia rikkauksia odottaneet kuningas ja kuningatar eivät olleet kovin tyytyväisiä. He painostivat Kolumbusta lähtemään pikaisesti uudelle retkelle, mikä ei sekään juuri aarteistoa lisännyt. Toisen retken (v.1493) tuliaiset olivat lähinnä mausteita.

Kolmannella retkellään (v.1498) Kolumbus rantautui jossain vaiheessa lähelle Venezuelaa. Häntä vastassa rannalla oli joukko paikallisia asukkaita, joilla oli kimmeltävistä helmistä tehtyjä nauhoja yllään. Helmiä lojui myös ympäri rantaa hurjia määriä. Kolumbus ymmärsi tulleensa nyt sen aarteen luo, mitä kuningashuone himoitsi.

Jostain syystä hän ei kuitenkaan tarttunut hetkeen, vaikka sai jopa paikalliselta päälliköltä tietää suunnattoman suuren helmisimpukkaesiintymän tarkan sijainnin.

Kolumbus "osti" vain kolme paunaa – vähän päälle kilon – helmiä vaihtamalla ne lasihelmiin, messinkiesineisiin ja sokeriin. Nämä helmet sekä tieto valtaisasta helmisimpukkaesiintymästä päätyivät vihdoin Isabellalle. Kolumbus itse joutui hovin epäsuosioon.

Katsokaa oheista linkkiä, mikä ilme kuningatar Isabellalla on maalauksessa! Kolumbus ei ehkä ole juuri tuonut yhtäkään tyydyttävää tuliaista.

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Emanuel_Gottlieb_Leutze_-_Columbus_Before_the_Queen.JPG

Seuraavaksi: Helmihulluus iskee Eurooppaan

___________________________________________________________

Matka helmien historiaan 1, Matka alkaa - maailman vanhin jalokivi

Maanantai 1.7.2019 - Sirpa

Silloin tällöin minulta on kyselty, tiedänkö miten ja milloin helmiä on alettu käyttää koruina, kuka ne on ”keksinyt” tai miten niistä on tullut niin arvostettuja. Aihe on kutkuttanut mielessä pitkään ja odottanut vain sopivaa mahdollisuutta heittäytyä historian syövereihin. Ja kuinka ollakaan, helmien tarina menee paljon kauemmas historiaan kuin osasin kuvitella.

”Matka helmien historiaan” on blogikirjoitusten sarja, jossa matkustamme pienin askelin esihistorian ajoista lähes nykypäivään. Ja mitä kaikkea helmiin onkaan vuosituhansien kuluessa liitetty: mystiikkaa, taruja, julmuuksia, parantavia voimia, ahneutta, vaurautta, nousua ja tuhoa. Miten paljon koko ajan opin uutta kirjoittaessani!

Tämä kirjoitussarja ei noudata mitään tieteellistä tarkkuutta, mutta olen pyrkinyt huolellisuuteen ja pitämään faktat mahdollisimman oikeina. Mitään tämän kirjoitussarjan tai aiempien blogikirjoitusten tekstiä tai osia ei saa lainata ilman lupaa.

Tietoa kirjoitussarjaan olen ammentanut mm. seuraavista lähteistä:

Steven G. Bloom: Tears of Mermaids, The Secret Story of Pearls

Beatriz Chadour-Sampson & Hubert Bari: Pearls

G.F. Kuntz & C.H. Stevenson: The Book of the Pearl

Oppimateriaali, Gemological Institute of America, Pearl Course

Nick Foulkes: Mikimoto

Mikimoto Pearl Museum, official website

Perlas del Mar Cortez perlas.com.mx, official website

Neil Landman & Paula Mikkelsen: Pearls: A Natural History

Smaal - Ferreira - Grant -Petersen -Strand: Goods and Services of Marine Bivalves. Springer Link Open

 

Klikkaa tästä itsesi matkalle! 

Lue lisää »

Avainsanat: helmet, maailman vanhin helmi, susa

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 5. Helmien keskinäinen yhteensopivuus

Sunnuntai 19.3.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

 

Osa 5 - Helmien keskinäinen yhteensopivuus

Kokonaisen helminauhan arvoon vaikuttaa paljon myös nauhassa olevien helmien samankaltaisuus: mahdollisimman yhtäläinen muoto, väri, koko, hohto, yhtä paksu helmiäiskerros ja yhtä tasainen pinta. Täydellisesti yhteensopivien helmien löytäminen kokonaiseen nauhaan saattaa toisinaan vaatia jopa vuosien etsinnän ja kokoamisen. Mitä parempilaatuisia helmiä nauhaan haetaan, sen vaikeampaa on täydellisen yhteensopivuuden saavuttaminen - tämä, jos mikä, vaikuttaa helminauhan hintaan. "Täydellisen" nauhan hinta voi olla satoja tuhansia euroja.

Kuten jo aiemmin mainitsin, usein nauhoja kasataan ns. commercial match -periaatteella. Silloin niissä olevat yksittäiset helmet ovat ominaisuuksiltaan "riittävän" yhteensopivia. Ne sointuvat värin ja sävyjen puolesta toisiinsa, koko on riittävän yhtenäinen, jotta nauha näyttää tasaiselta, samoin muut kriteerit ovat riittvän yhdenmukaisia. Commercial match -nauhoja on eniten markkinoilla, ja niiden hintataso voi olla sangen kohtuullinen.

Virallisten arviointiluokitusten mukaan helmien keskinäistä yhteensopivuutta arvioidaan viidellä tasolla: erinomainen (ulkonäkö täysin yhtenäinen), erittäin hyvä (vain hyvin pieniä eroavaisuuksia), hyvä (pieniä eroavaisuuksia), kelvollinen (näkyviä eroavaisuuksia) sekä huono (erittäin näkyviä eroavaisuuksia).

****

Tämä on helmien arviointia käsittelevän kirjoitussarjan viimeinen osa. Mikäli haluat tietää lisää jostain osa-alueesta, kysy toki! Vastaan mielelläni sähköpostilla sirpa@pearlyparrot.fi

 

Avainsanat: helminauha, helmien arviointi, makeanveden meriveden tahit etelämeren akoya helmet

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 4. Hohto, pinta ja helmiäiskerros.

Sunnuntai 5.3.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 4 - Helmen hohto ja pinnan tasaisuus

Helmen hohtoa, tai kiiltoa, pidetään yleisesti kaikkein tärkeimpänä tekijänä helmen arvon määrittelyssä. Siihen liittyy läheisesti helmen pinnan tasaisuus tai "puhtaus", eli se, kuinka paljon tai vähän helmen pinnalla on erilaisia ryppyjä, kuoppia, nyppyjä, uria tai muita epätasaisuuksia.

Hyvään hohtoon vaikuttaa suuresti helmen helmiäiskerroksen paksuus. Mitä paksumpi ja tasaisemmin rakentunut helmiäisikerros on, sen kauniimpi hohto helmeen muodostuu. Lisäksi mitä tasaisempi helmen pinta on, sen kauniimmin hohto pääsee esille. Erilaiset pinnan epätasaisuudet luovat varjoja ja ehkä ohuempia kohtia helmiäiskerrokseen, jolloin hodon yleisilme kärsii.

Virallisten määritelmien mukaan helmen hohto jaetaan viiteen arvoon:

- excellent: heijastukset ovat kirkkaita ja teräviä, oman peilikuvan näkee helposti helmen pinnasta

- very good: heijastukset ovat kirkkaita ja lähes teräviä, peilikuva vielä nähtävissä

- good: heijastukset ovat kirkkaita, mutta eivät teräviä

- fair: heijastukset ovat heikkoja ja sameita

- poor: heijastukset jäävät himmeiksi ja epämääräisiksi

Helmen pinta puolestaan määritetään neljän tekijän avulla:

clean: ei havaittavia pinnan epätasaisuuksia, vähintään 95 % helmen pinnasta tasainen

lightly spotted: helmen pinnalla havaittavissa 1-2 epätasaisuutta, vähintään 85 % pinnasta on tasaista

moderately spotted: useampia epätasaisuuksia näkee paljaalla silmällä, mutta yleisilmeeltään helmen pinta on tasainen ja siisti

heavily spotted: runsaasti epätasaisuuksia, kasvu-uria, nyppyjä tms.

Miksi japanilaiset akoya-helmet ovat kauniimpia kuin kiinalaiset serkkunsa?

Koska japanilaiset akoya-simpukat kasvavat viileämmillä vesialueilla, niiden kasvattamien helmien helmiäiskerroksesta tulee paksumpi ja näin ollen myös kauniimmin hohtava. Tästä syystä kaikki todella laadukkaat akoyahelmet ostetaan edelleen Japanista. Kiinassa akoyahelmiä viljellään lämpimämmissä vesiolosuhteissa, jolloin helmet kasvavat nopeammin. Niitä saadaan markkinoille helpommin ja edullisemmin, mutta ne ovat usein pienempiä ja huonommin hohtavia kuin japanilaiset helmet.

Kuvassa kolmen A:n (AAA) luokan japanilaiset akoyahelmet. Niissä on vahva helmiäiskerros, tasainen pinta vain vähäisin pintamerkein sekä kaunis hohto ja lähes terävät heijastukset.

akoya_AAA_lahi.jpg

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, jäljitelmähelmi, helmen hinta hohto, hohto, kiilto,

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 3. Väri.

Lauantai 18.2.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 3 - Helmen väri

Helmet ovat kaikilta osiltaan - myös värin osalta - hyvin monimuotoisia ja moniselitteisiä. Helmen värikään ei ole kovin helppo määrittää, helmi ei ole vain "valkoinen" tai "tumma". Helmen väri määritellään kolmen tekijän avulla: helmen pohjaväri (bodycolor), helmen sävy (overtone, sävyttää helmeä laajasti koko pinnalla) sekä välke, irisointi (orient), useamman värin heijastelu siellä täällä.

Kuvan pohjaväriltään ruskeissa helmissä on osassa selkeä sininen tai punertava sävy sekä erittäin voimakas välke (orient). Irisointia jotkut kutsuvat "bensaläikkäväriksi".

ruskea_peac_nauha_yks_kohta.jpg

Valkoinen helmi ei siis ole valkoinen. Se voi olla valkoinen, sävyltään vaaleanpunertava, tai valkoinen, sävyltään harmahtava. Tai monen monta muuta vaihtoehtoa. Siksi kokonaisen nauhallisen kokoaminen keskenään yhteneväisistä helmistä on vaikeaa, ja saattaa kestää jopa kuukausia tai vuosia, ennen kuin tismalleen samaa sävyä olevat valkoiset helmet ovat löytyneet ja niistä saadaan kaulakoru aikaiseksi.

Usein markkinnoille tuotetaankin ns. commercial match -nauhoja, eli sellaisia, joissa nauhan helmien väri ja sävyt ovat "riittävän" samankaltaisia. Tällöin helmet sopivat mukavasti keskenään yhteen, mutta nauhan hinta ei nouse hirvittävän korkeaksi.

Siispä, mikäli mitään muita arvotekijöitä ei huomioida, helminauha on sitä arvokkaampi, mitä yhteneväisempi on nauhassa olevien helmien väri ja sävy. 

Luonnostaan helmen väri voi olla joko valkoinen, vaalea persikka/aprikoosi, laventeli, harmaa sekä etelämeren helmissä kultainen ja tahitinhelmissä musta (81 eri sävyä), pistaasi, munakoiso, peacock.

Kaikki muut värit ovat käsiteltyjä ja värjättyjä (useimmiten kiinalaiset makeanveden helmet). Värjäys on vain tapa lisätä helmien monikäyttöisyyttä, eikä välttämättä tarkoita, että helmi olisi jotenkin alempiarvoinen verrattuna luonnonväriseen. Myös värjätyissä helmissä on todella arvokkaita helmiä. 

Tahitihelmiä ja Etelämeren helmiä ei käsitellä muuten kuin puhdistamalla ja kiilloittamalla. Ainoa poikkeus on kokonaan tasaisen ruskeat tahitihelmet. Niiden kohdalla on syytä olla varuillaan ja lähtökohtaisesti olettaa, että ne ovat värjättyjä.

Akoyahemet käyvät usein läpi ns. pinkityksen. Maailman helmimarkkinoilla arvostetaan paljon vaaleanpunertavaan vivahtavia valkoisia akoyahelmiä - ja makeanveden helmiä myös - ja siksi ne usein saavat kevyen pinkin sävykäsittelyn, mitä ei virallisissa arvioinneissa lasketa kuitenkaan varsinaisesti värjäykseksi. 

Akoyanauha_pitka.jpg

Oheisen kuvan akoyanauha on saanut hennon pinkityskäsittelyn. Kuvassa se ei ehkä näy kovin selvästi, mutta päivänvalossa nauha on "terveen punertava". Makuasia onkin, pitääkö vaaleanpunaisesta vai ei.

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, värjäys, käsittely, jäljitelmähelmi, helmen hinta

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 2. Muoto.

Sunnuntai 29.1.2017 - Pearly Parrot/Sirpa

tahitihelmet_puolibarokki.jpg

Uudessa kirjoitussarjassa käyn läpi tekijöitä, jotka valottavat helmien ja helmikorujen arvon määrittelyä. Mitkä tekijät tekevät jostain helmestä jotain toista suunnilleen samannäköistä huomattavasti hinnakkaamman?

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 2 - Helmen muoto

Helmen muoto on enimmäkseen lajittelutekijä, ei niinkään laatutekijä, mutta mitä pyöreämpi, sen arvokkaampi.

Helmistä muotoutuu luonnostaan enimmäkseen kaikkea muuta kuin täysin pyöreitä. Siksi täydellisen pyöreä helmi on pelkkiä muototekijöitä tarkasteltaessa kaikkein arvokkain, koska sellainen on harvinainen verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin muotoihin.

Virallisten ja yleisesti alalla noudatettavien määritysten mukaan helmeä voidaan pitää täysin pyöreänä, mikäli sen ympärysmitan erot useasta eri suunnasta mitattuna ovat alle kaksi prosenttia. 

Helmet jaotellaan seitsemään standardimuotoon. Täysin pyöreän lisäksi helmi voi olla lähes pyöreä (near round), ovaali, litistetty (button), pisara, puolibarokki tai barokki. Helmiä on runsaasti myös muun muotoisia, ja kaikki muut muodot ilmaistaankin sen mukaan, miltä ne näyttävät eli esimerkiksi palkki, risti, kolikko, neliö.

Lähes pyöreä helmi voi olla eri suunnista mitattuna yli kaksi prosenttia epäsymmetrinen, mutta helmestä on pitää kuitenkin pystyä havaitsemaan selkeä symmetrisyys ja pyöreys. Usein lähes pyöreäksi määritellyt helmet näyttävät paljaalla silmällä katsottaessa hyvinkin pyöreiltä.

Mikäli helmi näyttää epäsymmetriseltä, puhutaan puolibarokki- tai barokkihelmistä, jotka voivat olla pyöreähköjä tai epäsäännöllisen pisaran tai soikion mallisia. Toisinaan puolibarokki- tai barokkihelmien muoto on niin harvinainen, että helmen arvo nousee, toisinaan barokkihelmi saattaa olla arvokkaampikin kuin täysin pyöreä, kun katsotaan kokonaisuutta.

Ovaali helmi on silloin, kun se on täysin symmetrisesti soikea. Pisara puolestaan on sellainen helmi, joka on symmetrinen, soikea, mutta pisaran- tai päärynänmuotoinen, eli sen toinen pää on leveä ja toinen kapeneva. Pisaraksi voi kutsua ainoastaan täysin symmetristä muotoa, eli mikäli helmi halkaistaisiin pituussuunnassa kahtia, molemmat puolet näyttäisivät samalta. Mikäli näin ei ole, helmi on barokki.

Button eli litistetty pyöreä muoto (joskus myös nimellä potato) on kyseessä silloin, kun helmi on symmetrinen pyöreä, mutta navoiltaan painunut, vähän kuin tyhjenevä pallo. Näitä helmiä on runsaasti markkinoilla, eivätkä ne muotonsa puolesta ole kovin arvokkaiksi luokiteltavia.

Kuvissa barokkimuotoinen akoyahelminauha, ovaalin muotoiset korvakorut ja palkkimuotoinen biwa-helminauha.

korvak_persikka_ja_granaatit.jpg

akoya_barokki_pitka_lahi.jpg

iso_littea_persikka.jpg

Avainsanat: helmien arviointi, helmen laatu, aito helmi, jäljitelmähelmi, helmen hinta

Helmien luokittelu ja arviointi - osa 1. Koko.

Sunnuntai 22.1.2017 klo 20:41 - Pearly Parrot / Sirpa

Uudessa kirjoitussarjassa käyn läpi tekijöitä, jotka valottavat helmien ja helmikorujen arvon määrittelyä. Mitkä tekijät tekevät jostain helmestä jotain toista suunnilleen samannäköistä huomattavasti hinnakkaamman?

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Yleisimmin helmet luokitellaan joko A-asteikolla (esim. AAAA, AAA, AA+, AA, A). Toista arviointijärjestelmää, ns. A,B,C,D -asteikkoa käytetään lähinnä Tahitihelmien ja Etelämeren helmien arvioinnissa, mutta se voidaan muuntaa sopimaan myös muihin helmiin. 

Osa 1. Helmen koko

Helmien koko ilmoitetaan aina millimetreinä pyöristettynä lähimpään 0,5 millimetriin. Helmen koko ei niinkään ole laatutekijä, mutta arvon määrityksessä se on keskeinen. Yleisesti ottaen, mikäli muita tekijöitä ei oteta huomioon, helmi on sitä arvokkaampi mitä suurempi se on.

Jokaisella helmityypillä on omat kokomarginaalinsa, jotka määrittävät kyseisen helmityypin yleisimmät koot. Esimerkiksi tahitihelmien kokomarginaali on 9-14 mm, toisinaan 16-18 millimetriin asti ja akoyahelmien koko vaihtelee 2-11 millimetrin välillä. 

Eli mikäli laatikossa on kahdet perintöhelmet, joissa toisessa pieniä akoyahelmiä ja toisessa isompia akoyahelmiä, pelkkä koko arviointitekijänä määrittelisi siis isommat akoyat arvokkaammiksi. Koko totuushan tämä ei ole, sillä kokonaisarvioinnissa pitää ottaa huomioon kaikki alussa luettelemani seitsemän tekijää. Pienemmistä helmistä tehty nauha saattaakin osoittautua paljon isompaa arvokkaammaksi, kun kaikki tekijät on käyty läpi.

Tärkeää on myös ymmärtää, että eri helmityyppejä ei pidä verrata keskenään koon suhteen, sillä esimerkiksi akoyahelmi, joka on 11 mm halkaisijaltaan, on akoyaksi hyvin iso ja erittäin harvinainen, ja siksi omassa lajissaan hyvin arvokas, kun taas suurikokoisiksi kasvavissa etelämeren helmissä esimerkiksi 11 mm kokoinen helmi on erittäin yleinen ja siksi ei omassa lajissaan vielä kovin arvokas.

akoya_AAA_lahi.jpg

southsea_helmet_vaal.harmaa.jpg

Avainsanat: helmen arviointi, helmikorun arvo, makeanveden helmi, merivesihelmi, helmen muoto väri koko hohto

Helmilajeista sekä simpukoista

Keskiviikko 6.4.2016 klo 18:05 - Pearly Parrot/Sirpa

Kiinnostaisiko saada vähän lisää knoppitietoa helmistä ja niitä "pyöräyttelevistä" simpukoista?

Tässä lyhyt johdatus teemaan:

                      Helmilajeista lyhyesti

MAKEANVEDEN VILJELLYT HELMET

Viljellään pääasiassa Kiinassa, jossa makeanveden helmiviljelytekniikka on kehitetty n. 1970-luvulla. Siitä lähtien Kiina on ollut johtava makeanveden helmien viljelyn osaaja ja viljely on maassa mittava elinkeino. Makeanveden helmiä on monenlaatuisia ja –muotoisia, ja ne ovat nykyään vieneet markkinoita mm. akoyahelmiltä ja Etelämeren helmiltä viljelytekniikoiden kehittyessä. Aiemmin makeanden viljellyt helmet olivat korkeintaan noin 8 mm läpimitaltaan, mutta nykyisillä uusilla ydinpalloistutusmenetelmillä voidaan saada aikaan jopa 12-13 mm suuruisia helmiä, jotka ovat selkeä haastaja mm. Etelämeren helmille edullisemman hintansa, mutta hyvän laatunsa ja näyttävän ulkonäkönsä ansiosta.

 

MERIVEDEN VILJELLYT HELMET, AKOYAT

Japanilainen  Kokichi Mikimoto kehitti merivesihelmien viljelytekniikan 1920-luvulla, jonka jälkeen akoyahelmet nousivat vuosikymmeniksi helmikorujen ikoniksi ympäri maailmaa. Viljellyt akoyahelmet hallitsivat maailman helmikauppaa aina siihen asti, kunnes Kiinassa opittiin viljelemään kaupallisesti hyväksyttäviä makeanveden helmiä. Laadukkaassa akoyahelmessä on paksu ja tasalaatuinen, syvähohtoinen helmiäiskerros. Yleensä laadukkaimmat akoyat tulevat edelleen Japanista. Kiinassakin akoyahelmiä viljellään. Kiinalaiset akoyat ovat pääsääntöisesti helmiäiskerrokseltaan ohuempia ja enemmän peruslaatuisia. Kiinalaiset akoyat ovat yleensä myös pienempiä, max 8 mm halkaisijaltaan. Suurin osa akoyahelmistä kooltaan 8,5 mm ja siitä ylöspäin ovat japanilaisia.

 

ETELÄMEREN VILJELLYT HELMET

Suuret, läpimitaltaan jopa 20 mm, pehmeästi hohtavat Etelämeren helmet kasvatetaan Australian pohjois-, luode- ja koillisosien merialueilla, Indonesiassa sekä Filippiineillä. Etelämeren helmi on Filippiinien kansallisjalokivi. Helmen viljely on erittäin tarkkaan säädeltyä ja laatukontrolloitua. Kaupallinen viljely käynnistyi 1950-luvulla. Etelämeren helmellä on erittäin tyypillinen, syvä ja tasainen hohto, joka syntyy helmien hitaan kasvun ja mikroskooppisen ohuiden, päällekkäisten helmiäiskerrosten ansiosta, jotka tekevät helmiäisestä hyvin paksun. Tyypilliset sävyt ovat valkoisen sävyt sekä kerma ja kulta. Etelämeren helmiä tekevä simpukka Pinctada Maxima on erittäin nirso sekä ruokansa että vesiolojensa suhteen. Useasta sadasta meren planktonlajista se kelpuuttaa ravinnokseen vain viisi. Mikäli vesiolot muuttuvat esimerkiksi lämpötilan muuttumisen tai hirmumyrskjen vuoksi, simpukat kärsivät.

 

TAHITIN VILJELLYT HELMET

Tummansävyiset, syvän hohtavat suuret Tahitihelmet viljellään Ranskan Polynesian alueella. Nimi Tahiti on harhaanjohtava, koska Tahiti on vain yksi alue, jossa helmiä viljellään. Suurin osa helmifarmeista sijaitsee Polynesian alueella hieman Tahitin saaria pohjoisempana.

Kaupallinen viljely käynnistyi 1960-luvulla. Tahitin viljellyt helmet ovat hieman Etelämeren viljeltyjä helmiä pienempiä, tyypillisesti 8-16 mm. Vaikka yleisesti puhutaan mustista helmistä, Tahitihelmet harvoin ovat mustia. Sävyt vaihtelevat valkoisesta tumman vihreän, harmaan, sinisen ja munakoison (aubergine) sävyjen kirjoon. Tahitihelmillä voi olla yli 80 eri sävyä.

 

     

Helmisimpukoista lyhyesti

Mitkä lajit tuottavat mitäkin helmeä?

PINCTADA MARTENSII

Akoya-helmet (japanilaiset)

PINCTADA CHEMNITZII

Akoya-helmet (kiinalaiset)

 

PINCTADA MAXIMA

Etelämeren helmet

Helmestä tulee sen värinen kuin sen simpukan sisähuulet ovat.

                      silver lipped oyster – hopeanhohtoiset helmet

                      gold lipped oyster– kullanhohtoiset helmet

 

PINCTADA MARGARITIFERA

Mustahuulisimpukka, black lipped oyster

Tahitihelmet

 

PINCTADA RADIATA

Persianlahden akoya-helmisimpukka, alkuperäiset ”oriental pearls” keskiajalta ->1950-luvulle, nyk. myös Välimerellä, viljelty harvoin. Nykyään viljely jälleen jonkin verran lisääntynyt.

 

PTERIA STERNA

Rainbow lipped oyster, sateenkaarihuulisimpukka

Tyyni valtameri, Amerikan rannikko, Kalifornian lahti

Cortez-helmet, erittäin harvinaisia. Vain yksi helmenviljelylaitos maailmassa viljelee näitä simpukoita ja helmiä. Viljely elpyi 1990-luvulla kolmen meribiologin ansiosta.

 

HYRIOPSIS CUMINGII, HYRIOPSIS SCHLEGELII

& HYRIOPSIS CRISTARIA

Kiinalaiset makeanveden helmisimpukat

(schlegelii-simpukat tekevät japanilaiset makeanveden helmet)

 

 

Aidot vai ei? Pieni helmiopas

Perjantai 30.10.2015 klo 20:08 - Pearly Parrot / Sirpa

Helmet ominaisuuksineen eivät ole monellekaan korun ostajalle tuttuja, ja usein asiakkaat kyselevät eri helmityypeistä, ja mitä mikäkin termi tarkoittaa.
Valitettavan usein olen myös aiheuttanut asiakkaalle pettymyksen, kun hän on tuonut aitona ulkomailta ostamansa helminauhan korjattavaksi, ja olen joutunut kertomaan, että nauhan helmet ovat kaikkea muuta kuin aitoja - ovatkin vain helmiäisvärillä päällystettyjä muovipalloja. Tunnettuja  "helmibrändejä" kuten Majorica-helmiä, myydään ulkomailla surutta oikeina helminä.
Toisinaan olen törmännyt myös väärinkäsitykseen, että viljellyt helmet olisivat sama kuin jäljitelmähelmet. Tai että viljellyt helmet ovat jotenkin huonoja, halpoja korvikkeita "oikeille" helmille. Näinhän ei ole.
Alla oleva (pitkä) artikkelini on luettavissa suppeampana myös toisaalla Pearly Parrotin infosivuilla kohdassa Helmitietoa, mutta nostetaanpa sitä nyt vähän eturiviin.

Helmet ovat jalokiviksi luokiteltavia, kautta vuosisatojen erittäin suuressa arvossa pidettyjä luonnonkiviä. Simpukoista löydettyjä luonnonhelmiä tiedetään käytetyn koruina ja maksuvälineinä jo muinaisessa Kiinassa, Egyptissä sekä antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa. 

akoya_AAA_lahi.jpg

Luonnonhelmet ovat joko makeanveden tai meriveden helmiä. Meriveden helmiä ovat mm. suuret ja arvokkaat Etelämeren helmet, Tahitihelmet, Cortez-helmet sekä japanilaiset Akoyahelmet, jotka ovat monen mielestä ne kaikkein klassisimmat helmet. Markkinoilla olevat makeanveden helmet viljellään  95-prosenttisesti Kiinan alueella, missä helmituotanto on jo vuosikymmeniä ollut erittäin suuri elinkeino. 
Lisäksi myynnissä on runsaasti ns. jäljitelmähelmiä, joista tunnetuimpia ovat espanjalaiset Mallorca- ja Majoricahelmet. Jäljitelmähelmet ovat aina täysin keinotekoisia, vaikka niitä valmistusmaissaan myydäänkin usein "aitoina" -  valitettavasti. Jäljitelmähelmen pohjana on muovi- tai lasikuula, joka on pinnoitettu joko valkoisella tai värillisellä helmiäisesanssilla. Jäljitelmähelmiin käytetään paljon myös simpukankuorista sorvattuja palloja pohjamateriaalina. Tällöin käytetään usein termiä 'simpukankuorihelmet' tai 'osterinkuorihelmet'.
simpukakuori_lila_multic_vaijeri_lahi.jpg

Oikea vai jäljitelmä

Jäljitelmähelmet on yleensä melko helppo erottaa oikeista luonnonhelmistä, muun muassa pinnan liukkauden ja "ylitasaisuuden"  sekä liian täsmällisen yhteensopivuuden ja pyöreyden perusteella. Jäljitelmähelminauhan helmet ovat myös aina tismalleen samankokoisia, kun taas oikeat, jopa erittäin laadukkaatkin helmet ovat keskenään aina hieman erilaisia ja niiden pinta on vaihtelevampi ja myös hiekkapaperimaisemman tuntuinen.

Oikea helmi syntyy, kun simpukan sisään istutetun tai sinne joutuneen pienen ärsykehipun/ydinpallon ympärille simpukka alkaa kehittää mikroskooppisen ohuita helmiäiskerroksia. Helmiä tekeviä simpukoita on useita eri lajeja ja jotkut niistä ovat erittäin vaativia elinympäristönsä suhteen (esim. erittäin harvinainen Cortez-helmisimpukka).

Käytännössä kaikki nykyisin myynnissä olevat helmet, itse asiassa jo 1920-luvulta lähtien, ovat viljeltyjä helmiä. Niin sanottuja aitoja helmiä ei ole enää kaupallisesti hyödynnettävissä. Niihin saattaa törmätä nykypäivänä vain jonkin antiikki- tai perintökorun kohdalla. Yhtä kaikki, viljellyt helmet ovat samanlaisia luonnon jalokiviä kuin entisajan aidot helmet, simpukka tekee helmen, mutta ihminen vain auttaa syntyprosessin alkuun.

Helmikorun hinta

Viljeltyjen helmien hintahaitari on valtava. Halvimmat makean veden helmet saattavat maksaa muutaman euron, ja kalleimmista yksittäisistä Etelämeren helmistä on maksettu satoja tuhansia. Vuonna 1990 maksoi Sothebyn huutokaupassa myyty Etelämeren helminauha täydellisen pyöreistä helmistä peräti 2,2 miljoonaa dollaria. Maailman suurissa helmihuutokaupoissa ei ole mitenkään epätavallista maksaa satoja tuhansia dollareita yhdestä laadukkaasta helminauhasta.
Helmen laatuun ja arvoon vaikuttavat helmen väri, koko, hohto, helmiäiskerroksen paksuus, helmen muoto, mahdolliset pintavirheet ja viimeistely. Myös helmen harvinaisuus vaikuttaa hintaan: suuret Etelämeren helmet ja tummat Tahiti-helmet ovat huomattavan hintavia.
Makeanveden helmituotanto on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa Tahitihelmien tuotantoon. Simpukat vaativat täysin erilaiset elinolosuhteet ja hoitoprosessin, mikä osaltaan vaikuttaa helmien hintaan. Yksi makeanveden helmisimpukka saattaa tehdä kerralla jopa 80 helmeä, kun yksi Tahitihelmisimpukka (mustahuulisimpukka, Pinctada Margaritifera, sateenkaarihuulisimpukka, Pteria Sterna) tekee kerrallaan vain yhden helmen.
Makeanveden helmi voi myös olla hyvin arvokas, jos se on muodoltaan täydellisen pyöreä, pinnaltaan virheetön, tasaisen värinen, värjäämätön ja kaunis hohdoltaan. Suuri koko nostaa hintaa.
Helmikorujen hintaan vaikuttaa myös se, että ne tehdään täysin käsityönä. Helminauhat punotaan helmisilkkiin ja helmien väliin tehdään aina solmu. Solminta estää helmiä hankautumasta toisiaan vasten ja kulumasta, mutta myös lisää helminauhan eloisuutta ja hohtoa. Lisäksi kun joka helmen välissä on solmu, nauhan mahdollisesti katketessa ainoastaan yksi helmi pääsee putoamaan, ei koko nauhan mitta.
Laadukkaassa helminauhassa solmut ovat tasaisia ja napakasti helmissä kiinni. Huolellinen solminta takaa kestävän ja kauniin lopputuloksen.
isot_nuggethelmet_natural_lahi.jpg

Tasaisen, arvohelmille kelpaavan solmintakäsialan oppiminen vaatii kymmeniä ja taas kymmeniä punontaharjoituksia, valtavasti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä aloittaa työ alusta niin monta kertaa, että lopputulos on ensiluokkainen.

Helmikorua hoidettava hellästi

Helmi on hyvin pehmeää ainetta ja helmiäiskerros naarmuuntuu helposti. Jalokivien kovuutta mittaavalla ns. Mohsin asteikolla kovin jalokivi timantti saa arvon 10 ja helmi arvon 3-3,5. Siksi kovempaa materiaalia olevat jalokivi- ja jalometallikorut naarmuttavat helmiä. Helmi on myös herkkä kemikaaleille, helmen pinta syöpyy hyvin helposti.
Helmet pitää pukea päälle vasta kun kosmeettiset aineet kuten hajuvesi tai hiuslakka on laitettu ja kuivunut. Käytön jälkeen helmikoru olisi hyvä pyyhkiä kostealla liinalla. Helmikorua ei koskaan saa puhdistaa millään puhdistusaineilla eikä puhdistuksessa saa käyttää hankaavia aineita, karheita liinoja tai harjaa. Mikäli helmikoru on pahasti likaantunut, se voidaan pestä erittäin miedossa saippuavedessä ja kuivata pehmeällä liinalla, jonka lisäksi sen on annettava rauhassa kuivua täysin kuivaksi tasaisella alustalla, sillä jos helmisilkki on kosteaa kun helminauhaa käyttää, helminauha venyy hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi.
Helmien kanssa ei pidä mennä suihkuun tai uimaan ja helmisormus pitäisi riisua käsien pesun ajaksi.
Helminauhoissa käytettävä helmisilkki venyy ajan mittaan ja nauha löystyy. Nauha voidaan ja se pitäisikin punoa uudelleen säännöllisesti. Mikäli helminauhaa käytetään lähes päivittäin, punonta olisi hyvä uusia kerran vuodessa.

Erilaisia helminauhatyyppejä

Helminauhan sopivuuteen erilaisten vaatteiden kanssa sekä eri tilanteissa vaikuttaa sen pituus. Yleisimmät pituudet ovat:
Choker: 30-40 cm. Napakasti kaulan ympärillä istuva helminauha, usein kaksin- tai kolminkertainen.
Collier: 35-40 cm. Kuten choker, mutta yksinkertainen. Sekä choker että collier sopivat hyvin klassisten o- ja v-aukkoisten neuleiden kanssa.
Princess: 40-50 cm. Ulottuu hieman solisluiden alapuolelle. Hoikentaa kaulalinjaa. Sopiva pituus irrallisen helmiriipuksen lisäämiseen helminauhaan.
Matinee: 50-60 cm. Voidaan pitää yhdenkertaisena kaulalla tai monikerroin ranteessa. Sopii riipuksille.
Opera: 70-80 cm. Yhdenkertainen, klassinen helminauha iltakäyttöön. 
Rope: n. 80-100 cm tai pidempi, napaan asti ulottuva. Monikäyttöinen, voidaan pitää pitkänä yhdenkertaisena tai useaan kertaan eri tavoin kiedottuna.
Kysy lisää helmistä! sirpa@pearlyparrot.fi
Tekstin tai sen osien lainaaminen ilman Koruliike Pearly Parrotin lupaa on kielletty.

Avainsanat: Aidot helmet, viljellyt helmet, jäljitelmähelmet, makeanveden helmet, merivesihelmet, tahitihelmet, akoyahelmet, etelämeren helmet, helmenviljely, helmenpunonta, helmikorut

Onnea minulle!

Torstai 19.3.2015 klo 12:40 - Pearly Parrot/Sirpa


pioni

Tässäpä kuulkaa vietellään näinä päivinä synttäreitä – ainakin näin omassa seurassa ja työn merkeissä. Aika on hurahtanut, ja kun posti toi uuden pysäköintiluvan juuri, huomasin, että vuosihan tässä on kivijalasta kurkittu.

Nopeasti se hurahti, ensimmäinen vuosi. Kun nyt katson taaksepäin, se tuntuu todelliselta oppivuodelta. Ei niinkään varsinaisen työnteon kannalta, vaan erityisesti yrittäjyyteen liittyvien asioiden oppimisessa. Uskon vakaasti, että tämä alkava toinen vuosi on helpompi ja sujuvampi kaikin puolin, kun on jo kerran mokannut lähes kaikki asiat… Nyt olen paljon enemmän kartalla kaikkien hallintoon liittyvien paperisotien, kirjanpidon, markkinoinnin, pankkiasioiden ja ties minkä viranomaisasioinnin kanssa.

red_devildevil

Mietin tässä termiä yrittäjä. Olen samaa pohtinut aina välillä aiempinakin yrittäjyysvuosinani, mutta nyt se jälleen pulpahti mieleeni. Sanalla on mielestäni jännä kaiku, toisaalta positiivinen, toisaalta vähän negatiivinen. Yrittäjä positiivisessa mielessä yrittää, pyrkii eteenpäin, yrittää onnistua, mutta toisaalta ”yrittäminen” sisältää jotenkin epäonnistumisen sivuvivahteen. Että siinähän se yrittää, mutta… Mutta niinhän puhutaankin yrittämisen riskistä, eli epäonnistumisen mahdollisuus on vähän niin kuin sisäänkirjoitettu yrittäjän elämään. Minä olisin itse mieluummin jonkin positiivisemman termin edustaja, jos sellainen meille yrittäjille keksittäisiin.sisatilat_pp

En kyllä parempaakaan termiä tälle työnteon muodolle keksi.


Niin kuin olen jo monesti näissä kirjoituksissa tuonut esille, tämä hyppääminen pois omalta vanhalta mukavuusalueelta aivan tuntemattomaan on ollut elämäni paras päätös. Vaikka olen vuosien mittaan saanut tehdä kiinnostavia töitä paljonkin ja olen työskennellyt mukavissa työpaikoissa, en ole koskaan – en koskaan – kokenut tällaista työteon iloa, ja innostusta siitä, että PÄÄSEN töihin. Ihan kuin ei töihin tulisikaan, vaan omaan henkilökohtaiseen virkistyspäiväänsä. Joka päivä. Tämä vain on niin kivaa! Vaikka tässä ei juuri rikastuminen häämötä, niin onnellisuusaste on sitäkin suurempi.

Olen saanut niin paljon positiivista palautetta tuotteistani, tarjoamastani ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelusta, että olen aivan häkeltynyt. Asiakkaat ovat löytäneet pikkuruisen kivijalkani, ja monet jo tulevat uudestaankin.

believe_yourself

Niin että onnea minulle!

Huippupäätöksestä, yrittämisestä, yritteliäisyydestä, ja ennen kaikkea itseeni uskomisesta. Tästä on niin hyvä mennä eteenpäin.

 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Putiikkien idylliä Etu-Töölössä

Keskiviikko 4.2.2015 - Pearly Parrot/Sirpa

Pitkästä aikaa taas muutama sana tänne blogiinkin. Olen saanut niin mukavaa palautetta näistä pienistä kivijalkayrittäjyyden tuokiokuvista, että ihan huono omatunto tulee, kun niin kovin harvoin viime aikoina olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta kiitos ihanasta palautteesta!

Viime päivinä olen ollut aivan erityisen iloinen ja onnellinen siitä, että onnistuin löytämään liiketilan juuri täältä, missä olen. 

sisatilat_pp

Etu-Töölö on uskomattoman tunnelmallinen, hienostunut ja tyylikäs ympäristö, mutta samalla urbaani ja hyvin arjen elämässä kiinni. Alueena ihan helmi!

****

Talot ovat kauniita, hyvin hoidettuja, ihanasti maalattuja, värikkäitä, kuin karkkien kääreitä. Niistä henkii vuosikymmenien historia, mutta samalla esimerkiksi kivijalkakaupat ovat aivan tätä päivää. Museokatu ja Cygnaeuksenkatu ovat oikea putiikkien keskittymä! 

****

Kaiken ei todellakaan tarvitse sijaita ydinkeskustan keskipisteessä. Täällä kivenheiton päässä Kampista on oikea pikkukauppojen aarreaitta, Töölön vastine vaikkapa Korkeavuorenkadun putiikkimaailmalle.
Tunnelma on kotoisa, hintataso sovelias ja koska me yrittäjät viihdymme täällä, uskon sen heijastuvan hyvänä palveluasenteena ja aitona kivijalkatunnelmana asiakkaille.
****
mustat_makeanvedenhelmet.jpg
Erityisliikkeissä on tarjolla tuotteita, joita ei välttämättä löydy mistään muualta.
****
ikkunakuvat
Tuossa Museokadulla on mitä ihanimpia kahviloita ja ravintoloita, illanviettopaikkoja, on lähiruokakauppaa, kukkakauppaa, kristallituotteiden kauppa, upeita kampaamoja, kauneussalonkeja, kodinkone- ja keittiökauppoja, taidegalleria, antiikkiliikkeitä. Myös uusia vaatekauppoja on avattu hiljattain. Museokatu on pitkä, aluetta halkova katu, joka jatkuu Runeberginkadulle asti ja sen ylikin.
****
"Omalla kadullani", Cygnaeuksenkadulla, on voileipäpuotia,
tanskalainen_voileipa
antikvariaattia, kampaamoa, kauneushoitolaa, kynsihoitolaa...ja yksi tietty helmikorupuoti, hehe ;D
Näille kulmille on tullut itseni lisäksi lukuisia uusia yrittäjiä viime kuukausien aikana. Uskoisin, että alueen kohtuullinen vuokrataso on alkanut houkutella yrittäjiä takaisin näille seuduille pois ydinkeskustan ylihinnoitelluista liiketiloista.kansallimuseon_torni
****
Oman pittoreskin tunnelmansa alueelle luo upea Kansallismuseo ja sen joka suuntaan kattojen yllä näkyvä teräväkärkinen torni. Temppeliaukion kirkko on aivan nurkalla, samoin Musiikkitalo ja Finlandiatalo.Tämä on todella fantastinen ympäristö yrittämiselle. 
 


Suosittelen kaikille lämpimästi: tulkaa tutustumaan näihin viihtyisiin ja eläviin katuihin kauppoineen, kahviloineen ja nähtävyyksineen!


 

Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjä, kivijalkakauppa, liiketilat, kaupunginosa, lähipalvelut, myynti, mainonta, markkinointi, koruliike

Minä teen päinvastoin

Tiistai 6.1.2015 - Pearly Parrot/ Sirpa

Pitkien jouluvapaiden jälkeen aloin jo kaivata työn ääreen. Tontut pois ikkunasta ja raikkaita tunnelmia tilalle! Sormet ja mieli paloivat jo tekemään uusia aiheita. Näyteikkunan somistuksen uusiminen aloitti siis uuden työvuoden.

nayteikkuna_koko

Raikkaita tunnelmia tuli vuoden alkuun muutenkin kuin vain ikkunaa uudistamalla. Päätin nimittäin luopua verkkokaupasta - ainakin toistaiseksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Joku jo ehti kysymään, että Miksi Ihmeessä. Kaikkihan kuulemma menevät verkkoon nykyään. Ja luki lehdessäkin, että verkkokauppa kannattaa, muu ei. No ei se kyllä hirveän kannattavaa ollut. Siksipä se meneekin nyt tauolle, kehittymään ja jalostumaan.

EDIT: VERKKOKAUPPA AVATTU UUSITTUNA SYYSKUUSSA 2015!

siniset_korvikset

tummansininen_antrasiiteillaTämä oman puodin pitäminen on siitä hauskaa puuhaa, että koko ajan voi olla oma koekaniininsa. Voi kokeilla juttuja, toimiiko jokin vai eikö. Sitten voi kokeilla jotain muuta. Koko ajan oppii lisää ja saa perspektiiviä aiemmin tehtyihin asioihin. 

Tämä näkyy niin näyteikkunasomistuksessa kuin verkkokaupan pyörittämisessä. Molemmissa olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja juuri nyt on todella raikas olo kummankin suhteen.

nayteikkuna_pp

Pois turha sälä nurkista ja esille ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tervetuloa kivijalkaan kokemaan sen tunnema! Eikä se edes maksa enempää :)

Love my work <3

Avainsanat: korut, koruliike, kivijalkakauppa, verkkokauppa, myynti, mainonta

Vanhemmat kirjoitukset »